Ammatinvalintakysymyksiä

Muistan vuosia sitten tuskailleeni eräälle matkaoppaalle, kuinka ankea on palata aurinkoisesta lomaparatiisista räntäiseen Suomeen. Matkaopas totesi virnistäen: ”Se on ammatinvalintakysymys”.

Niinpä, jostakin on hyvä saada palkkaa, että olis rahaa mitä tuhlata 8D Joten kaikkien lomakuvien ja -mietteiden lisäksi omistan yhden merkinnän työlleni: toimittamiselle, mediakasvattamiselle ja nuorisolle, joka saa harmaimmankin päivän muuttumaan aurinkoiseksi. Teen ihan liikaa töitä, koska pidän työstäni käsittämättömän paljon. Jotakin vihjettä päivieni sisällöstä antaa toimituksen kotisivu nuoriso.hel.fi/nuortenaanitoimitus ja Ismon blogi Kamera & Kynä, mutta paljon paremman käsityksen saa valokuvista. Olkaatten hyvät siis..


Kokoustamassa nuorison kanssa.


Vaalipaneelikeskustelu Galtsussa.


Epätoivon hetki :P


Kannustuspuhe ennen tiedotustilaisuutta.


Kevätretkellä steissin kellotornissa. Maailman siistein paikka.


Työmatkalla Berliinissä..


.. ja edustamassa Ismon kanssa. Meitä naurattaa usein niin paljon, ettei saa edes yhtä hyvää kuvaa otettua :D

Todistaakseni työni upeutta en malta olla hehkuttamatta: ensi viikolla minä ja kaksi kakaraa lähdemme juttumatkalle Itävaltaan. Kelatkaa, jouluinen Wien, ja siitä vielä maksetaan mulle! Se tosiaan on ammatinvalintakysymys *virnistää*

Kotikaupungin parhautta

Aina ei tarvi mennä kauas lepuuttamaan ja ruokkimaan sielua. Parhautta kotikaupungissani juuri nyt:




Mustaa ja valkoista - Japanilaisen valokuvataiteen klassikoita Ateneumin taidemuseossa 8. helmikuuta asti. Maisemia, kaupunkeja ja ihmisten arkea kahdeksan valokuvaajan silmin. Lämpimin suosituksin valokuvien ystäville.

Samalla pääsee osaksi tätä upeaa versiota Waltarin Egyptiläisestä:




Järisyttävä määrä sanoja on saanut uuden elämän Ateneumin kauniissa seinissä ja katoissa.

Taideelämyksen jälkeen kannattaa suunnata Kampin ostoskeskuksessa sijaitsevaan Kaakaopuuhun. Ympäröivä hösö unohtuu, kun nenän eteen ilmestyy tajunnan räjäyttävä kaakao. Suklaan rakastajat älkööt ohittako tätä.



Kun ulkona pöllyttää lunta ja viima syö nahan poskista, on ainakin kaksi sangen oivallista paikkaa todellisuuspaon harrastamiseen..




Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on auki ympäri vuoden. Täydellinen teleportaatio etelänlomalle muutamalla eurolla.

Ja lopuksi vielä yksi parhaista.. Ilman SeaLifea ei yksinkertaisesti selviä talvesta. Aah..

Liikennesuunnittelua

Pääsin eilen vierailemaan HKL:n ratikkavarikolla.
Taitaa olla niitä tämän homman parhaita puolia tuollaiset vierailut.
Kovasti meille esiteltiin raitiovaunuverkoston laajennussuunnitelmia ja uusia vaunuhankintoja. Yritin siinä sitten vähän niinkuin sisäpiiriin päässeenä mainita tuosta ykköslinjasta; että josko sen saisi taas liikennöimään vähän tiuhempaan. Ja voisihan se jatkaa siitä postin kulmalta vielä sinne seuraavaan ympyrään -pääsisivät koululaisetkin suoraan koulun ovelle, eivätkä olisi koiruuksia tekemässä. Ja meikäläiselläkään ei olisi niin pitkä matka kiskoille - mikä ei tietysti ollut tämän ehdotuksen perimmäinen tarkoitus.
Mutta eihän ne siellä mitään uskoneen. Totesivat vaan, että se on tuo liikennesuunnitteluyksikkö joka niistä vastaa. Mutta hyvänen aika, eihän ne mistään suunnitteluosastolta osaa niitä kiskoja käydä sinne tiputtamassa! Itse pitäis sekin tehdä...

Hienointa oli kyllä ajelu vanhalla Kulosaaren ratikalla. Upeassa, täysin entistetyssä puurakenteisessa vaunussa oli kyllä sitä menneen ajan henkeä.
Jopa siinä määrin, että kun pysähdyimme liikennevaloihin niin jo sieltä oli noin 200 vuotias mummo tulossa kyytiin. Ihmetteli varmaan vaan, että kauanhan se ratikan tulo kesti - 70 vuotta.

Uutta tekniikkaa ahdistukseen asti

Ostin uuden puhelimen.
Koskapa kaupasta ei enää saa puhelinta ilman surkealla optiikalla varustettua kameraa, päätin sitten antaa periksi ja ostaa puhelimen kaikilla mausteilla: on nettiä, kameraa ja -mikä parasta- mp3-soitin.
Jonkinlaisena audiofiilinä olen aina periaatteesta vastustanut musiikin kuuntelua huonoilla välineillä ja vielä kompressoidussa muodossa.
Ajattelin nyt kuitenkin antaa nykytekniikalle mahdollisuuden. Kun ei tuossa meidän piskuissessa asunnossakaan ole akustiikka paras mahdollinen ja ihan kelvollisia musiikkikokemuksia sielläkin saa. Ehkä olen enemmän alkanut arvostaa musiikin sanomaa ja tunnelmaa, kuin teknistä taituruutta ja täydellisyyttä hipovaa miksausta.
Ja kyllä, täytyy myöntää että varsin miellyttäviä elämyksiä olen nyt kokenut myös niin bussissa kuin kadullakin.

Musiikin tunnelmasta puheenollen: Ostin puolisen vuotta sitten Vesku Loirin Ivalo- ja nyt viikonloppuna myös Inari -levyn, ja täytyy kyllä sanoa, että tuollaiset tunnelmalliset ja sanoituksiltaan voimakkaat teokset saavat ihan uudenlaisen elämän Loirin tulkintana.
Omia suosikkejani ovat ehdottomasti Tehiksen Hetken tie on kevyt , Nurmion Aavaa preeriaa ja Miljoonasateen Olkinainen.
Viimeksi mainitun rankkaan henkilökohtaisella listallani ehdottomasti kaikkien aikojen ahdistavimmaksi kappaleeksi. Tunnelma on todella synkkä ja epätoivoinen. Omat murheet tuntuvat mitättömiltä kertojan kauhujen rinnalla.
Sanojen symboliikka ei ole täysin auennut, eikä niin liene edes tarkoitetun. Mutta 12 säkeisen runon irralliset säkeet toimivat yksinäänkin:

Minä en ole synkkämielinen mies
mutta minua pelottaa
kun männynneulaset kirkuu
ja maisema huohottaa
Kun jalanjälkiin kasvaa koiran hampaita
voi luoja, miten se minua pelottaa

Kuvat joka mieleen maalautuu on hämmentävän surrealistinen; kuin Coolidgen pokeria pelaavat koirat. Jos minut joskus laitetaan pehmustettuun huoneeseen, on syynä varmasti tämä säkeistö.


************************************
Vannon vakaasti pyrkiväni kirjoittamaan hieman säännöllisemmin ja muustakin kuin matkustamisesta.
Jätäthän käynnistäsi merkin.

-H-

Summa summarum

Kotimatkan alla on hyvä summata matkan kokemuksia. Listailen tässä vinkkejä, kohokohtia ja muita havaintoja:

Matkavinkit:

-Eksy
Aja tienristeyksestä pienimmälle tielle, kävele vanhojen kaupunkien pikkukujilla ja yritä eksyttää itsesi, unohda kartta, puhelin ja kello, talleta näkemäsi ja kokemasi mielesi parhaille paikoille.
Harrastat sitten kuvaamista, shoppailua, tsiigailua tai vaan hengailua, löytyy parhaat spotit turistirysien ulkopuolelta.
Meillä matka Milanosta Geneveen kesti noin 6-7 tuntia, kun moottoritietä olisi päässyt tunnissa. Matkaa kertyi melkein tuplasti. Reitti kulki Apenniinien-vuoriston läpi uskomattoman pieniä vuoristoteitä. Kovaa ei tarvitse ajaa, koska maisemat pehmittävät kiivaimmankin ratinpyörittäjän sydämen. Jos koskaan on mahdollista, palaan Cinque Terran näköalareitille pienellä, kaksipaikkaisella kulkineella. Siellä ymmärsin vihdoinkin pienen akselivälin ja manuaalivaihteiston viehätyksen. F**k the familywagon, tämä mies haluaa roadsterin!

-Syö
Äitihän sen on kaikille parhaiten sanonut: kaikkea pitää maistaa. Italiassa pizza ja pasta ovat varmoja valintoja, mutta parhaat makuelämykset voivat löytyä sieltä pienestä trattoriasta, joissa itse isäntä viihdyttää asiakkaita eikä kukaan puhu englantia -koskaan ei kuitenkaan ole jäänyt ilman ruokaa.
Niin, Italiassa ravintoloita on tietääkseni ainakin kolmea mallia: ristorante, trattoria ja sitten joku kolmas. Ristorante on fiinimpi, kalliimpi ja usein turistien kansoittama. Trattoria taas on liikuttavan usein mummon ja vaarin pitämä pieni, vähän nuhruinen, ehkä 60-luvun suomalaisen baarin oloinen gastronominen taivas. Paikkaan voi joutua jonottamaan, ja varsinkin viikonloppuisin paikalliset perheet valloittavat pöydät. Äänekästä, ehkä vähän kaoottista, mutta ystävällistä ja tietysti uskomattoman hyvää ruokaa.

-Ota omaa aikaa
Parhaankin matkakumppanin seuraan voi kyllästyä, tai muuten vaan kiinostuksen kohteet eivät käy yksiin. Silloin on paras hajaantua; ei ole kenenkään etu, että joku roikkuu nuristen muiden perässä. Me ollaan Elisan kanssa reissattu kimpassa yli kymmenen vuotta ja tiedetään aika tarkkaan milloin on parasta mennä omia reittejään. Minä lähden usein kuljeksimaan kamera alibinani; montaa kuvaa ei useinkaan tule otettua, mutta mieleen tallentuneet kuvat, hajut ja äänet ovat lyömättömiä. Elisa taitaa usein suunnata shoppailemaan -kertokoon itse sen viehätyksestä.

Parhaat palat:

-Cinque Terra
Rapallon viehättävästä kylästä La Spezian kaupunkiin vievä pikkutie kulkee noin 60 kilometrin matkan ikivanhaa vuoristotietä Cinque Terran, viiden maan, kautta. Maasto vaihtelee jyrkkien rinteiden viiniviljelyksistä jylhiksi havumetsiksi muuttuen seuraavassa mutkassa keskieurooppalaiseksi lehdoksi. Aikaa kannattaa varata reilusti; välillä tie kulkee yksikaistaisena pystysuoran kalliojyrkänteen reunaa, levennyspaikkojen roikkuessa tyhjän päällä. James Bond ajaa aina ihastuttavissa maisemissa Italian ja Ranskan rannikoita, mutta Cinque Terra hakkaa ne mennen tullen -jopa ilman Aston Martinia.

-Ravintola matkalla Pisaan
Yllättävässä paikassa maantien varrella monen ravintolan joukosta satuimme juuri tähän hassuun paikkaan. Sisustus oli täydellinen kaaos: merirosvolaivoja, pikkuautoja, pokaaleja, tauluja skottimiehistä ja kauniista naisista. Naapuripöydässä miehillä oli omat pullot mukanaan, mitä kenelläkin: viiniä, konjakkia, amarettoa...
Korsikalaiselta (Asterix Korsikassa) tai merirosvolta näyttävä kokki, tarjoilija, kassa ja kaikki muutkin tehtävät hoitava paikan omistaja siemaili olutta toimiensa lomassa.
Ruoka oli tyrmäävän hyvää ja kohtuu edullista, mutta pisteet ehdottomasti tunnelmasta ja iloisesta palvelusta.

-Italialaiset naiset
Tietysti.


Muuta:

-Nahkarotsi
Paras reissuvaruste! Ehdottomasti. Sopii keliin kuin keliin, pitää sateen, tuulen, käy piknik-alustasta, tyynystä, peitosta ja vaikka sammutuspeitteestä, vetoketjutaskussa arvotavarat ovat tallessa ja ennenkaikkea, on erittäin katu-uskottava -universaalisti.

Lentokentällä

Omaa konetta odottaessa lentokentällä ehtii tehdä yhtä ja toista sijaistoimintaa. Kuten nyt vaikka blogata mitä älyttömimmistä aiheista. Tämä kirjoitus laskettakoon niihin.

Jos olisin autonkuljettajana lentokentällä, minä:

• Ajaisin ensiksi semmoisella monsteriautolla, joka on aika littana ja tosi leveä ja siinä on isot ikkunat ja renkaat on koko auton kokoiset. Ei aavistustakaan, mihin toimintoon ao. auto on suunniteltu, mutta sillä olis tosi päheä ajaa.

• Seuraavaksi ajaisin niillä rappusilla, mitä pitkin koneeseen mennään. Jokainen joka on nähnyt Liar, Liar -elokuvan tietää mistä puhun XD

• Kolmanneksi ottaisin sen kotteron, millä liikutellaan matkatavaroita. Jättäisin vaan matkatavaraperäkärryt pois ja ajaisin tuhatta ja sataa sillä pelkällä nupilla. Äkkijarrutuksia ei varmaan kannattais tehdä, koskapa hytti on tyhjän päällä kun renkaat on niin takana. Vois kopsahtaa nokka maahan.

• Ja lopuksi ottaisin sen muurahaiskarhua muistuttavan valtavan ajokin jolla liikutellaan lentokoneita. Ja sitten minä.. liikuttelisin lentokoneita.


Että jos mitenkään joku vois järjestää mut autonkuljettajaksi lentokentälle, niin olisin tosi kiitollinen. Jos se ei onnistu, niin voisko joku PLIIS auttaa mua hankkimaan tämmösen:



Seuraava bloggaus viimeistään joulukuun alussa Wienistä. Lopuksi vielä yksi matkustusvinkki: älä laita liian isoja housuja / hametta turvatarkastukseen. Kun tullimies (nuori, hävyttömän komea) nykäisee metallinpaljastimessa piippaavan vyön pois, liian iso alaosa tipahtaa. (Jos sopivia alaosia EI ole tarjolla, kannattaa laittaa edes nätit alusvaatteet.) Terveisin nimimerkillä kokemusta on.