Kun ministeriön delegaatio lähtee neuvottelemaan maiden välisisestä osallisuusyhteistyöstä, odotukset matkan viihdyttävyydestä eivät ole hirveän korkealla. Tiedättehän: lentokenttä, hotelli, taksi, konferenssitalo, kokoushuone, tilataksi, hotelli, lentokenttä ja kotiin. Kaikki tämä saksalaisen pedantilla asenteella, tietysti.
Ihan silleen se ei sitten kuitenkaan mennyt.. ...mutta alles gut, virkamiehetkin osaavat yllättää ;)
On tietysti neuvoteltu ja juotu kahvia ja neuvoteltu ja kuunneltu puheita ja väännetty kättä ja saatu uusia ideoita - sinunkin verorahoillasi itseasiassa. Mutta on myös otettu kisaa ministeriöidenvälisessä suomi-saksa -yhteislaulukilpailussa berliiniläisessä oluttuvassa (jossa tuli osallistettua muutama semmonenkin, joka ei niin olis välittänyt tulla osallistetuksi... entschuldigung!) ja kierretty monta tuntia jalkapatikassa öisessä Berliinissä delegaation kanssa (ja suunniteltu yhteisiä osallisuustatuointeja.. hmm..).
Illansuussa saksalaisessa oluttuvassa nostettiin malja maidenväliselle yhteistyölle.Vitsikästä isännissämme on heidän saksalainen asenteensa säästämiseen. Ministeriön virkamiehet silmäilevät valitsemiensa ravintoiloiden ruokalistoja ilahtuneina ja kommentoivat äänekkäästi, kuinka edullisen paikan ovat suomalaisten ruokkimiseen löytäneet. Ja luulitteko, että diplomaatit liikkuvat takseilla? Ehei, saksalainen virkamies ostaa koko seurueelle kätevästi kimppalipun metroon ja sillä sitten mennään korot kopisten paikasta toiseen. Onhan se tietysti ympäristöystävällinen tapa matkustaa, mutta suomalaiset ministeriöt kuulemma ottavat vieraat vastaan kuulemma vähän toisella asenteella :)
Naurua. Olutta. Currywurstia. Unohtamatta tietenkään simultaanitulkattua karaokelaulua. Kokeilkaa ihmeessä. Maailma ei ole sen jälkeen enää entisensä.
* * *
Berliinistä jää ristiriitainen olo. Se ei ole charmikas kuten Rooma tai hullutteleva sillä tavalla kun Barcelona. Mutta jotain ihmeellisen kiehtovaa Berliinissä on, sen historiasta huolimatta ja juuri sen takia. Se on kaupunki täynnä kerroksia, salataskuja ja tuhat eri tunnelmaa. Berliinin sielu on hetkissä, yllättävissä mutkissa, sen kauneudessa ja rumuudessa, seinien graffiteissa ja poliisin koppalakissa.
Berliini on pittoreski, inspiroiva, pysäyttävä ja liikkeelle sysäävä kaupunki. Se on metrin mittainen makkara Mittenissä, historian synkkä muistutus muurilla, punkkarinuoret Alexanderplazilla ja cappucino Charlottenburgin kahvilassa. Museoita, kirkkoja, oopperoita - kaikkea kaksin kappalein. Muuria ei enää ole, eikä se kuitenkaan oikeastaan koskaan lakkaa olemasta. Itä-länsi, länsi-itä. Liikennevalojen Ampfelmann kertoo, kummalla puolella kaupunkia ollaan. Yli-ali näkymättömän muurin; itä muuttuu vuosien myötä läntisemmäksi, länsi ei pääse itäisistä ominaisuuksistaan toivottavasti koskaan.
* * *
Voisin helposti kuvitella asuvani Berliinissä. Se on yhtä aikaa saksalainen ja ei-saksalainen, helppo ja miellyttävä kaikesta epämiellyttävyydestään huolimatta. Edullinenkin se on, ainakin Helsinkiin verrattuna: tuhannella eurolla neliö saa asunnon itälähiöstä. Kahdella tonnilla neliöltä saa jo tyydyttävässä kunnossa olevan kämpän ja kolmella-neljällä tonnilla neliöltä luvassa on luksusta. Kaikki vähänkin varakkaammat asuvat kaupungin ulkopuolella omakotitaloissa, joten vanhoissa keskustakortteleissa jugendtaloja asuttavat opiskelijat ja muut vähävaraiset. Sopis mulle oikein hyvin.
* * *
Berliini on kuin magneetti: yhtä aikaa luoltaan työntävä ja puoleensa vetävä. Tervetuloa sellaisena kuin olet. Berliiniin.
Joo eihän tämmöstä sisäpihaa viitsi katsella kun opiskelija.
Että emme koskaan unohtaisi sodan mielettömyyttä. Kaiser-Wilelms-Gedächtniskirche rakennettiin vuonna 1895 ja pommitettiin vuonna 1943.
Murhattujen juutalaisten muistomerkillä. Kiistelty. Vihattu. Rakastettu. Vaikuttava se ainakin on.
Lisää kuvia Facebookissa. Sinne siis.
Posts
