Sua tarvitaan

Vietin pitkän tovin puhelimessa ystäväni Terry Lockhartin kanssa, joka pyörittää suomalaisin lahjoitusvaroin kahta lastenkotia Mindanaolla Filippiineillä.Vuosittainen avustusmäärä on noin 25 000 euroa, jolla saadaan koti, ruoka, koulutus ja terveydenhuolto parille-kolmellekymmenelle lapselle - vähän toista, kun isoilla järjestöillä, sanoisin.


Lastenkodissa on viime viikkoina myllänyt flunssa-aalto, ja moni lapsi on joutunut käymään lääkärissä. Lisäksi oma kummilapseni Dylan, 4, oli jouluviikon tipassa sairaalassa vatsataudin takia - ihan niin kuin meidänkin vekara. Sillä erotuksella, että vekaran sairaalalaskun maksaa vakuutus, Dylanin ja muiden lasten laskuun saadaan toivottavasti rahaa Suomesta. Toistaiseksi laskua varten on otettu lainaa pankista. Miettikääpä sitä.


Lisäksi lastenkotiin on ensi viikolla tulossa kaksi uutta asukasta, 7- ja 9-vuotiaat lapset, joiden 28-vuotias äiti kuoli joulun jälkeen syöpään. Isällä ei ole mahdollisuutta huolehtia lapsista. Uusia kummejakin siis tarvitaan.


En tykkää saarnata, mutta toistan sen, mitä sanoin vekaran ollessa sairaalassa: jos sulla on yhtään ylimääräistä rahaa, nyt sitä tarvittaisiin. Teitä lukijoita on niin paljon, että euron lahjoituskin on merkittävä, kun ne kerätään yhteen.


Voin henkilökohtaisesti taata, että raha menee perille lyhentämättömänä ja kaikkien sääntöjen mukaan. Avustustyötä koordinoi Koti katulapselle ry.

Havaintoja matkan varrelta

Energia ei riitä isompiin postauksiin, jet lagista kärsivä ipana kun herättää koko perheen heti neljän jälkeen aamusella. Muutamia havaintoja epämääräisessä järjestyksessä kirjaan kuitenkin muistiin:

* Tällä kertaa rattaat satiin kuin saikin ottaa Helsinki-Vantaalla lentokoneen ovelle asti. Tosin vasta kun sitä erikseen virkailijalta pyysin, ja silloinkin hyvin nihkeiden kommenttien saattelemana, mutta kuitenkin. Muilla kentillä asiassa ei tietenkään ollut mitään ongelmia.

* Pienen ipanan kanssa matkustaminen on hauskaa, koska pääsee lähes kaikkialla turvatarkastuksista ja tulleista jonon ohi. Tosin pitkällä lennolla pieni mies sai lisänimen epämukavuuspaketti - 11 tuntia 1-vuotiaan kanssa lentokoneessa vaatii hieman kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä, ettei aika tule lapsosella pitkäksi. Ukkeli tosin on mitä mainioin matkakumppani, eikä itkenyt sen paremmin lentokoneessa kuin kaupunkien vilinässäkään.

* Vaipat olivat Aasiassa sangen kalliita. Joten lapsosen kanssa matkustavat: ottakaa riittävästi vaippoja mukaan kotoa. Sama koskee lastenruokia, joita ei oikeastaan juurikaan ole tarjolla.

*... Tosin ipana ei omia ruokia juuri kaivannut, vaan ihastui paistettuun riisiin ja muihin paikallisiin ruokiin siinä määrin, että kotiruoka on ihan hyi ja yäk. Hauska tilannekuva sairaalasta: lääkäri ei saa järkytykseltään sanaa suustaan, kun kuuli, että lapsi ei saa kotona päivittäin riisiä. Loppuajan sairaalassa ipana söi doctorin määräyksestä kiinalaista kanalla höystettyä riisipuuroa kolmesti päivässä.

* Lapsosen kanssa ehdottoman käytännöllisiä varusteita olivat tälläkin reissulla hyvät matkarattaat, joissa voi myös nukkua, kantoreppu ja kosteuspyyhkeet. Myös korvatulpille oli käyttöä, kun muut ipana itkivät lentomatkoilla sen verran kovaa, että ukkelilla oli vaikeuksia saada unenpäästä kiinni. Paljon tarvittiin myös lelula ja omat rakkaimmat kirjat, joita luettiin ahkerasti kentillä, hotelleissa ja sairaalassa. Ja pitkää pinnaa, sitä jos mitä tarvii lapsen kanssa matkustaessa.

* Matkavakuutus! Yli tuhannen euron sairaalalasku + peruuntuneet ja siirretyt lennot + ylimääräiset hotelliyöt = matkavakuutusrahat well spend.