Kuta Beach, 1800 hours

Tamahan se on sellainen hullunmylly ettei paremmasta valia.
Ollaan siis Kutalla, Balin ehdottomasti vilkkaimmalla ja turmiollisimmalla saitilla.
Kuta Beach on kansainvalisesti tunnustettu surffausmekka, ja se nakyy.
Surf school, surf boards, surf board repair, free surf board motel - kyltteja vilisee yhtenaan.
Surffaustouhun kylla jotenkin ymmartaa, ja sen, etta jengi ryntaa tanne hyvien aaltojen perassa (kai tahankin on joku ylitrendikas surffitermi). Mutta mita ihmetta nama kaikki muut taalla tekee?! Manaatin nakoisia aussituristeja naamat punaisena - joko liiasta auringosta; tai kaljasta. Eipa tata suotta kutsuta aussien kanarian saariksi...

Toista oli Amedissa.
Alkuperainen suunnitelma oli, etta oltais sukellettu vain eilen, mutta sitten sukelluporukka sai ylipuhuttua kaymaan viela U.S.A.T Libertyn hylylla. Ja olihan se sen arvoista! Ehdottomasti paras dyykkisaitti tahan mennessa: mieleton maara kaloja barracudista lionfisheihin. Ja korallin peittama hylky oli todella vaikuttava ilmestys. Pituutta raadolla on 140 metria, joten katseltavaa todellakin riitti.
Huonoja eivat olleet eilisetkaan kohteet. Valtavan suuri merikilpikonna oli ehdottomasti eilisen paivan parasta antia riuttahaista huolimatta. Maalla ja kuvissa sellainen mitattoman varinen ja tylsan nakoinen otus ei oikein vakuuta, mutta metrin paasta on kylla kunnioitusta herattava. Paan kokoinen korallinmurikka sai kyytia veijarin etsiessa ruokaa...

Amed on hassu paikka. Se oli (opaskirjan mukaan) juuri kasvun alkuvaiheessa 2000-luvun alussa, kun Kutalla rajaytettiin pari jurristen aussituristien suosimaa yokerhoa. Se lienee paikan pelastus: turismi tyssasi kriittisessa vaiheessa ja kylaan saatiin vain peruspalvelut: parikymmenta hotellia ja saman verran sukelluskeskuksia. Nyt lienee viimeiset hetket vierailla kyseisessa sukellusparatiisissa silla hihastanykijat olivat jo valtaamassa paikkaa.
Matka Amediin oli sinansa jo kokemus. Matkan edetessa tiet kapenevat ja alkavat mutkitella pitkin vuorenrinnetta. Ymparilla riisipellot pienenevat ja niiden reunaan alkaa ilmestya pienia majoja; omavaraista maalaiselamaa. Vahan niinkuin matkaisi toiseen aikakauteen (tai Nivalaan).

Nivalasta puheenollen: oltiin lahdossa USAT Libertylta hotellia kohti ja kerrattiin siina kokemaamme, kun vieresta nuori tytto huikkasi selvalla pohojammaa murteella, etta taallahan puhutaan suomia. Siina sitten vaihdettiin kuulumisia ja selvisi, etta tytto oli suorittamassa tyoharjoitteluaan paikallisessa sukelluskeskuksessa. Tuli sitten puheeksi, niinkuin tapana on, etta mistas pain suomea sita ollaan; Ylivieskasta oltiin koko porukka. Siina taivastellessa kyseltiin syntymavuodet selvisi, etta tyton isosisko oli syntynyt samana vuonna meidan kanssamme. Siskonsa nimen kerrottuaan tytto kysyi, etta mahdattekohan tuntea. Ja mahdettiinhan me; oltiin samalla luokalla ala-asteella... Small world.

Huomenna lahdetaan Bangkokia kohti - matka lahenee loppuaan taas ihan liian nopeaa.
Jos en paase koneen aareen heti Bangkokissa, niin veikkaukseni kuuluu, etta Saksa voittaa.