Sultanahmet, Istanbul, Turkey

Onni ja autuus, halpamatkalaiset ovat palanneet Istanbulista hyvävointisina ja levänneinä. Kunnon yöunia hotellin pehmoisissa lakanoissa ja pitkiä päikkäreitä pikkumiehen kuorsatessa mummun ja papan huoneessa - what a feeling!

Kovin suuria totuuksia en uskalla Istanbulista saati Turkista tämän retken perusteella lausua, seurueemme nimittäin keskittyi lomailuun pienimmän matkalaisen, 14 kuukautta, ehdoilla. Päiväunet, lounaat ja leikkihetket rytmittivät päiviämme sen verran tehokkaasti, että emme juuri poistuneet asemapaikastamme Sultanahmedista eli Istanbulin vanhasta kaupungista. Ei se mitään, hyvin kului neljä päivää sielläkin.

Istanbulista sen verran, että kaupunki levittäytyy kahdelle mantereelle ja sitä halkoo Mustaanmereen laskeva Bosporinsalmi. Eurooppa ja Aasia lyövät kättä 16 miljoonan asukkaan suurkaupungissa, jonka näkemiseen kannattaa varata riittävästi aikaa tai useampi reissu. Kaupungin kärjessä sijaitsevassa Kultaisessa sarvessa kaikki on onneksi melko lähellä tai ainakin ratikkamatkan päässä, tosin tupaten täysiin kulkuvälineisiin ei lastenrattaiden kanssa ollut asiaa.

Sultanahmet oli tunnelmaltaan näin sesongin ulkopuolella sangen rauhallinen ja siisti. Olin odottanut Rooman kaltaista vilinää, eloisuutta ja rosoisuutta, mutta katuja reunustivatkin pienet persoonalliset talot, joiden asukkaat suhtautuvat matkalaisiin hillitysti ja ystävällisesti. Pieni mies sai osakseen huomiota, mutta paljon vähemmän kuin taannoisella Aasian matkallamme. Jonojen ohi päästiin täälläkin melko kivasti rattaidemme kanssa, mutta vain kun sitä erikseen osasimme kysyä.

Hotellimme oli viehättävä Daphne, jolle täydet viisi tähteä. Siistit ja kauniit huoneet, pieni ravintola ja henkilökunta, joka piti kunnia-asianaan saada asiakkaat todella viihtymään. Aivan mainio juttu ipanan kanssa matkatessa oli huonekombo, jossa mummolan puolelle pääsi käytävän lisäksi huoneiden välissä olevasta ovesta.

Maha on vieläkin pullollaan reissusssa nautituista herkuista, etunenässä mainiosta kanakebabista. Ipanakin hullaantui kebabiin täysin ja nassutti sitä tyytyväisenä niin lounaalla kuin iltapalaksi. Hyvä että kelpasi, lastenruokia ei nimittäin pienissä kaupoissa näkynyt sen paremmin kuin vaippoja tai muitakaan ipanoiden tarvikkeita. Tämä tiedoksi muille lapsellisille Istanbuliin matkustaville.

Istanbuliin meidät vei ja kotiin toi Turkish Airlines, lämpimät suositukset siitäkin. Finnair tarjoaa lentoja yli tuplahinnalla ja ilman tarjoilua, TA:n minihintaan kuuluu monivalintainen ruokalista (vauvoille, lapsille ja kasvisruokailijoille omat ateriat pyydettäessä) kaikkine juomineen ja lisukkeineen.

Lähdin matkaan suurin toivein uusista kultakoruista ja muusta tilpehööristä, mutta tulin kotiin yhtä kevyen laukun kanssa kuin lähtiessä. Kävi nimittäin niin, että olin osannut varautua turkkilaiseen tinkaamiseen, mutta en siihen, että kauppiaat suhtautuivat meihin aggressiivisesti ja osin jopa vihamielisesti. Liekö syynä sesongin hiljaisuus vai mikä, kun moniin kauppoihin en uskaltanut mennä sisälle ollenkaan, koska tyhjin käsin poistuminen olisi ollut mahdotonta ilman tikaria selässä. Istanbulissa aiemmin vierailleet appivanhempani tiesivät kertoa, että vilkkaampina sesonkeina tällaista käytöstä ei ole esiintynyt.

Ostosten lisäksi odotin kovasti Hagia Sofian näkemistä, se kun on jäänyt tarunhohtoisena mieleeni ala-asteen mantsankirjasta. Hieman kyynisesti ajattelin jo nähneeni melkein kaikki näkemisen arvoiset kirkot, mutta onneksi olin väärässä - Haagia Sofia on upea! Pytinki rakennettiin kristilliseksi kirkoksi jo vuonna 537 ja muutettiin moskeijaksi himppasen vajaa tuhat (!!) vuotta myöhemmin. Vuodesta 1934 alkaen rakennus on toiminut museona.

Toinen aivan fantastinen paikka on niin ikään 500-luvulla rakennettu maanalainen, johon mahtuu 80000 kuutiometriä vettä. Jotakin sen vaikuttavuudesta kertoo koko: pituutta 140 metriä, leveys 70 metriä, marmorisia kannatinpylväitä rivissä 336. Kannattaa käydä ihan omin silmin katsomassa. Tuntia ennen sulkemisaikaa ei ollut ensinkään jonoa ja sisälläkin oli mukavasti tilaa. Maanpinnalla oleva sisäänkäynti tosin näyttää enemmän yleiseltä vessalta kuin museolta, joten siinä saa olla tarkkana, ettei kävele ohi.

Päätän raporttini Istanbulista äitini Facebook päivitykseen: Mitä jäi mieleen Istanbulista paitsi IHANA kaupunki ja ystävälliset ihmiset? Vähän hassua, mutta pimeä kylmä ilta ja KUUMA kanelitee pahvimukista perheen kanssa puistossa, toisella puolella Hagia Sophia toisella Sininen Moskeija. Aah!

Sua tarvitaan

Vietin pitkän tovin puhelimessa ystäväni Terry Lockhartin kanssa, joka pyörittää suomalaisin lahjoitusvaroin kahta lastenkotia Mindanaolla Filippiineillä.Vuosittainen avustusmäärä on noin 25 000 euroa, jolla saadaan koti, ruoka, koulutus ja terveydenhuolto parille-kolmellekymmenelle lapselle - vähän toista, kun isoilla järjestöillä, sanoisin.


Lastenkodissa on viime viikkoina myllänyt flunssa-aalto, ja moni lapsi on joutunut käymään lääkärissä. Lisäksi oma kummilapseni Dylan, 4, oli jouluviikon tipassa sairaalassa vatsataudin takia - ihan niin kuin meidänkin vekara. Sillä erotuksella, että vekaran sairaalalaskun maksaa vakuutus, Dylanin ja muiden lasten laskuun saadaan toivottavasti rahaa Suomesta. Toistaiseksi laskua varten on otettu lainaa pankista. Miettikääpä sitä.


Lisäksi lastenkotiin on ensi viikolla tulossa kaksi uutta asukasta, 7- ja 9-vuotiaat lapset, joiden 28-vuotias äiti kuoli joulun jälkeen syöpään. Isällä ei ole mahdollisuutta huolehtia lapsista. Uusia kummejakin siis tarvitaan.


En tykkää saarnata, mutta toistan sen, mitä sanoin vekaran ollessa sairaalassa: jos sulla on yhtään ylimääräistä rahaa, nyt sitä tarvittaisiin. Teitä lukijoita on niin paljon, että euron lahjoituskin on merkittävä, kun ne kerätään yhteen.


Voin henkilökohtaisesti taata, että raha menee perille lyhentämättömänä ja kaikkien sääntöjen mukaan. Avustustyötä koordinoi Koti katulapselle ry.

Havaintoja matkan varrelta

Energia ei riitä isompiin postauksiin, jet lagista kärsivä ipana kun herättää koko perheen heti neljän jälkeen aamusella. Muutamia havaintoja epämääräisessä järjestyksessä kirjaan kuitenkin muistiin:

* Tällä kertaa rattaat satiin kuin saikin ottaa Helsinki-Vantaalla lentokoneen ovelle asti. Tosin vasta kun sitä erikseen virkailijalta pyysin, ja silloinkin hyvin nihkeiden kommenttien saattelemana, mutta kuitenkin. Muilla kentillä asiassa ei tietenkään ollut mitään ongelmia.

* Pienen ipanan kanssa matkustaminen on hauskaa, koska pääsee lähes kaikkialla turvatarkastuksista ja tulleista jonon ohi. Tosin pitkällä lennolla pieni mies sai lisänimen epämukavuuspaketti - 11 tuntia 1-vuotiaan kanssa lentokoneessa vaatii hieman kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä, ettei aika tule lapsosella pitkäksi. Ukkeli tosin on mitä mainioin matkakumppani, eikä itkenyt sen paremmin lentokoneessa kuin kaupunkien vilinässäkään.

* Vaipat olivat Aasiassa sangen kalliita. Joten lapsosen kanssa matkustavat: ottakaa riittävästi vaippoja mukaan kotoa. Sama koskee lastenruokia, joita ei oikeastaan juurikaan ole tarjolla.

*... Tosin ipana ei omia ruokia juuri kaivannut, vaan ihastui paistettuun riisiin ja muihin paikallisiin ruokiin siinä määrin, että kotiruoka on ihan hyi ja yäk. Hauska tilannekuva sairaalasta: lääkäri ei saa järkytykseltään sanaa suustaan, kun kuuli, että lapsi ei saa kotona päivittäin riisiä. Loppuajan sairaalassa ipana söi doctorin määräyksestä kiinalaista kanalla höystettyä riisipuuroa kolmesti päivässä.

* Lapsosen kanssa ehdottoman käytännöllisiä varusteita olivat tälläkin reissulla hyvät matkarattaat, joissa voi myös nukkua, kantoreppu ja kosteuspyyhkeet. Myös korvatulpille oli käyttöä, kun muut ipana itkivät lentomatkoilla sen verran kovaa, että ukkelilla oli vaikeuksia saada unenpäästä kiinni. Paljon tarvittiin myös lelula ja omat rakkaimmat kirjat, joita luettiin ahkerasti kentillä, hotelleissa ja sairaalassa. Ja pitkää pinnaa, sitä jos mitä tarvii lapsen kanssa matkustaessa.

* Matkavakuutus! Yli tuhannen euron sairaalalasku + peruuntuneet ja siirretyt lennot + ylimääräiset hotelliyöt = matkavakuutusrahat well spend.

Hyvaa joulua!

Halpamatkalaisten taival on kulkenut kuusen juurelle Kuala Lumpuriin. Kinkku on paistettu, laatikot ovat lampenemassa ja rosolli jaakaapissa odottamassa nalkaisia. Joulu tuli siis tannekin, vaikka koti-ikava onkin kova.

Ipana viettaa ensimmaista jouluaan lempipuuhassaan:

Ihanaa joulua!

Joulua odotellessa

Se on ei hylkyjä, ei paholaisrauskuja ja ei valashaita tällä reissulla. Se on itse asiassa ihan kokonaan ei Balia, jos oomme tarkkoja. Sukeltaja-minä on niin harmissaan, että tekis mieli mennä peiton alle vollottamaan vaikka pariksi päiväksi nyt ensi alkuunsa.

Äiti-minä voittaa kuitenkin sukeltaja-minän: ipanan hyvinvointi on kaikkeista tärkeintä. Ipana pääsee huomenna pois sairaalasta, mutta ei oo vielä valmis raskaaseen matkustamiseen. Siispä jäämme Bangkokiin ja jatkamme tästä toivottavasti jouluksi Kuala Lumpuriin.

Olipa muuten kaiken kaikkiaan paska idea lähteä jouluksi reissuun - mulla on vallan kauhea koti-ikävä. Kaipaan kuusta, pimeää, kynttilöitä, kaukana olevia rakkaita ja ennen kaikkea joulun tunnelmaa. Tahtoisin tohista viime hetken valmisteluita, siivota, käydä kaupassa ja hankkia vielä muutaman lahjan. Tahtoisin tavata ystävät, avata viinipullon ja istua alas. Tahtoisin kuulla joulun liikennetiedotukset ja joulurauhan julistamisen. Tahtoisin, että kiire lakkaa, kun kaikki pysähtyvät joulupöydän ääreen.

370 päivää seuraavaan jouluun. Sitä odotellessa päätän valitukseni bangkokilaisesta sairaalasta tähän.




Pieni uimari reilu viikko sitten pikkujoulussa Lohjan mummolassa.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Ei menny niinku Strömsössä

Loma. Palmuja, aurinkoa ja drinksuja uima-altaalla. Tai jos oot Halpamatkoilla, niin puolet jengistä heti aluksi vatsataudissa hotellissa. Ruokaa huonepalvelusta ja maisemiin tutustumista sen verran, kun makuuhuoneen ikkunasta näkyy. Onneksi ei ees paistanut se aurinko, niin ei harmita.

Pienin matkalaisista, ihan justiinsa yksi vuotta, meni siis
vuorokaudessa niin huonoon kuntoon, että piti kutsua paikalle lääkäri. Doctorin määräämistä särkylääkkeistä, ripulijuomasta ja antibiooteista (joita emme Suomesta saatujen ohjeiden mukaisesti antaneet) ei ollut kuitenkaan suuresti iloa, kun ipana kieltäytyi avaamasta suutaan.

Siispä sairaalaan. Hotellin respa ohjeisti taksikuskin, joka ajoi muutaman kilometrin taipaleen niinku olisi ambulanssin saanut alleen.

Sairaalassa ystävällinen henkilökunta etsi joukostaan parhaiten englantia taitavan lääkärin ja hoitajan, jotka tutkivat matkalaisen ja päätyivät kirjaamaan hänet sisään osastolle. Paljon lääkettä, tippaa ja kyyneliä myöhemmin ipana sai jo vähän väriä kasvoilleen.

Täällä siis ollaan lasareetissa pian kolmatta vuorokautta. Hoito on hyvää ja sairaala moderni, ainut valituksen aihe on ruoka, joka on tasan samaa paistettua riisiä aamupalalla, lounaalla ja illallisella. Nautimme perhelomastamme täällä silti vielä ainakin yön yli, kunnes ipana suostuu taas syömään jotain. Nestettä menee jo normaalisti eikä meillä oo mitään hätää.

Onneksi on matkavakuutus, joka kattaa vähintään tuhanteen euroon nousevat lääkärikulut. Mutta entä jos ei ois? Jos ei ois yhtään rahaa? Minä mietin niitä thaimaalaisia, joille tuhat euroa on vuoden palkka. Mitä niiden lapset saa? Kuoleeko ne niin tavalliseen tautiin kuin ripuliin, koska ei oo rahaa mennä lääkäriin?
Sinä siellä, joka luet tätä kirjoitusta: olisko sulla antaa euroa ja pelastaa sillä jonkun vauvan henki? Laita vaiks Kirkon ulkomaan avulle tai mun suosikille Koti katulapselle yhdistykselle, ihan vaan siksi, että voit. Teitä lukijoita on lähemmäs tuhat ja se on iso määrä rahaa, kun pennit kerätään yhteen. Halpamatkalaiset kiittää.

Bangkok on entisellään, meluinen, ruuhkainen ja pölyinen. Tän piti olla meille välipysähdys matkalla Aasian kenties kauneimpaan paikkaan Balille, mutta saas nähdä, miten käy. Nyt mennään ihan ipanan kunnon mukaan ja katotaan, mihin ja milloin tästä lähdetään.


- Posted using BlogPress from my iPhone

Halpamatkat Bangkokissa

Halpamatkojen kaakkois-Aasian turnee sai ikävän viivytyksen heti toisena päivänään. Pienin matkalainen sai sen verran ärhäkän vatsapöpön, että muutama päivä on mennyt paikallisessa lasaretissa. Hätää ei ole, matkalaista nesteytetään ja odotellaan että vatsa kiinteytyy. Balin lennot lähtivät siis tänä aamuna ilman Halpamatkojen matkustajia.
Katsotaan kuinka homma etenee, onko seuraava etappi suoraan Kuala Lumpur.

Maailmassa monta...

Lastenlaulussa puhutaan maailman ihmeistä, eläimistä ja asioista, jotka kummastuttavat pientä (ja isompaakin) kulkijaa. Halpamatkojen retkueesa on uusi jäsen, jolle maailma on vielä melkoinen mysteeri. Paljon on nähtävää ja koettavaa edessä, mutta pikku hiljaa, yksi ihminen, maku, maa ja elämys kerrallaan pieni mies saa palloa haltuunsa.

Parin viikon kuluttua vuorossa on palanen Kaakkois-Aasiaa. Koossa on Halpamatkojen ydinjoukko, omintakeiset matkaoppaanne Eltsu ja Hartsa sekä neljän hengen lomaseurue, joka ei ilmeisesti vähästä säikähdä, vaan lähtee suurin toivein edullisten elämysten perässä reissuun. Asiakkaitamme lainataksemme, matkaohjelma ei todennäköisesti toteudu miltään osin eikä yllätyksiltä vältytä - varsinkaan nyt, kun mukana matkustaa myös minimies.

Aasian aurinkoa, Bangkokin pölyä ja Balin kaloja odotellessa listasin paikkoja, joihin juuri nyt haaveilen matkustavani.

- Itä-Eurooppa. Latvia, Liettua, Puola ja Tsekki - muun muassa - ovat minulle kiinnostavalla tavalla täysin tuntemattomia. Ja voi häpeän määrää, myös Pietari on kokematta. Ehkäpä keväällä?
- New York. Hartsaa ei kiinnosta, mutta äidin kanssa. Pikkusiskon voisi myös ottaa mukaan.
- Istanbul. Kauniita kaakeleita, Haagia Sofia, mausteet ja minareettien kutsu.
- Pariisi. Ei oma suosikkini, mutta pikkusisko ja mies vaativat.
- Amsterdam. Rakas ystävä muuttaa tulppaanimaahan ensi viikolla, vierailu ajankohtaistuu viimeistään ensi kesänä.
- Rooma, aina ja ikuisesti. Oikeastaan en haluaisi Roomaan enää lomalle, haluaisin sinne töihin ja asumaan.
- Ja vielä viimeisenä: Lappi. Olisko Levi kiva? Pimeää, lunta ja pitkät pulkkamäet. Kuka lähtis mun kaa?

Kreikassakin pitäisi käydä, syömässä ainakin. Ja kun ruuasta tuli puhetta, niin Lontoo WagaMamassa.

Best of the Best... Malaysia.

Arvon halpamatkalaiset ja muut reissaajat pyytävät usein meiltä parhaita vinkkejä Malesian-matkoille, eikä ihme, sillä Kuala Lumpur on kuin toinen koti meille. Vinkkien antamisen vaikeus on siinä, että se mikä kiinnostaa minua, ei välttämättä kiinnosta sinua lainkaan. Sitäpaitsi olen Malesian suhteen täysin puolueellinen: sillä on ihan oma paikka sydämessäni ja kaipaan sinne aina takaisin.

Oli miten oli, olen kaivanut esiin päiväkirjani vuodelta 2005, ajalta, jolloin Team Halpamatkat asui ja työskenteli Kuala Lumpurissa. Tekstiä on paljon, osa enemmän mielenkiintoista, osa vähemmän, pieni osa liittyy matkustamiseen, iso osa työskentelyyn, osa meneillään olleisiin hääjärjestelyihimme ja loppu on kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä.

En juurikaan editoi tekstiä, kaikessa sekavuudessaan se juuri tällaisena antaa realistisen kuvan siitä, millaista unelmiensa toteuttaminen parhaimmillaan ja myös pahimmillaan voi olla. Iloitkaa ja pankaa korvantaakse ainakin se, millaisilla ehdoilla EI kannata aasilaiseen työkulttuurin hypätä mukaan :P



01.03.05 klo 11:23:46

H keittaa nuudeleita (vasta kolmatta kertaa tanaan), joten mulla on vihdoinkin aikaa kirjoittaa.

Eilen oltiin ensimmainen yo uudessa kodissa. Eipa ole valittamista, asunto on yli sata neliota, alakerrassa on marmorilattiat ja ylakerrassa hieno tumma parketti. Kolme makuuhuonetta, nelja kylpyhuonetta, komea keittio, pieni piha. Omakotitalo viihtyisalla alueella noin kymmenen kilometria keskustasta. Kaikista parasta on se, etta tassa kaupungissa asuu kolme miljoonaa ihmista ja mun tyopaikka on sattumalta alle puolen kilsan paassa kodista! Omituista ja ihmeellista!

Tyot alkaa ensi viikolla. Tama viikko on aikaa asettua ja toipua.

Kuumahan taalla on, tanaankin yli 30 astetta 8) Ilman kosteus huitelee 80 prosentin tienoilla... nakisittepa meidan hiukset. Mun tukka lanaa pitkin paata tekipa sille mita hyvansa kun taas H:n pehko on, jos mahdollista, entistakin tuuhempi :)

Kaytiin Ikeassa ostamassa ihan hulluna tavaraa meidan kotiin. Hauskinta on se, etta Ikean sisalla ei mistaan tiennyt, etta onko Kuala Lumpurissa vai Vantaalla. Kaikki oli ihan prikulleen samalla tavalla ::)

Ok, nuudelit on valmiit. Nyt meen syomaan!


05.03.05 klo 12:48:24

Lauantaita Kuala Lumpurista!

Eilen oltiin Suomi-illassa. Syotiin makaroonilaatikkoa ja karjalanpaistia ja juotiin kaljaa. Oli hauskaa, mukavia suomalaisia taalla :-*

Tanaan tuli soitto toista. Olisi pitanyt menna heti toimistolle ja lahtea viikoksi jonnekin Pohjois-Malesiaan kuvaamaan. Sanoin, etta ei onnistu. Menen toihin vasta maanantaina, enka kylla heti lahde mihinkaan jeeraan.

Tanaan kaytiin syomassa laheisessa ostoskeskuksessa ja siella oli haamessut :D Sovittelin vahan pukuja ja niiden hinnat on melko alhaiset, 200 euroa ja silleen ::)

Nyt me lahdetaan kaljalle, joten mukavaa viikonloppua 8)


07.03.05 klo 10:41:40

Olen ensimmaista paivaa toissa, kello on pian viisi, mutta paasenko mina kotiin? En. Taalla tehdaan toita kymmenen tuntia paivassa, kuutena paivana viikossa.

Tyopaikka vaikuttaa kylla huipulta. Tosin, munhan piti tulla tanne harjoittelijaksi, mutta ilmeisesti olenkin apulaistuottaja. Nyt pitaisi enaa tietaa, etta mita ne semmoiset oikein tekee ::)

Tama paiva on mennyt powerpointia vaantaessa. Huomenna on asiakastapaaminen ja sen pitaa olla siihen mennessa valmis. Vajaan kahden viikon kuluttua sitten kuvaamme Samsungin uuden kannykan mainoksen.

09.03.05 klo 05:11:27

Toissa taas. Tanaan onneksi vain yhdeksan tuntia ::) Teen noin 240 tuntia toita kuukaudessa ja arvatkaa paljonko saan palkaa. Sata euroa :o He he he he.


10.03.05 klo 10:01:25

Isona oikeasti en ikina ota tallaista tyota. Tyo on kuitenkin vain tyota ja minulle perhe ja vapaa-aika on paljon tarkeampi kuin rahan tienaaminen (joka on taalla sita paitsi mahdotonta) tai hieno titteli. Mutta kylla mina nyt nama pari kuukautta jaksan, toivottavasti. Eilen kylla oli lyhyt tyopaiva, vain viisi tuntia, kun ei voitu oikein tehda mitaan. Tanaan menee sitten taas kellon ympari :P


11.03.05 klo 04:10:08

Moni kyseli viime postauksen jalkeen palkoista taalla. Olen saanut selville seuraavaa: keskimaarin malesialaiset tienaa varmaan vahan alle 200 euroa kuussa, mutta koska mina olen vasta aloittanut, saan vahemman. Taalla toimii viela se systeemi, etta vaikka koulutus olisi miten hyva, kukaan ei voi valmistua suoraan johtajaksi. Kaikki aloittavat ravintoketjun alimmalta pykalalta.

Lounas maksaa noin 50 senttia, korkeintaan euron. Ravintolassa syominen maksaa noin viisi euroa. Ulkona syominen, varsinkin paivalla, on usein paljon halvempaa kuin ruuan laittaminen kotona. Tuontitavarat ei ole sen kalliimpia kuin muutkaan.

Tykkaan tasta paikasta kovasti, Malesia on hirmu kiva maa. Ainoa ikavampi juttu on, etta olen jo ihan kyllastynyt syomaan kanaa ja riisia, koska syon sita kahdesti paivassa :P Suomessa puhutaan kuulemma nyt paljon lintuinfluenssasta, mutta taalla sita ei mainita lehdissa ollenkaan, koska tapauksia ei ole ilmennyt pitkaan aikaan.

Mun tyo on myos kivaa, vaikka eilen taas olin 12 tuntia, paasin kotiin yhdeltatoista illalla ja tulin aamulla toihin ysiksi. Mun lisaksi taalla on toinen ulkomaalainen toissa, yksi tytto Boliviasta. Han on tosi mukava :-* On hauska oppia tuntemaan saman ikainen ihminen, joka tulee niin erilaisesta kulttuurista.


12.03.05 klo 04:44:20

Lauantaita vaan kaikille :-*

Taalla taas ollaan toissa, yhdeksan tuntia tanaankin. Mutta huomenna mulla on ehka vapaapaiva ::)

Taas varkkailen esittelykansiota asiakkaalle. Naita tapaamisia on noin joka kolmas paiva ja aina siina valissa paivitetaan ja keksitaan jotakin uutta.


Quote:
Kyllä sullakin työt vähenee varmaan, kun pääsette kuvauksissa alkuun ja vauhtiin, ja suunnittelu vaihe on ohi...vai?

Itse asiassa kuvaukset kestavat vain yhden paivan, aamu kolmesta ilta yhdeksaan. Kuvausten jalkeen mina siirryn sitten seuraavan mainoksen kimppuun ja koko homma alkaa alusta. Rytmi on suunnilleen kaksi mainosta kuukaudessa.

H aloittaa tyot maanantaina. Se on toissa ma-la 9.30-18.30. Se saa palkkaa 50 euroa kuussa ;D Onneksi me saadaan Suomesta tukea tahan tyoharjoitteluun, muuten kuoltais kylla nalkaan :)

Taalla on muuten ihan mahdottoman kuuma. Filippiinilainen siivojani sanoi, etta kymmeneen vuoteen ei oo ollut nain kuumaa. Sataista edes vahan, niin ei tulis smokea. (Meilla siis todellakin kay siivooja, kerran viikossa. Se on paikallinen tapa, jos vaan on yhtaan ylimaaraista rahaa. Meilla kay myos nurmikon leikkaaja, koska meidan nurmialue on kokonaista nelja neliota)

Vaikka paivat on mahdottoman pitkia ja rahaa ei tule yhtaan, niin suosittelen teille kaikille ulkomailla tyoskentelya. Taalla oppii niin paljon sellaista, mita ei voi Suomessa koskaan oppia ja vahan kauempaa asioihin saa paremmin perspektiivia.



14.03.05 klo 11:41:53

Taalla sataa toista paivaa ihan hulluna vetta ja ukkonen katkoo sahkoja koko ajan.


18.03.05 klo 06:34:06

Ensimmainen kuvaus takana :D

Etta oli mielenkiintoista ja hauskaa! Tyopaiva alkoi kello nelja aamulla, kun auto tuli hakemaan minut kotoa toimistolle. Kuudelta olimme kuvauspaikalla Kuala Lumpurin keskustan yhdella klubilla. Siita alkoi sitten sellainen juokseminen ja singahtelu, ettei mitaan rajaa. 20 tunnin aikana en istunut kertaakaan alas :o

Kuvasimme siis kannykkamainoksen Samsungille. Mun tehtava oli pitaa huolta nayttelijoista, eli katsoa, etta niilla oli syotavaa ja juotavaa mutta myos, etta niilla oli oikeat vaatteet oikeaan aikaan, joka ainoa hiuskarva oli ojennuksessa ja etta oikeat henkilot oli oikeaan aikaan lavasteissa ja sielta pois. Pidin huolta myos kuvausryhmasta, silla he eivat voi poistua paikoiltaan edes silloin, kun ohjaaja neuvottelee nayttelijoiden kanssa. Joten vein heille snaksuja, kahvia ja kaikkea muuta kivaa. Se on ehka kiitollisin ammatti maailmassa: kaikki rakastavat kahvintuojaa ::)

Vaikka paiva oli hurjan pitka ja raskas, mua ei vasyttanyt yhtaan. Oli varmaan niin paljon adrenaliinia veressa. Kaikki meni hyvin enka mina edes mokaillut mitaan :P Joskus vaan tunnen itseni ihan invalidiksi, kun en ymmarra mita minulle puhutaan (koska puolet englannista on malesiaa) enka myoskaan saa itseani ilmaistua niin hyvin kuin haluaisin. No, tama varmasti helpottaa ajan myota.

On muuten hauska huomata, miten kummallinen olen taalla punertavine hiuksineni ja pisamoineni. Eilen kolme nayttelijaa tuijotti mua vaikka kuinka kauan ja kysyi sitten, onko mun pisamat oikeita ::) Sitten ne otti musta koko joukon valokuvia etta saa nayttaa kavereillekin :P


18.03.05 klo 11:11:33

Ylityotunnit? Vapaapaivat? Rahakorvaukset? Taalla ei ole sellaisia. Normaali tyopaiva on vahintaan yhdeksan tuntia tai niin kauan kuin sille paivalle on tekemista. Kuukausipalkka on kiintea. Rastivapaita ei ole. Eli kun 20 tunnin tyopaivaa tarkastellaan paikallisesta nakokulmasta, siina ei ole mitaan hyvitettavaa ::)

Onneksi olen taalla toissa vain kolme kuukautta, muuten kylla kuolo korjais 8)


26.03.05 klo 11:32:21

Loma paratiisissa. Langkawilla on ihanaa :-X

Ollaan sukellettu sydamemme kyllyydesta ja kylla on upeat vedet :o Tanaan nahtiin "tavallisten" isojen varikkaiden kalojen lisaksi muun muassa useita mureenoja, barracudia ja haita. Korallit oli myos henkea salpaavia. Sukellus on maailman parasta hommaa, suosittelen kaikille :-*

Muutenkin on ollut kiva loma, ollaan syoty, lohotty ja kiivetty eri vesiputouksille. Huomenna mennaan kolmeksi tunniksi kylpylaan 8)

Eilen kavimme kavelemassa vuorten huipulla kilometrin korkeudessa, sielta oli tosi huikeat nakymat alas. Aurinko paistoi taivaan taydelta ja lampoa oli yli 40 astetta. Uuh ja aah.

Malaysia 2005, part 2

30.03.05 klo 08:42:26

Ihanat kultaiset lukijani, jotka huolehditte minusta! Taalla ollaan, hengissa ja hyvissa voimissa. Maanjaristys ilmeisesti uutisoitiin aika laajasti siella Suomessakin.

Me olimme itse asiassa nukkumassa, kun se sattui. Mina en edes herannyt :P H sanoi, etta tuntui, etta ikkunat hajoaa ja aani oli ollut tosi iso. Kuulin, etta heti oli annettu myos tsunamivaroitus, mutta onneksi me lennettiin muutama tunti ennen jaristysta Langkawin saarelta takaisin sisamaahan.

Eilen me kuvattiin yhden vesilaitoksen mainoksia, kolme yhteensa. Tyopaiva alkoi kuudelta aamulla ja loppui kahdelta yolla. Oli kylla taas hauska ja opettavainen paiva. Yllattavan hyvin sita vaan jaksaa, vaikka mina olenkin maailman huonoin valvomaan.

Yksi mainoksista kuvattiin perinteisessa malesialaisessa talossa, joka on rakennettu ihan Kuala Lumpurin keskustaan jo yli sata vuotta sitten. Oli kylla janna, kun siella oli kaikki asukkaatkin kotona. Omien toiden lomassa toimin valilla 8 kuukautisen pikkupojan lapsenvahtina ;D


Tallaisesta talosta oli siis kysymys.


01.04.05 klo 05:32:35

Eilen ajelin illalla Sri Hartamas -nimiseen paikkaan, koska siella on saksalainen leipomo. Oli pakko saada kunnon leipaa, kun taalla syodaan vain makeita paahtoleipia, joissa on suklaata valissa ::)


04.04.05 klo 06:05:28

Muksaa maanantaita sateisesta Kuala Lumpurista!

Eilen alkoi tulla vetta ja sita riittikin sitten kaikki ojat ja kaivot tayteen. Nyt onneksi alkaa jo poutaantua. Eipa silla, etta tuo sade hirveasti haittaisi, se viilentaa ilmaa mukavasti.

Viikonloppu meni oikein kivasti. Kavin hienossa kampaamossa, leikkaus ja vari kustansi yhteensa 45 euroa. Sanoin stylistille, etta saa tehda mita haluaa, joten nyt mulla on kaikin puolin aika aasialaiseen tapaan leikattu tukka ::) no, akkia se siita kasvaa ;D

Eilen kaytiin kansallisessa elainpuistossa ja se oli oikein hauskaa. Siella oli kaikkia mahdollisia elukoita kirahveista ja sarvikuonoista elefantteihin. Mun suosikkeja oli kuitenkin orankit, ne on jotenkin kasittamattoman sympaattisia otuksia.

Sita piti muuten viela sanomani, etta hullun katevaa, kun nama sivut on suomeksi. Surffailen tassa tyopaikan yleisella koneella ja muut luulee, etta luen jotain ammatillisia keskusteluja. Bua ha ha ha 8)


06.04.05 klo 06:53:43

Olen saanut oman assarin :o Todella huvittavaa, koska olen itsekin viela ihan pihalla. Assarini kayttaa sita paitsi ihan likaa partavetta, muuten han on mukava. Han on osoittautunut jo sangen hyodylliseksi opettamalla mut kiroamaan sujuvasti seka tamiliksi etta kantoniksi. Pun koh han!



08.04.05 klo 07:24:16

Enpa muista milloin olis viimeksi ollut nain pollamystynyt olo. Taas tehtiin uusia ennatyksia toissaolossa. Eilen tulin toihin kymmeneksi aamulla ja lahdin kotiin seitsemalta tana aamuna... sehan tekee 21 tuntia :o Nyt kello on kaksitoista ja mina olen jo takaisin tyopaikalla. Koko yo vaannettiin Power Pointeja ja esittelykansioita taman paivan asiakastapaamiseen. Tanaan ei onneksi tarvitse olla kovin myohaan ja viikonloppukin on toivottavasti vapaa.

Mun jarki ei juokse nyt yhtaan, joten paatan raporttini sateisesta Kuala Lumpurista tahan.


09.04.05 klo 06:25:57

Aprillia, aprillia, ei mulla ollekaan vapaa viikonloppu >:( :( :P

Piti sitten kuitenkin tulla tanaan toihin. Otan kaikki kannustuksenne ja rutistuksenne vastaan ja niiden avulla selvian tastakin paivasta.

*

Alusvaatteista puheenollen, kavin eilen aivan ihanassa alusvaatekaupassa. Sovitushuoneet oli alyttoman isot, seinat oli hienostuneen mustat/harmaat ja niille oli ripustettu isoja mustavalkoisia valokuvia naisista. Sovitushuoneessa soi rauhoittava musiikki ja lattiat oli ihanaa upottavaa vaaleanpunaista mattoa. Tunnelma oli pikkuisen toinen kuin HM:n ahtaissa ja polyisissa kopeissa ::)


16.04.05 klo 11:39:24

Perjantaina otin sairaspaivan. Soitin aamulla toihin, etta en voi tulla, olen kuoleman kielissa... mika olikin ihan totta, koska olin niin kamalan vasynyt. Joten perjantaina nousin ylos sangysta vasta kahden jalkeen iltapaivalla :P

Tanaan olen taas toissa, mutta nyt olo on jo paljon parempi, kun sai edes vahan levata. Huomenna meilla on eraanlainen kuvauksiin valmistava kuvaus, joten pitka ja kiireinen paiva edessa.

*

Eilen aktivoiduin menemaan eraaseen koruliikkeeseen sormusta suunnittelemaan. Siella sain tosi hyvaa palvelua ja unelmieni sormukselle tulee hintaa 300 euroa, kun se tilauksesta minulle tehdaan! Ei paha :D Suomessa juuri sama sormus saman kokoisella timantilla maksaa noin 1500 euroa. Kayn varmaan tilaamassa sormuksen maanantaina. Ainoa asia mika arveluttaa on se, etta taalla kaytetaan ainoastaan 24K kultaa kun taas mun kihlasormus on 18K kultaa.. toivottavasti ne eivat syo toisiaan nakymattomiin :P


18.04.05 klo 06:38:25

Eilen oli mainoksen testikuvaukset. Voi tsiis, olen aina tiennyt, etta kaikki shampoo ja muut tukkamainokset on pelkkaa huijausta, mutta ihan taman laatuista feikkausta en osannut odottaa. Meidan mallilla oli natit kasvot, mutta hirmu ohuet hiukset, joten hanelle laitettiin koko paa aivan tayteen tekohiuksia, jotta tukka nayttais paksulta ja kiiltavalta. Siskokullat, alkaa koskaan ostako shampoota mainoksen perusteella, ei sellaisia hiuksia ole oikeasti olemassakaan :P


Liimataan sille tukka, niin tulee hyvä shampoomainos

Tanaan ja huomenna teemme viimeiset valmistelut varsinaista kuvausta varten ja keskiviikkona ja torstaina kuvataan. Sitten mulla on kolme paivaa vapaata :D


22.04.05 klo 15:35:28

Onpa omituinen olo, oli nimittain aika pitka ja raskas kuvaus ::) Aloitimme keskiviikkona viidelta aamulla ja lopetimme tasan vuorokautta myohemmin. Kavimme kotona nukkumassa kaksi tuntia ja torstaiaamuna palasimme kuvauspaikalle. Kotiin paastiin kolmelta viime yona :o


Pro Silmapussit -yhdistys



Olen nukkunut koko paivan ja nyt olen ihan sekaisin.. en tieda onko aamu vai ilta, sydan hakkaa ja on huono olo. Mutta nyt on kolme paivaa vapaata :D :D :D


27.04.05 klo 10:29:44

Tanaan on ollut paras tyopaiva ikina :D

Eras tuottajanainen pyysi minua aamupaivalla hanen kanssaan asioille. Ajattelin, etta menemme hankkimaan jotain rekvisiittaa ja maksamaan laskuja... Mutta mepa mentiinkin shoppailemaan ;D

Kierrettiin kaikki mahdolliset vaatekaupat ja sen jalkeen mentiin steampot -paikkaan syomaan kahdeksi tunniksi! Nyt on niin hyva mieli ::)


29.04.05 klo 05:20:55

Eilen sattui pieni, mutta erittain hauska juttu, jonka haluan jakaa teidan kanssanne.

Kaiken maailman leivokset on taalla aivan torkean halpoja, hienoimmatkin maksaa vain noin 70 senttia. Sanomattakin on siis selvaa, etta me syodaan niita..krohom..riittavasti ::) No niin siis eilen illalla H veteli jotain valkosuklaamousse-kirsikkaleivosta ja mulla oli joku tuplasuklaahassakka.

Yhtakkia kesken syonnin H meni ihan kumman nakoiseksi eika saanut sanaa suustaan. Pitkan hiljaisuuden jalkeen se vihdoin avasi suunsa ja sanoi: eiko ne idiootit tieda, etta leivoksen paalle laitetaan sitruunamelissaa, ei persiljaa :o Persiljaa! Sen valkosuklaaleivos oli koristeltu persiljalla ::) Mua naurattaa vielakin kun sen ilme oli niin huippu kun se tajus sen 8)

- - lopettaa kirjoittamisen hetkeksi nauraakseen viela vahan itsekseen - -

Viikonlopuksi ei oo mitaan ihmeellisia suunnitelmia viela, ollaan saatu H:n kahdelta pomolta illalliskutsu, joten ainakin joku ilta menee kiinalaisten kanssa ruokaillessa.


03.05.05 klo 05:54:02

Eilen me mentiin Little India -nimiseen kaupunginosaan, jossa on ihan alyttomasti kangaskauppoja: muutaman korttelin alueella kymmenia ja taas kymmenia erilaisia putiikkeja, toiset vaan pienia kojuja ja toiset kolmessa kerroksessa kattoon asti taynna kangaspakkoja niin, ettei niiden valissa sopinut edes kulkemaan.

Pienen kiertelyn jalkeen me mentiin Silk Street -nimiseen kauppaan, joka oli sellainen oikein paremman vaen putiikki. Siella me saatiin heti oma myyja ja kierreltiin sen opastuksella neljassa kerroksessa tutkimassa erilaisia silkkeja. Siella oli upottavat kokolattiamatot, kristallikruunut ja hissipojat viemassa asiakkaita ylos ja alas ::)

Sielta loytyi tosi mieluisat kankaat mun pukuun :D Kangas on hieman murretun punaista silkkia, jossa on sellaisia pienia nyppyja (mutta se ei ole raakasilkkia). Se ei maksanut paljon mitaan, 15 euroa metri ja se on niin leveaa, etta sita tarvittiin vain kaksi metria. Mutta. H:n ehdotuksesta silkin paalle tulee ranskalaista pitsia ja voin kertoa, etta pitsi ei tosiaankaan ole halpaa, ei edes taalla!

Joka tapauksessa kankaiden hinnaksi tuli alle 150 euroa, joten se ei ole liian kammottavaa :P Ainoa juttu, etta sita pitsia ei ole ihan tarpeeksi, joten mun taytyy viela tanaan tehda toinen reissu sinne kauppaan.

Little India oli taas ihan uudenlainen nakokulma Kuala Lumpuriin. Kaikki kyltit oli kirjoitettu tamilin kielella, suitsukkeet tuoksui ja siella oli vain ja ainoastaan intialaisia - meidan lisaksi ei siis edes yhtaan turisteja. On tama ihmeellisen ihana kaupunki :-X


06.05.05 klo 05:21:16

Eilen oltiin avokin pomolla syomassa. Niiden koti oli :o :o :o Sellainen kiva puoli vuotta sitten valmistunut ultramoderni hokotys, jossa oli sisalla muun muassa irtokivista rakennettuja luontokaytavia ja sen sellaisia ::)

Sisustus koostui ainoastaan designhuonekaluista, siis sellaisista torkean kalliista lampuista ja sohvista joita olen nahnyt vain sisustuslehdissa. Erasta talon olohuoneista koristi ming -dynastian ajalta oleva silkkinen takki, joka on kuulunut keisarille itselleen :o

Talo oli suljetulla asuinalueella, jossa oli muun muassa monia uima-altaita, ravintola- ja klubitilat vain asukkaiden kayttoon, samoin kuntosali, kirjasto, lenkkimaastot.. En ole nahnyt vastaavaa edes missaan viiden tahden hotellissa!

Tietysti niilla asui myos pari palvelijaa ja sen semmoista. Talo oli maksanut kaksi ja puoli miljoonaa ringettea eli suunnilleen yhta paljon markoissa ja se on taalla PALJON. He suosittelivat, etta jos meilla on Suomessa saastoja, niin meidan kannattaa sijoittaa ne vastaavanlaiseen taloon taalla. Joo, pitaakin nostaa heti ne meidan kaksi ja puoli miljoonaa ringettea pois mun tililta ajelehtimasta :P :P :P

Joka tapauksessa illallisella oli oikein mukavaa, siella oli kaikkia anopit ja apitkin paikalla. Ruoka oli hyvaa ja koko perhe oli hyvin valiton. Nauroimme ja juttelimme paljon. He vaativat monta kertaa, etta seuraavan kerran kun tulemme Malesiaan, menemme heille asumaan, siis jos vain talo miellyttaa meita ::) Kovasti heita harmitti, kun emme ehtineet oikein kunnolla viettaa aikaa heidan karaokehuoneessaan 8)


09.05.05 klo 15:11:45

Paiva on mennyt ihan lotkistellessa, kun eilen oltiin aika myohaan baarissa :)

Kavin taas parturissa, viela viimeisen kerran ennen kotiin paluuta. Stylisti innostui kovasti, kun jollakin on joku muu kuin pikimusta tukka luonnostaan... silla seurauksella, etta mun tukka on nyt punainen. Ja tarkoitan nyt todella punainen, sellainen paloauton varinen *reps*


25.05.05 klo 14:32:06

Kotona ollaan ja ankarassa flunssassa :(

Tuntuu jo ihan kotoisalta. Välillä mietin, että käytiinkös me edes missään, kun elämä luiskahti täällä niin äkkiä takaisin raiteilleen, kaikki on ihan niin kuin ennenkin. Tuntuu, kuin Kuala Lumpurissa asumisesta olis kulunut valovuosia, vaikka oikeasti ei ole edes viikkoa mennyt.

Kaipaan kovasti Malesiaan, mutta toisaalta on ihana olla kotona. Ollaan syöty ihan hulluna suomalaista ruokaa ja vietetty mahdollisimman paljon aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa. Sunnuntaina me mentiin heti mun iskälle ja pidin monta tuntia pikkusiskoa (11 vuotta) tiukasti sylissä ja annoin paljon pusuja, mulla oli niin kova ikävä sitä.



Reissaamisessa melkein parasta on kotiin palaaminen. Melkein.

Lähe menee!

Tiedättekö, mikä on karvainen, hyväntuoksuinen ja seuraa perässä tiukasti kuin varjo? Se on vähän onnellinen mäyräkoira, joka on saanut omistajansa takaisin kuukauden eron jälkeen :)

Ollaan siis kotona.

Lämpimät kiitokseni kaikille blogin lukijoille ja ennen kaikkea kaikille viestin jättäneille, täällä ja muissa yhteyksissä. Monta kertaa matkan varrella stopattiin milloin minkäkin kommandoren ääreen tarkistamaan, onko meillä käynyt "vieraita".

Milloin, mihin ja mitä kohti suuntaamme seuraavaksi, jää nähtäväksi. Aina pitää kuitenkin jotain viritystä olla meneillään, vähintäänkin, että saadaan pidettyä äidit hereillä X) Joten blogi jäänee elämään, näin uskoisin.

Heräsin aamulla puoli viideltä, kun oon aikaerosta vielä ihan sekaisin. Siinä ehdin miettiä hyvin reissun kohokohtia. Joten:

PARASTA REISSUSSA TOP jotain

Ruoka: Lotus Cafen punainen curry, Ubud, Bali.
Saisimpa vielä joskus maistaa näin täydellistä chilin, kookosmaidon ja yrttien yhdistelmää yhtä upeassa paikassa, niin kauniina iltana, niin hyvässä seurassa.


Sukellus: U.S.A.T Libertyn hylky, Tulamben, Bali.
Majesteetillinen näky! Entinen sotalaiva on saanut haaksirikkonsa jälkeen kunniakkaan tehtävän toimia tuhansien merieläinten ja korallien kotina. Niin kaunista, että henki salpautuu. Oikeasti.

Paikka: Amed, Bali.
Ei tätä voi perustella. Sielun koti, aina.

Ostos: Vaniljatangot, Ubud, Bali.
Harri tinkasi torimummolta muutamalla eurolla niin valtavan nipun vaniljatankoja, että me voidaan huoletta syödä creme bruleetä vaikka joka päivä seuraavat viisi vuotta :D

Majapaikka: Jalan Athinahapan, Kuala Lumpur, Malesia
Erinomaisen suuret kiitokset Petrille ja Rubylle! Teillä on aina niin kiva käydä, kun otatte avosylin vastaan ja pidätte vieraista hyvää huolta.

Kokemus: Mount Kinabalu, Kota Kinabalu, Borneo.
Todistin itselleni, että pystyn ihan mihin tahansa, kun niin päätän. Ja myös sen, että minä kontrolloin astmaani eikä toisinpäin.
Kilpikonna sukelluksella, Amed, Indonesia.
Näin isoa ja vanhaa kilpikonnaan ei monta kertaa elämässään pääse koskettamaan, vaikka sukeltaisi joka päivä tästä ikuisuuteen.

Päätös: Lähteä menemään.
Lähtekää tekin.

Se kuka ei koskaan matkusta, elää vain yhden elämän.

(Ainakin) kahdet kasvot

Olen keksinyt, miten voimme elattaa itsemme taalla eika tarvi palata Suomeen :) Ajetaan Harri kaljuksi, puetaan sille oranssi kaapu ja lahetetaan se jonkun turistirysan ovenpieleen jakamaan (rahaa vastaan) siunauksia turisteille. Tarkastelin tallaista toimintaa eilen ja se naytti erittain tuottoisalta.

Mutta voi luoja, miten me onnistutaan pitamaan Harri kaljuna?! Eilen aamulla nauroin niin etta vesi valui silmista, kun Harrin tukka on saavuttanut taalla ns. ihan uusia ulottuvuuksia :P

* * * * *

Pysahdyimme matkallamme mennen tullen Bangkokissa. Tullessa majoituimme kotoisasti joen varrella, kiertelimme temppeleita ja nautiskelimme, voisko sanoa, vanhasta maailmasta.

Nyt ollaan keskikaupungilla, pilvenpiirtajien ja skytrainin ymparoimana. Yhta hyvin voitais olla toisessa universumissa. Ei ikina uskoisi, etta yksi ainoa kaupunki pitaa sisallaan kaksi nain erilaista todellisuutta.

Vaikka niinpa se taitaa olla Helsingissakin. Jakomaki on aika kaukana Kaivarinrannasta.

* * * * *

Lotko-Elisa haluaa jatkaa lomailua. Ei halua tyokenkia. Ei halua laittaa ruokaa. Ei halua televisiota. Ei halua vannetta paan ymparille kiristamaan.

Haluaa olla Loma-Elisa.

* Lahtee ostamaan partakoneenteria, etta saadaan Harri pian hommiin *

Blogspotti nurin

Taalta pain ei paase lukemaan blogiamme. Jos jostain syysta muualta maailmasta lukeminen onnistuu, niin tassa lyhyt sepostus viime paivilta.

Toissapaivana tulimme siis takaisin Bangkokiin. Talla kertaa majoituimme lahelle Nana Placaa, joka on etenkin lansimaisten miesten suosimaa aluetta. Hotellimme on loistava 4 tahdella arvostettu majatalo. Hektiseen elamanmenoon alkaa taas pikkuhiljaa tottua ja hyva niin, silla huomenna alkaa kotimatka. Loppuaika on mennyt viimeisia tuliaisia ostellessa ja Elisa on kuumeisesti yrittanyt viela opettaa kaakkois-aasialaisille oikeanpuoleisia liikennesaantoja. Ehka se huomiseen mennessa ehtii oppia tamana vasemmanpuoleisen kaytannon ja sitten se tormailee koko kesan vastaantulijoihin Helsingissa...

Viikonloppu oli loistavaa aikaa olla Bangkokissa, silla suurimmat markkinat ovat avoinna vain silloin. Eilen kavimme yhdella torilla jossa oli yli 6000 myymalaa - miettikaapa sita. Ei ihan ehditty kayda jokaisessa kun ihan pikkaisen eksyttiin valilla. Jotkut olivat varustautuneet oikein kartan kanssa, mutta sittenhan sita olisi tiennyt mihin menna, eika siina olisi mitaan lystia.

Matka siis lahenee loppuaan. Paljon on jaanyt kirjoittamatta matkan varrelta tehtyja huomioita, mutta niita paivittelen sitten aikanaan.

Tasarahahinnoittelu oli kuitenkin niin mainio kaytanto, etta se pitaa mainita heti muistaessa: Etenkin Balilla ja miksei taalla Bangkokissakin on kaytossa erikoinen - vain turisteille suunnattu - hinnoittelukaytanto: ostokset maksavat tavaran maarasta riipuen joko pikkusumman tai vahan isomman summan. Tama summa on ilmeisesti jollakin tapaa kiintea, joten jos huomaat etta ostoksesi uhkaavat menna isomman summan puolelle, niin kahmi viela jotain ennen kassalle menoa, koska ne tulevat "kaupanpaalle".
Tahan tormaa ennenkaikkea toreille, mutta myos esimerkiksi Ubudissa 7 elevenissa sain ostokseni maksamaan tasan 50000 rupiaa. Todennakoisesti samat ostokset olisivat maksaneet paikalliselle 10000-20000 rupiaa.

Ai niin, Onneksi veikkaukseni osui harhaan.

Is This The Place I Have Been Dreaming Of?

On paikkoja, joissa on kiva kayda. Ja sitten on paikkoja, jotka ottavat tiukasti kiinni, tervehtivat lampimasti kuin vanhaa tuttua ja kietovat silkkihuivin sydamen ymparille.

Sielun koteja, siroteltuna ympari maailmaa. Niita paikkoja, joissa heti tuntee tulleensa kotiin.

Koskaan en ole ollut niin kaukana omasta elamastani kuin taalla, jumalten siunamalla pienella saarella, riisipeltojen keskella, tulisaaren sydamessa. Ja kaikista maailman paikoista juuri taalla tunnen sieluni olevan kotona. Olo on levollinen, mitaan ei puutu, mitaan ei tarvitse ottaa pois.

On vain meri, aurinko, lammin tuuli ja yksinkertainen elama. Rooma-sanan viereen, sydameeni ja sieluuni, tallensin sanan Amed.

Jo nyt on ikava, vaikka en ole viela edes lahtenyt.


Himppasen sumuinen kuva 3000 metrin korkeudesta Mont Kinabalulta.

Kuta Beach, 1800 hours

Tamahan se on sellainen hullunmylly ettei paremmasta valia.
Ollaan siis Kutalla, Balin ehdottomasti vilkkaimmalla ja turmiollisimmalla saitilla.
Kuta Beach on kansainvalisesti tunnustettu surffausmekka, ja se nakyy.
Surf school, surf boards, surf board repair, free surf board motel - kyltteja vilisee yhtenaan.
Surffaustouhun kylla jotenkin ymmartaa, ja sen, etta jengi ryntaa tanne hyvien aaltojen perassa (kai tahankin on joku ylitrendikas surffitermi). Mutta mita ihmetta nama kaikki muut taalla tekee?! Manaatin nakoisia aussituristeja naamat punaisena - joko liiasta auringosta; tai kaljasta. Eipa tata suotta kutsuta aussien kanarian saariksi...

Toista oli Amedissa.
Alkuperainen suunnitelma oli, etta oltais sukellettu vain eilen, mutta sitten sukelluporukka sai ylipuhuttua kaymaan viela U.S.A.T Libertyn hylylla. Ja olihan se sen arvoista! Ehdottomasti paras dyykkisaitti tahan mennessa: mieleton maara kaloja barracudista lionfisheihin. Ja korallin peittama hylky oli todella vaikuttava ilmestys. Pituutta raadolla on 140 metria, joten katseltavaa todellakin riitti.
Huonoja eivat olleet eilisetkaan kohteet. Valtavan suuri merikilpikonna oli ehdottomasti eilisen paivan parasta antia riuttahaista huolimatta. Maalla ja kuvissa sellainen mitattoman varinen ja tylsan nakoinen otus ei oikein vakuuta, mutta metrin paasta on kylla kunnioitusta herattava. Paan kokoinen korallinmurikka sai kyytia veijarin etsiessa ruokaa...

Amed on hassu paikka. Se oli (opaskirjan mukaan) juuri kasvun alkuvaiheessa 2000-luvun alussa, kun Kutalla rajaytettiin pari jurristen aussituristien suosimaa yokerhoa. Se lienee paikan pelastus: turismi tyssasi kriittisessa vaiheessa ja kylaan saatiin vain peruspalvelut: parikymmenta hotellia ja saman verran sukelluskeskuksia. Nyt lienee viimeiset hetket vierailla kyseisessa sukellusparatiisissa silla hihastanykijat olivat jo valtaamassa paikkaa.
Matka Amediin oli sinansa jo kokemus. Matkan edetessa tiet kapenevat ja alkavat mutkitella pitkin vuorenrinnetta. Ymparilla riisipellot pienenevat ja niiden reunaan alkaa ilmestya pienia majoja; omavaraista maalaiselamaa. Vahan niinkuin matkaisi toiseen aikakauteen (tai Nivalaan).

Nivalasta puheenollen: oltiin lahdossa USAT Libertylta hotellia kohti ja kerrattiin siina kokemaamme, kun vieresta nuori tytto huikkasi selvalla pohojammaa murteella, etta taallahan puhutaan suomia. Siina sitten vaihdettiin kuulumisia ja selvisi, etta tytto oli suorittamassa tyoharjoitteluaan paikallisessa sukelluskeskuksessa. Tuli sitten puheeksi, niinkuin tapana on, etta mistas pain suomea sita ollaan; Ylivieskasta oltiin koko porukka. Siina taivastellessa kyseltiin syntymavuodet selvisi, etta tyton isosisko oli syntynyt samana vuonna meidan kanssamme. Siskonsa nimen kerrottuaan tytto kysyi, etta mahdattekohan tuntea. Ja mahdettiinhan me; oltiin samalla luokalla ala-asteella... Small world.

Huomenna lahdetaan Bangkokia kohti - matka lahenee loppuaan taas ihan liian nopeaa.
Jos en paase koneen aareen heti Bangkokissa, niin veikkaukseni kuuluu, etta Saksa voittaa.

Divers Paradise

Heh, nyt ollaankin niin skuttalla, etta taalla ei oo kun yksi tajuttoman hidas nettikone kymmenen kilometrin sateella... Terveisia siis sukeltajan paratiisista Amedista Pohjois-Balilta :)

Taalla me ollaan, no, sukellettu. Ihan uskomattomat vedet, tanaan nahtiin noin 1,5 metrinen kilpikonna, mureenoita, valtavia meritahtia, hurjan paljon kaloja, merihevosia.. you name it, taalta loytyy. Huomenna mennaan koko alueen kuuluisimmalle dyykkipaikalle, 2. maailmansodan aikana haaksirikkoutuneen U.S.A.T Libertyn hylylle. Se on tassa ihan rannassa ja ehtinyt puolessa vuosisadassa kasvaa aikamoisen tayteen elamaa. (Aidit: ei sukelleta sinne sisalle, joten ei tarvi huolehtia!)

Taalta sitten kohti Kutaa ja Bangkokia.

Balilla ei palele

Har ligger vi i Ubud, Bali, Indonesia. Monenlaista paikkaa on tullut nahtya, mutta tamanveroista nautiskelijan paratiisia ei oo viela vastaan tullut. Joten Fck the Terrorists ja tulkaa kaikki tanne!

Kavin asken hankkimassa uudet lomajalat hintaan 3 enskaa. Sen verran maksaa kolmen vartin jalkahoito. Huomenna vuorossa kokovartalohieronta-hunajakylpy-hassakka, melkein kaksi tuntia ja ihan kokonaista seitseman enskaa.

Meidan hotelli on ihana, ihan oikea paratiisi (www.balispirithotel.com). Ubud on pieni hassu kaupunki ihan taynna kasityolaisten myymaloita. Pitaa ehka ostaa uusi rinkka, etta saa kaikki tavarat kotiin. Mainitsinko jo, etta taalla paistaa aurinko ihan taydelta taivaalta? Eika tassa paratiisissa oo edes hirveesti kaarmeita. Kanoja ja kukkoja on kylla, minka ansiosta herasin tanaan kello viis. Menin sitten uimaan, kun en enaa saanut unta.

Oikeasti on tosi surullista, miten vajaakaytolla kaikki matkailupalvelut taalla on. Nama ihmiset taistelevat elannostaan sen takia, etta jotkut paukapaat rajaytti muutaman pommin monta vuotta sitten >: Erittain arsyttavaa.

* * * * *

Eilen nahtii ihan mahtava kuljetus matkalla tanne. Semmosen ihan tavallisen pienen moottoripyoran selassa istui ensimmaisena poika, noin seitseman vuotta, sitten isa, joka ajoi pyoraa, keskella tytto, noin viisi vuotta ja takana aiti sylissaan vastasyntynyt vauva. Ja sitten vahan ruokaostoksia viela. Siis kuka tarvii farmari-Volvoa, kun viisihenkinen perhe kulkee ihan natisti moottoripyorallakin?!

Mista tulikin mieleeni Egyptin liikenne, joka on kummallisinta mallia mihin oon tahan mennessa tormannyt. Siella ajetaan sakkipimeassa aina ilman valoja, paitsi kun joku tulee vastaan, laitetaan kohdalla pitkat paalle. Osaako joku selittaa taman mulle? Ei oo jarjen hiventa siina ei. Muistan kylla eraan suomalaisen matkaajan kertoneen minulle tarinaa siita, kun he kaveriporukalla yrittivat etsia huonoimman mahdollisen taksin Kairosta. Voittajaksi selviytyi mies, joka onnistui saamaan kulkupelikseen kuussatasen Fiatin, jonka ovet lennahtivat auki joka toyssyssa (joita Kairossa riittaa) ja jota ajoi toiselta puolelta halvaantunut ja sokea papparainen. Aika hankala panna enaa huonommaksi?

* * * *

No niin, menemme jatkamaan kuosiutumista. Huomenna iltapaivalla siirrymme vajaa sata kilometria pohjoiseen, Amediin. Siella pitais olla kirkkaat ja komeat vedet meita odottelemassa. Etta terkkuja vaan sinne Torpparinmakeen ;)

KK, 1330 hours

Tanaan lahtaan Balille. Yritin netista tarkistaa lentomme tilannetta, mutta AirAsian aarimmaisen toimivista ja helppokayttoisista sivuista huolimatta en sita saanut selville. Voisi kuvitella, etta kun lennoille on annettu yksilolliset tunnukset, riittaisi pelkastaan sen syottaminen avaamaan ko. lennon tiedot. Mutta ei, ei taallapain maailmaa. Jotta lennon statuksen saisi tarkistettu, taytyy lennon numeron lisaksi ilmoittaa lahtokennta, tulokentta, paivamaara seka kellonaika - kellonajanhan mina juuri halusin selvittaa! Kun yllaolevat tiedot on saanut kaivattua muualta sivuston uumenista ja syotettya oikeille riveille, ilmoittaa sivusto tylysti, ettei kysesta lento ole olemassa... Etta se siita tarkistuksesta.

Mount Kinabalusta ei viela ole kuvia saatavana, koska en saa niita mihinkaan ladattua, mutta alla yksi googlesta luvattomasti napattu otos aika lahelta sita paikkaa jossa pyorsimme takaisin


Ei niita kuvia tosin tuolta patkalta paljon ole. Suprajohteiden pitaisi taata taysin havioton tiedonsiirtokyky, mutta sormeni todistavat vaitteen paikkaansapitamattomaksi.

Oman elamansa supersankari

Haluaako joku haistaa mun sukkia? Niissa on vieno vuorikiipeilyn tuoksu :)

Jalat on niin soosina etta ei paase portaita kavelemaan, mutta olipa siistia! 27 tuntia, 18 kilometria kavelya vuorta ylos ja alas, saavutettu korkeus 3800 metria merenpinnan ylapuolella. Kiivetkaa itse perassa!







Mutta ei ollu helppoa ei. Ylos perusleiriin (6 km) vedettiin neljassa tunnissa ja kymmenessa minuutissa, eli ihan hyvaa vauhtia. Paivan nopein oli brittipariskunta, jolla oli mennyt vain kolme tuntia. Viimeisena saapui malesialaisryhma uskomattoman yhdeksan (!) tunnin kiipeamisen jalkeen.

* * * * *

Haluatteko tietaa, milta tuntuu kiiveta vuorelle? Tassa kotiohjeet: Aloita nousu astumalla sohvalle/tuolille/jakkaralle kymmenen kilon reppu selassa. Laita lisaksi mehupilli suuhun, jotta voit aistia hengittamisen raskauden korkeassa ilmanalassa. Jatka harjoitusta seuraavat nelja tuntia. Eika mitaan loysailya siella, sykkeen pitaa pysya 180 lyonnin paremmalla puolella koko ajan (omat speksini: keskisyke 178, maksimisyke 197, kalorikulutus 2830!).

Paastyasi nyt neljan tunnin harjoittelun jalkeen perusleiriin, voit syoda kevyesti kylmia nuudeleita +11 asteen lampotilassa. Sen jalkeen lepaa nukkumalla kylmassa teltassa hervottomassa syysmyrskyssa kaksi tuntia. Tana aikana heraa kahdesti oksentamaan (yokkiminenkin riittaa, paaasia, etta aistit korkeuden vaikutuksen kehoosi) ja lisaksi nouse vahintaan kerran haatamaan sankysi alla lymyilevat rotat (rapisee, ei saa nukuttua). Kuvittele kylma tiiliskivi koko ajan rintasi paalle, edelleen taman korkean ilmanalan takia.

Nain hyvin levanneena voit sitten pilkkopimeassa lahtea kiipeamaan kahden ja puolen kilometrin matkaa kiviselle huipulle 3 asteen lampotilassa, kovassa tuulessa ja sumusateessa. Paastyasi noin kolmen tunnin kiipeamisen jalkeen huipulle, kavele 8 kilometria jyrkkaa alamakea takaisin alkuun (yht. 6 tuntia). Ja nain olet oikea vuorikiipeilija!

* * * * *

Niin, ja me lahdettiin tahan ihan vapaaehtoisesti :) Mutta kylla kannatti. Minulle tama oli ultimaattinen oman kropan fysiikan rajojen ja henkisen kestavyyden testaus. Voittajan on helppo hymyilla; juuri nyt oon kylla oman elamani supersankaritar!

Ihan huipulle ei tosin paasty, vuorella raivosi ihan mieleton myrsky ja kiipeaminen yolla otti yksinkertaisesti niin lujille (kunto olis kestanyt, mutta niin jaassa en oo ollut edes monta kertaa Suomessa), etta 500 metria ennen maalia kaannyin takaisin. Joten pystysuunnassa siis satakunta metria jai vajaaksi, mutta se ei juuri nyt haittaa yhtaan. Saata on kunnioitettava, muuten kay huonosti.

Pilvirajan ylapuolella oli jotenkin taianomaista. Vaikka oli tuhannen kylma ja pimeaa, niin silti. Uskomatonta nahda, kuinka pilvet kietoutuvat omien jalkojen ymparille. Siina ei paljon kylmat nuudelit ja rotat sangynalla haittaa.

Kunto kesti kiipeilyn tosi hyvin. Ainoastaan laskeutuminen otti tosi koville, varsinkin polvista. Allergisen astmanikin kanssa parjasin tosi hyvin, vaikka en hoksannutkaan tankata ekstraa inhalaattorista etukateen. Vuoristotauti nayttaytyi mun osalta tosi lievana, kerran kavin yokkimassa yolla ja thats it. Aamulla olo oli hyva, joten uskalsin lahtea kiipeamaan ylos eika siella sitten tullutkaan enaa mitaan ongelmia. Ainoa ikavyys oli ehka himppasen etova olo, kun en millaan saanut tankkattua riittavasti kaloreita kuluttamieni tilalle ja kroppa oli sen vuoksi vahan turhan lujilla.

* * * * *

Nyt kun te kaikki olette valtavan innostuneita vuorikiipeilysta, muutama sananen varusteista. Yksinkertaisesti: hyvaan kannattaa panostaa. Noin kosteassa ja kuivassa puuvillavaatteet on nounou. Samoin sinansa hyvat retkeilyvarusteet, jotka on tehty paksuista kankaista. Ne ei ehdi muutamassa tunnissa kuivua. Meilla osui varustelu kohtuullisen nappiin: luotimme tekniseen kerrastoon, dry-max - sukkiin ja juoksuasuun. Lisaksi meilla oli hupparit, pipot, hanskat, villasukat, sadetakit ja muut perusvarusteet. Mulla oli Haltin SoftShell StormBraker -takki paalla ja se oli pelastus! Kesti aikamoisen myrskyn kuivana ja lampimana. Kenkia ei myoskaan sovi sivuttaa: pitkallisen harkinnan jalkeen paadyin Merrelin maastoulkoilukenkiin (ei goretexia, koska se kestaa kuivua kauan kun kerran paastaa veden lapi) ja Foot Balancen yksilollisesti muotoiltuihin pohjallisiin. Kengat + pohjalliset kustansi yhteensa noin 150 euroa, mutta kiitin kylla itseani aika monta kertaa, etta en ollut saastanyt niissa.

* * * * *

On niin paljon ajatuksia mielessa, etta ei oikein tieda, mita kaikkea pitaisi viela muistaa kertoa. No ainakin se, etta kuvitelkaa, etta perusleiriin ei ole muuta tieta kuin tama yksi, joten ammattikantajat roudaa joka paiva ylos kaiken, mita noin 50 kiipeilijaa tarvitsee. Siis kaiken ruuan kananmunista riisiin, vessapaperin, kaasupullot, kaikki miesvoimin ylos joka paiva! Lisaksi poluilla vastaan tuli rautaputkien kantajia, tikasmiehia ja roskakuskeja (kaikki jatteet kuljetetaan tietysti paivittain alas). Ihan uskomatonta!

Kaiken taman jalkeen: lahtisinko uudestaan kiipeamaan vuorelle? No en ihan heti huomenna, mutta en missaan nimessa antaisi tata kokemusta pois. Kiipeaminen on melkoista hetkeen tarttumista: ei voi ajatella mennytta, ei tulevaa, ainoa mita voi on nostaa jalkaa ja tsempata itseaan eteenpain. Ja kun siina onnistuu, on aikas mukava olla :D

Edit: Ihan himppasen naurattaa tuo Harrin postaus, se on vahan katkerampi saalle kuin mina. Silla jai kuoritakki kotiin ja se oli varmasti viela enemman jaassa :)

Prkleen nyppyla

Tekninen kerrasto, paksu puuvillahuppari, kahdet vaellussukat, villasormikkaat, pipo ja tuulenpitava juoksupuku. Nailla varusteilla ei kannata lahtea valloittamaan Mount Kinabalun huippua; ei nimittain riita alkuunkaan. Niin, tai riittaahan ne itseasiassa siihen alkuun, mutta huippua niilla ei valloiteta. Meilla jai 500 metrin kavelya, tai koydessa raahautumista se pikemminkin oli, vaille. Korkeussuunnassa vahan vajaa 200 metria. Ei kuulosta paljolta, ja nain jalkeenpain miettii, etta eikohan tuo nyt olisi mennyt. Mutta siella kylmalla, maralla kalliolla ihmetellessa, tuulen ja sateen piiskaamana, ajatus alaspain lahtemisesta ei tuntunut yhtaan hullummalta.

Nimittain aiemmin mainitsemalla varustuksella olen juossut koskelan metsia (en Rapen, ei kai silla metsaa olekaan?) ristiin rastiin 15 asteen pakkasessa, eika hetkeakaan ole ollut semmoinen olo kuin tana aamuna kello 0600.
Aamulla lahdettaessa 3322 metrista, mittari naytti +6,9 astetta. Koko matkan sumu oli sita luokkaa, etta ensimmaisen sadan metrin jalkeen nakyma silmalasien lapi muistutti akvaarioon tuijottamista. 500 metria ylempana, tyynessa painanteessa arvion nappituntumalla lampotilan olevan 3-4 astetta. Huippu suljetaan, kun tuulen nopeus ylittaa (ilmeisesti) 20 m/s; meidan jalkeemme huipulle ei paastetty kuin 10-15 henkea, eli ilman liikkui suhteellisen vinhaa vauhtia. Pikaisen surffailun tuloksena arvoilla +5 astetta ja 20 m/s, oli ilman "tuntuma" -12 - -15 astetta.
Mutta vaikka huippu jai valloittamatta, oli reissu ehdottomasti ikimuistoinen.

3300-3350 metrissa sijoitsevan "base campin" majoitus oli jaettu kahteen kastiin: ylilammitetyt seka lammittamattomat. No meilla viime tipassa varanneilla oli luonnollisesti tarjolla jalkimmaista kovaa. Eipa siina, huoneet olivat parakkimaisia neljan hengen luukkuja, mutta ajattelimme etta eikohan siina yhden vajaan yon nuku, kun heratys oli kuitenkin jo kahdelta. Alkuillasta hammastelimme, kun huonetovereita ei alkanut kuulumaan, vaikka ulkona oli jo taysin pimeaa ja paarakennuksen ravintolakin oli jo kiinni. Joskus yhdeksan aikaan tuli ensimmainen kahden hengen ryhma kopistelemaan ovelle ja todettiin etta heillehan se toinen puoli huoneesta toki kuuluu. Kyseinen kiinalaispariskunta oli joutunut matkalla rankkasateen yllattamiksi ja siina sitten aikansa saativat vaatteiden kuivattelun kanssa. Kymmenen aikaan paastiin taas nukkumaan, ja meikalainen ainakin nukkui oikein sikeasti siihen saakka kun toinen pariskunta, ilmeisesti huoneen alkuperaisasukkaita, tulivat tutkimaan vieraitaan. Tai ei ne nyt meita tutkineet, mutta omaan rottamaiseen tapaansa ryntasivat ensimmaisena roskikselle.
Siinapa se sitten keskiyon aika meni rottajahdissa. Mutta se taytyy rottien puolesta mainita, etta torakoita ei nakynyt yhtaan.

Kavelyahan reissulla tuli: matka base campiin oli 6 kilometria ja loppuosuus 2,5 kilometria. Yhteensa siis 17 kilometria makea. Jos muuten joskus paasen mukaan jonkin ulkoilu-, tms reitin suunnitteluun, niin voitte olla varmoja etta siina reitissa ei ole yhtaan alamakea. On meinaan tamanpaivaisen alaspain kipuamisen jaljilta jalat sellaisessa kunnossa, etta on ihan sama kaveleeko eteen- vai taaksepain; yhta jouhevaa kumpaankin suuntaan.

No, se reissu on nyt tehty ja uudet kujeet jo aitien kauhuksi mielissa muhii...