Sen siitä saa, kun etukäteen vitsailee Halpamatkojen jännittävästä matkaohjelmasta. Portugalista on siis kotiuduttu, vaikka välillä vaikutti siltä, että ei päästä matkaan ollenkaan.
Ongelmat alkoivat muutama päivä ennen matkaa, kun
HomeAwayn kautta varatun huoneiston omistaja ilmoitti, että koko vuokrasumma on maksettava ennen saapumista. Takuusumma oli maksettu jo hyvissä ajoin ja silloin sovittu, että loput maksetaan saapuessa. Vaan ei, kaikki rahat heti tai avaimia ei anneta.
Soitin pankkiin. Kansainväliset pankkisiirrot vievät vähintään kolme päivää, kerrottiin. Lähetin viestin asunnon vuokraajalle. Vuokraaja kehotti tekemään siirron ja lähettämään kuitin maksusta. Tein työtä käskettyä. Kahta päivää ennen lähtöä sain viestin, että verkkopankin kuitti ei kelpaa. Soitin taas pankkiin. Lisämaksusta luvattiin erillinen kuitti kolmessa päivässä. Selitin, että tässä olis vähän kiire, tarvis sen kuitin heti eikä yhtään myöhemmin. Kuitti luvattiin toimittaa lähimpään konttoriin.
Siispä autoon ja kohti konttoria. Kello oli jo melkein kolme lähtöä edeltävänä päivänä, ja kuitin piti olla Portugalissa neljään mennessä. Pukkasi hikeä. Sain kuitin ja laskuni. Vuokranantaja ei edelleenkään hyväksynyt sähköisesti toimitettua kuittia, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kuitin faksaaminen. Faksaaminen! Ei missään ole enää fakseja. Ei virastoissa, ei posteissa, ei missään. Viime minuutilla pelastuksen toi hotelli, joka suostui lähettämään faksini Portugaliin 15 euron korvausta vastaan. Onnistui, mutta erityisen lämpimät suositukset eivät tästä vuokraajasta lähteneet HomeAwaylle.
Lentokentällä päästiin jo semmoseen tosi-tv -tuotantoon, että heikompia katsojia olis saattanut hirvittää. Lähtöselvityksessä otin tehtäväkseni hoitaa koko porukan passit ja istumapaikat muun seurueen lapatessa matkalaukkuja hihnalle. Virkaili huomautti yhtä passia vilkaistessaan, että
"kai te tajuatte, että tää on rikki". No ihan varsinaisesti ei oltu tajuttu, mutta totta, kansi oli melkein irti. Virkailija lupasi hyväksyä passin, mutta sillä varoituksella, että jos yksikin sivu irtoaa, passilla ei ole asiaa takaisin Suomeen.
Minä huokasin helpotuksesta, että onneksi päästään kuitenkin koneeseen. Katsaus matkatavaroihimme ja parkaisin kohtuullisen kovaan ääneen: "
Hartsa S*ataN*, sinä panit ipanan laukun ruumaan!". Virkailija oli kovasti sitä mieltä, että sinne meni, hihna pyörii eikä sitä voi pysäyttää eikä laukkuja kelata taaksepäin. Järkytykseltäni sain soperrettua, että ipana on allerginen maidolle ja tarvii ehdottomasti omat ruokansa ja juomansa koneeseen tai me ei voida lähteä olleenkaan. Hoitolaukussa oli toki maitoa lennon tarpeisiin, mutta en suostunut ottamaan sitä riskiä, että laukku ei saapuisi määränpäähän yhdessä meidän kanssamme ja ipana olisi ollut reilun viikon ilman ruokaa.
Virkailija aloitti soittorumban, jonka päätteeksi laukkumme poimittiin käsin pois hihnalta matkalta ruumaan. Hartsa pääsi saatettuna tullin ohi saapuvien laukkujemme luokse ja poimi ipanan lentolaukun takaisin käsimatkatavaroihin.
Loppuaika lentoa odotellessa sujui huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä, tosin FinAvialle iso miinus siitä, että pienen lapsen rattaat on luovutettava ruumaan jo lähtöselvityksessä eikä koneen ovella, kuten käytäntönä useilla muilla Euroopan kentillä on. FinAvia kuulemma tarjoaa lainakärryjä, joita ei kuitenkaan edes henkilökunnan avustuksella kentältä löytynyt.
* * *
Vihdoin itse asiaan eli Portugaliin.
Halpamatkojen seurueen tukikohtana toimi kolmisenkymmentä kilometriä Lissabonista rannikolle sijaitseva Cascais. Kylä on ollut turistien suosiossa melkein sata vuotta, mutta on onnistunut säilyttämään vahvan kalastajaidentiteettinsä ja leppoisan luonteensa. Suurin syy lienee uimarannan puute, jos sitä nyt voi miinukseksi laskea.
Loman pääasialliseksi huvitukseksi jäi henkeäsalpaavan upean Europan läntisimmän rannan katselu, lämmöstä nauttiminen ja jäätelön syöminen. Joku olutkin saatettiin matkan aikana juoda.
Ranta, Cascais
Cascais
Manner-Euroopan läntisin paikka. Meri. Tuuli. Suola. Kauneinta ikinä.
Metsistä löytyi tosi kumma linna.
Lissabonista tähdet erityisesti
Euroopan suurimmalle akvaariolle, jonka 7 miljoonan litran vesitankki olisi vetänyt sukeltajankin aika hiljaiseksi, ellei olisi pitänyt ääneen huokailla paholaisrauskun kauneutta. Toinen mieleenpainuva paikka oli kantakaupungista melkein kymmenen kilometriä rannikolle sijaitseva Belemin kaupunginosa, josta on aikanaan lähdetty löytöretkille. Muistomerkkien lisäksi ihania puistoja ja tajuttoman hyviä, aitoja ja alkuperäisiä Pasteis de Belem -leivoksia.
Pienin matkalainen. Ocenario, Lissabon.
Pingviinejä! Ocenario, Lissabon.
Lissabonin kaupunki iski heti, eikä ihme, muistuttaa se niin paljon tunnelmaltaan suurta rakkauttani Roomaa. Lissabonissa on myös moderni twisti, vähän kuin mukana olis aimo annos Barcelonan tarmokkuutta. Lämpimät suositukset siis, aion ehdottomasti itsekin palata vielä vähintäänkin pitkäksi viikonlopuksi tutkimaan yksinomaan pääkaupunkia.
Luovaa kaupunkisuunnittelua: kaksi kaupunginosaa on yhdistetty korkeuseronsa vuoksi toisiinsa hissillä! Suunnittelija on Eiffelin oppipoika, kuten tyylistä helposti voi päätellä.
Lyhyt reissu herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia, joten pidempi kiertomatka ympäri Portugalia lisätään haaveiltavien matkasuunnitelmien joukkoon.
Posts
