Vielä kerran Wienistä

Tämä nauratti mua niin paljon, että julkaisen Robertin matkakertomuksen jälkimmäisen osan myös täällä, teidän iloksenne :)

Vaan minne katosi herra Fylling?

Kun torstain työ lopulta päättyi blogin kirjoittamisen jälkeen, “the day was in pulkka” Inan mukaan. Sangen suuri lauma keski-ikäisiä itävaltalaisia naisia valtasi hotellin baarin ja tupakka haisi. Olen ihmetellyt itävaltalaisten aktiivista tupakointia koko matkan ajan; tupakka palaa kaikkialla ja kaikkien suussa. Lopulta varmasti keski-ikäisen naislauman vaikutuksesta lähdimme nukkumaan. Hississä katsoin itseäni peilistä ja huomasin solisluuheruttavani. Käsite ei ollut tuttu naisseuralaisilleni, jotenka jouidin rautalangasta vääntämään, mitä se tarkoittaa*.

Seuraava päivä alkoi rattoisissa merkeissä, kun aamiaisella leipää hakiessani rouva Fylling tervehti minua tuntemattomista syistä. Pöydässä aloimme taas juttelemaan aamupalapöydän suosikkiaiheestamme. Huomasimme, että herra Fylling ei ollut aamiaisella. Minä veikkasin avioriitaa ja Elisa veikkasi hiustenlaittoa. Elisan veikkaus todennäköisesti osui oikeaan; kun herra Fylling lopulta saapui aamiaiselle, olivat hänen hiuksensa järkyttävät. Aloimme sitten taas veikkaamaan, mitä leikkauksia herralle on tehty. Ina veikkasi takapuoli-implantteja. Mietin, miltä tuntuu istua höllyvän silikonin päällä. Varmasti miellyttävältä.

Pakattuamme tavaramme ja luovutettuamme huoneet, lähdimme Wien Mittelle. Ina tahtoi ostaa erikoisia juomia erikoisissa tölkeissä ennen kun veisimme laukut CAT City Chek-Iniin (emme oikeasti ikinä matkustaneet CATilla, hah haa). Mini (Elisa) päätti sitten ostaa kivan näköisiä karkkeja, jotka olivatkin sitten niin pahan makusia, että edes minä en niitä kelpuuttanut. Veimme laukut sitten Check-Iniin. Elisa oli taas Mrs. Mini ja minä olin Mr. Sundman kuten aina.

Vuorossa oli nuorten haastattelut kaupungilla. Oletin aluksi, että tämä olisi mahdoton tehtävä, jota se ei loppujen lopuksi ollutkaan. Itse en siitä tietenkään pitänyt, kun sain istua pulujen keskellä vahtien muiden laukkuja jääkylmällä penkillä. Perse jäätyi ja pulut pelottivat minua. Vain minä, pulut ja ilkeät slovakialaiset turistit jotka kokoajan hätyyttivät puluja päälleni. Murr.

Lähdimme sitten Strohgasselle tapaamaan politiikantutkijaa, joka olikin yllättäen sairastunut ja hän oli luullut, että haastattelu tehtäisiin puhelimessa. Hän kuitenkin lupasi tulla taksilla ja se oli kyllä sen arvoista; häneltä tuli parhaimpia vastauksia, jotka auttoivat juttuni muotoutumisessa. Tämän jälkeen kuvasimme spiikkejä ja kuvituskuvaa. Ja sitten menimme JOO SYÖMÄ. Tämä italialainen oli IHA OK, vaikkei niin hyvä kuin se jossa viimeksi söimme. Kuitenkin meillä oli aika hyvä tuuri ruokapaikkojen suhteen. Rucolapizza oli hyvää.

Kiirehdimme taksiin ja taksikuski oli mukava. Hän kuunteli “Jeesus-on-hyvä” -reggaeta ja hänellä oli Raamattu ihan vaihdekepin vieressä. Tämä oli huvittavaa. Lentokentällä oli leväperäinen turvatarkistus ja saimme hassuilta kortinjakelijoilta viiden euron alennuskupongit lentokentältä ostetuista ostoksista. Ostin Toblerone-paketin kotiin.

Lentokentältä pääsimme hitaasti koneeseen. Horona oli horon essiivi, busseista oli poistettu penkit ihmissäästösyistä ja gourmet entertainment -kyltti tervehti taas peltipurkin ovella. Elisa veikkasi lentoyhtiötä venäläisalkuperäiseksi, kun meille tuotiin ruoka. Jogurtti muistutti puddingia, ja pudingit lensi melkein lattialle. Ruoka oli lopulta KALKUNA, vaikka veikkasin sen olevan JOO NAUTA tai PORSALIHA. Peltipurkki huojui tuulessa, mutta laskeutui etuajassa Hooveen Kansainväliselle Lentokentälle. Lentoemäntä nauroi takaisin ja me nauroimme hänen kolleegalleen.

Matka oli ohi ja loppu. Loppyhteenvedoksi voimme todeta, että itävaltalaiset ovat tuulipukukansaa. Ja Tissipinne, Mini ja Solisluuheruttaja ovat paras Team Finland taikka nyyseizensii koko maailmassa.

- Robert.

PS. Itävaltalaisten tupakoinnin takia kaikki vaatteet haisevat tupakalle.

*Solisluu-ekshibitionismilla (en. Clavicle-exhibitionism, lat. Clavicula-exhibitionismus) tarkoitetaan tahallista tai tahatonta solisluun alueen paljastamista esimerkiksi löysän paidan vuoksi.

Töissä, osa 2 ;)

Ensimmäiset kuvat Wienistä, olkaatten hyvät.


Parlamentti ulkoa..






... ja sisältä


Tonava kaunoinen - nOt :P


Mozartinkuulia, kiusaksi asti :)


Juu, Lush, tietysti 8)


Rathausin joulumarkkinoilla












Valo!







Töissä, oikeesti :D

Päivä jona kävin Itävallan äärioikeiston päämajassa...

.. ja muita huomioita matkaltani Wienissä.

Kun saa kutsun Itävallan parlamenttiin äärioikeiston vieraaksi, sitä toivoo oikein kovasti, että vastassa on joku kamala anti-ihminen, jonka kanssa on helppo olla eri mieltä. Mutta ehei, ovella odotti hävyttömän komea ja karismaattinen puolueen nuorisosiiven johtaja, joka käyttäytyi kohteliaasti ja kertoi täysin älyttömiä mielipiteitään hunajaisella äänellä ja flirttailevasti hymyillen. Huh huh, siinä oli toimittajalla ihan skarppaamista, että muisti pysyä tiukkana tilanteessa :D

Olen kovasti ylpeä mukanani olevista kakaroista Inasta ja Robertista, jotka ovat osoittautuneet sinnikkäiksi ja väsymättömiksi jutunmetsästäjiksi. Heidän tuotoksiaan pääsette ihailemaan ensi vuoden alussa ainakin A-Studiosta. Lupaan laittaa tännekin vielä vinkkiä, kun asia on ajankohtainen.

Vaikka oomme tehneet töitä valehtelematta kellon ympäri, olemme ehtineet myös vähän nautiskella matkalla olemisesta.

Jouluun valmistautuva Wien on yksinkertaisesti kaunis. Lunta ei ole, mutta energiaa ja hehkulamppuja säästämättä kaupunki on puettu parhaimpiinsa: on rusettia ja röyhelöä, helminauhoja ja kissankelloja. Joulukuusi tuikkii Tapaninkirkon edustalla ja enkelimiimikko tuo joulun sanomaa söpösti vinksallaan keikkuva sädekehä päässään.

Joulumarkkinoilla piparkakkutaloja muistuttavat kojut ovat täynnä elämän pieniä ihastuksen aiheita: makeisia, kynttilöitä, pakkasessa höyryävää punssiglögiä ja kulta- ja hopeahileellä kuorrutettuja joulukoristeita. Kaupallista, tottahan toki, mutta tunnelma on silti aito, lämmin ja rauhallinen.

Kakaroiden kanssa epäilimme välillä, että wieniläiset eivät syö ollenkaan, kun ruokapaikat tuntuvat välillä olevan (schnizel-kioskeja lukuun ottamatta) melko hakusessa. Puutteen korjaavat kuitenkin suklaapuodit, joita töröttää joka ikisessä kadun kulmassa ja kulmien välissäkin. Wienissä ei koskaa ole kymmentä metriä kauempana käsintehdyn konvehdin kokoisesta palasta taivasta. Mozartinkuulia esiintyy vieläkin tiheämpään, ihan kiusaksi asti jopa.. Ja täytyy sanoa, että italialaisravintolassa tänään syömäni pinaatti-ricotta-tortelliini -setti sai enkelikuoron laulamaan hoosiannaa päässäni, niin hyvää pastaa en oo nimittäin syönyt montaa kertaa edes saapasmaassa paikan päällä.

Esteetikon silmiä Wien hellii toinen toistaan kauniimmilla rakennuksilla (ja varsinkin kirkoilla!), mutta kaupunkilaisten pukeutuminen tökkii kyllä silmään ihan isolla tikulla. Jos suomalaiset on tuulipukukansaa, mitähän itävaltalaiset on? Ulkonäkö ei näytä kiinnostavan heitä laisinkaan, jos ei oteta huomioon toisten vaatteita: joku rouva kävi tänään kysymässä, että ollaankohan mahdollisesti matkalla tansseihin, kun oon niin nätit mekot ja huulipunaa ja korvakorutkin korvissa. Juu ei, ihan arkivaatteissa oltiin liikenteessä.

Astmapiippua on tullut vedeltyä viime päivinä ihan urakaksi asti, kiitoksia vaan Itävallan löyhälle tupakkalaille. Röökiä saa vetää vapaasti lähes kaikkialla, mikä ei laisinkaan ilahduta kaltaistani hengitysrajoitteista henkilöä. Ja sitäpaitsi oli astmaa tai ei, en erityisen mielelläni syö varsinkaan aamupalaa himmeessä tupakansavussa. Eläköön Suomi ja tupakan totaalikieltolaki! Tällasessa paikassa kun on aika vaikea tuntea raikkautta, niinku Ina asian ilmaisi :)

Mutta nyt, suihkuun ja petiin, jalat on aivan soosina 12 tunnin kävelystä. Kuvia luvassa jahka täältä kotiudutaan. Siihen saakka: GrUss gott!

Vierailevia tähtösiä Wienistä

Oma bloggaukseni Wienistä hakee vielä vähän muotoaan, mutta sitä odotellessa teitä viihdyttää vierailevat tähtöseni, suloinen matkakumppanini Ina Mikkola, 18 ja hassunhauska Robert Sundman, 14. Kirjoittajien luvalla tässä tässä kopiot heidän nettipäiväkirjastaan :)

* * *

Siis vitun rakas päiväkirja mul ois sulle pari juttuu avauduttavana!

Tänään lensiin Wieniin, eli Viennaan :D Lentokoneessa oli pahaa ruokaa, kuten lentokoneissa yleensä paria lukuun ottamatta, vaikka kannessa lukikin Enterteiment gourmet :DD tai jtn sinne päin.

Kun saavuttiin perille, niin mentii eka vähä vääräl junal ja sit toisel oikeel junal, mut vaa väärään suuntaan. Mut lopulta päästiin perille hotelliin. Toivon hotelleltai aina sen, et ois kylpyamme ja minibaari, mut EI KUMPAAKAAAAA. Siis vittu, mutta plussana sairaan makeet siistit isot tyynyt ja respassa hyvät karkit.

Matkallehan lähdettiin tekemään juttua Itävallan uudesta äänioikeuslaista, joka sallii äänioikeuden 16-vuotiaille. Haastateltavia oli sovittu etukäteen, mutta vaikka minkä takia, vielä Itävallassakaan kukaan haastateltavista ei ollut varmistunut. No sitten hotellilla alotettiin soittelurumba näille mahdollisille haastateltaville. Luulis, et tälläne hoituu helposti, mutta EI. Puheluita eri paikkoihin oli rehellisesti useita kymmeniä ja joka paikassa ohjattiin aina toiselle henkilölle joko puhelun sisäisesti tai uuden puhelun kautta. Eli tulis sitten puhuttua ihan helvetin monen kanssa ja toistettua samat asiat. Läpintä ehkä koko jutussa oli se, että lopulta palattiin pariinkin otteeseen lähtöpisteeseen ja se jos jokin on turhauttavaa: soitat yhdelle henkilölle ja sen jälkeen puhut kymmenien henkilöiden kanssa, jonka jälkeen puhut taas sen ensimmäisen kanssa! Siiis vattafak :D No siinä, kun hermo semisti sit alko menee, niin tuli jo sit se parhain asennekin kehiin ja sit onneks lähti hommat rullaa. Iltaan mennessä oli suunnilleen kaikki haastateltava sovittu, vaikka tänään tosin ei mtn konkreettista saatu aikaankaan, mutta next day then.

Oon puhunu vähän jopa saksaa jea ja kysyny vaa rändömeeilt ihmisilt sikan kaikkee, jos en oo jtn tajunnu, ku niin oikeesti selvii nopeiten :P Sit käytii loppuillast vähä ostoksilla, kun muutakaan ei oikeen voinu tehdä ja jotenki tietyt tavarat vaan huusi mua niitten luokse ja ne halus mun mukaan, jynou. Sit aivan illal käytii viel syömäs ihan helveton hyvää ruokaa namnamnam ja tarjoilijal oli hauska asu :D

Mut nyt vois mennä kohta puoliin nukkuu ja testaa sitä siidee tyynyy :P
Huomenna luvassa niin rankka ja kiireinen päivä, että unta ei voi kylliksi arvostaa. Luvassa FPÖ, SPÖ ja nuoret.

PS. Täällä katukuvassa ei näy pahemmin nuoria ihmisiä! Ihan sairaaaaaan outoa. Ihan ku tääl asuis vaa keski-ikäsii :DDD Ja tääl ei oo yhää ostoskeskusta, mist niit vois löytää siiiiiis häääh?

* * *


IHAN OK päiväkirja,

toinen päivä Itävallan pääkaupungissa Wienissä on päättymäisillään. Vaikka nyt loppujenlopuksi fiilis onkin IHAN OK, päivät ovat sisältäneet jos jonkinmoista spöötä.

Ensinnäkin en tahdo suuresti kiittää lentoyhtiötämme Austrian Arrowsia. Heidän tarjoamansa “gourmet entertainment” oli kyllä so very entertaining, mutta gourmetista se ei ollut ikinä kuullutkaan. Lentokoneemme oli pieni Fokker-peltipurkki joka oli hidas ja huojui tuulessa. Jänsää.

Lentokentällä alkoi puhelurumba, joka alkoi herra Gudenuksesta ja päättyi herra Biedermanniin. Tuloksiako? Ehei. Lentokentältä päätimme lähteä Schnelbahnilla hotellillemme, Matzeleinsdorfer Platziin. Aluksi jonkun kivan paikallisen mummon ohjeesta nousimme pois oikeasta junasta ja lähdimme OIKEALLA junalla uudestaan, mutta VÄÄRÄÄN suuntaan. Matkustettuamme ensin viisi pysäkkiä väärään suuntaan tajusimme tämän ja käännyimme. “Rangaistukseksi” soitin puhelun FPÖ:n Johann Gudenukselle, ja puhelu kääntyikin voitokkaaksi hänen vastatessaan; ensimmäinen haastattelu sovittiin.

Tultuamme hotellille ja purettuamme kassit… ja opittuamme kassiksen käytön otimme läppärit ja menimme aulaan dataamaan. Puhelurumba jatkui, mutta tuloksetta. Kunnes lopulta meitä tärppäsi. Politiikan tutkijoiden haastattelu saatiin sovittua ja myös SPÖ-haastattelut lopulta. Koska tälle päivälle ei ollut mitään, lähdimme tutkimaan Wieniä. Kävimme Rathausin joulumarkkinoilla ja ostoskaduilla. Erilaiset korut ja asusteet huutelivat naispuolisille matkalaisille hyvin pahasti ja kävin jos jonkinlaisissa kaupoissa. Ei se minua tietenkään haitannut, se oli oikeistaan ihan mukavaa. Kaupungissa söimme pizzaa ja myöhemmin hotellillemme tultua kävimme paikallisessa ravintolassa. Tajun hyvät salaatit.

Seuraava päivä sai alkaa.

Aamupalla kohtasimme fylling-pariskunnan. Oli siinä herralla ja rouvalla fyllinkiä ihan kaikkialla, joka lähtöön. Eipä tainut olla mitään pumppaamatonta tai kiristämätöntä kohtaa, tai ainakaan sellaista ei näkynyt. Tee oli hyvää.

Pian lähdimme kaupungille kuvaamaan. Asemilla, junissa ja metrossa tehtiin spiikkejä. Saavuimme nopeasti parlamenttitalolle, jossa myös tehtiin osa Inan spiikeistä. FPÖ:n Johann Gudenus oli meitä vastassa ovella kolme ja pääsimme tekemään haastatteluita hänen kanssaan. Hän kyllä osasi esiintyä eduksensa ja puhua hyvin. Hän oli hyvä haastateltavakin, mutta kaikkeen on kuitenkin suhtauduttava kritiikillä. Mitä tarkoittaa, että kyllä EC mutta ei EU? Mitä takoittaa, että voi olla eurooppalainen ilman EU:ta? Mitä tarkoittaa, että maahanmuttajat maksavat liikaa? MITÄ TARKOITTAA, ETTÄ LAKIA VASTAAN OLLAAN KUN PELÄTÄÄN ETTÄ EI SAADA ÄÄNIÄ, MUTTA KUN ÄÄNIÄ TULEE, NIIN NUORET ON TOSI JEES JA IHAN OK?

Kävimme sitten siinä syömässä todella hyviä tortellineja italialaisessa ravintolassa, joka oli TOSI IHAN OK. Mutta miespuolinen tarjoilija EI ollut IHAN OK. Kun sille puhui englantia, se puhui italiaa ja jos sille puhui italiaa se puhui saksaa. Ja jos sille puhui saksaa se puhui italiaa. Kiva.

Matka jatkui SPÖ:n toimistolle ja he eivät esiintyneet eduksensa. Jäätymistä, tilastoja, epämääräisiä vastauksia. Valitettavasti FPÖ kyllä voitti tässä edukseen esiintymisestä. Mutta sain kyllä kuulla mahtavaa kritiikkiä FPÖ:stä ja vastalauseita FPÖ:n vastauksille. Se oli hienoa. Inalla ei vaan käynyt säkä. Täytyi vain todeta kannustavasti, että “noniin ranskalainen”.

Matka jatkui kaupunkiin. Kaikki korut vaan huusi Inalle ja Inan lompakko huusi takaisin. Elisa löysi kauan etsimänsä punaisen polka dot -huivin. Mahtavaa. Käytiin siinä vielä hakemassa jotkut patongintapaiset ja hyvät juomat. Patongeissa folio osoittautui ongelmaksi, se söi puolet täytteistä. Muuten IHAN OK.

Kun päsimme S-bahn -asemalle junia tuli ja meni, mutta yksikään ei ollut meidän. Kului monia viisiminuuttisia ja monia ACHTUNG -huomautuksia, mutta ei. Otimme taksin ja se oli halpa.

Nyt on mukavaa fäsäröidä. Vois tietenkin viellä oikeetakin työtä tehä. IHAN OK fiilis siis kaiken kaikkiaan.

- Robert.