Sultanahmet, Istanbul, Turkey

Onni ja autuus, halpamatkalaiset ovat palanneet Istanbulista hyvävointisina ja levänneinä. Kunnon yöunia hotellin pehmoisissa lakanoissa ja pitkiä päikkäreitä pikkumiehen kuorsatessa mummun ja papan huoneessa - what a feeling!

Kovin suuria totuuksia en uskalla Istanbulista saati Turkista tämän retken perusteella lausua, seurueemme nimittäin keskittyi lomailuun pienimmän matkalaisen, 14 kuukautta, ehdoilla. Päiväunet, lounaat ja leikkihetket rytmittivät päiviämme sen verran tehokkaasti, että emme juuri poistuneet asemapaikastamme Sultanahmedista eli Istanbulin vanhasta kaupungista. Ei se mitään, hyvin kului neljä päivää sielläkin.

Istanbulista sen verran, että kaupunki levittäytyy kahdelle mantereelle ja sitä halkoo Mustaanmereen laskeva Bosporinsalmi. Eurooppa ja Aasia lyövät kättä 16 miljoonan asukkaan suurkaupungissa, jonka näkemiseen kannattaa varata riittävästi aikaa tai useampi reissu. Kaupungin kärjessä sijaitsevassa Kultaisessa sarvessa kaikki on onneksi melko lähellä tai ainakin ratikkamatkan päässä, tosin tupaten täysiin kulkuvälineisiin ei lastenrattaiden kanssa ollut asiaa.

Sultanahmet oli tunnelmaltaan näin sesongin ulkopuolella sangen rauhallinen ja siisti. Olin odottanut Rooman kaltaista vilinää, eloisuutta ja rosoisuutta, mutta katuja reunustivatkin pienet persoonalliset talot, joiden asukkaat suhtautuvat matkalaisiin hillitysti ja ystävällisesti. Pieni mies sai osakseen huomiota, mutta paljon vähemmän kuin taannoisella Aasian matkallamme. Jonojen ohi päästiin täälläkin melko kivasti rattaidemme kanssa, mutta vain kun sitä erikseen osasimme kysyä.

Hotellimme oli viehättävä Daphne, jolle täydet viisi tähteä. Siistit ja kauniit huoneet, pieni ravintola ja henkilökunta, joka piti kunnia-asianaan saada asiakkaat todella viihtymään. Aivan mainio juttu ipanan kanssa matkatessa oli huonekombo, jossa mummolan puolelle pääsi käytävän lisäksi huoneiden välissä olevasta ovesta.

Maha on vieläkin pullollaan reissusssa nautituista herkuista, etunenässä mainiosta kanakebabista. Ipanakin hullaantui kebabiin täysin ja nassutti sitä tyytyväisenä niin lounaalla kuin iltapalaksi. Hyvä että kelpasi, lastenruokia ei nimittäin pienissä kaupoissa näkynyt sen paremmin kuin vaippoja tai muitakaan ipanoiden tarvikkeita. Tämä tiedoksi muille lapsellisille Istanbuliin matkustaville.

Istanbuliin meidät vei ja kotiin toi Turkish Airlines, lämpimät suositukset siitäkin. Finnair tarjoaa lentoja yli tuplahinnalla ja ilman tarjoilua, TA:n minihintaan kuuluu monivalintainen ruokalista (vauvoille, lapsille ja kasvisruokailijoille omat ateriat pyydettäessä) kaikkine juomineen ja lisukkeineen.

Lähdin matkaan suurin toivein uusista kultakoruista ja muusta tilpehööristä, mutta tulin kotiin yhtä kevyen laukun kanssa kuin lähtiessä. Kävi nimittäin niin, että olin osannut varautua turkkilaiseen tinkaamiseen, mutta en siihen, että kauppiaat suhtautuivat meihin aggressiivisesti ja osin jopa vihamielisesti. Liekö syynä sesongin hiljaisuus vai mikä, kun moniin kauppoihin en uskaltanut mennä sisälle ollenkaan, koska tyhjin käsin poistuminen olisi ollut mahdotonta ilman tikaria selässä. Istanbulissa aiemmin vierailleet appivanhempani tiesivät kertoa, että vilkkaampina sesonkeina tällaista käytöstä ei ole esiintynyt.

Ostosten lisäksi odotin kovasti Hagia Sofian näkemistä, se kun on jäänyt tarunhohtoisena mieleeni ala-asteen mantsankirjasta. Hieman kyynisesti ajattelin jo nähneeni melkein kaikki näkemisen arvoiset kirkot, mutta onneksi olin väärässä - Haagia Sofia on upea! Pytinki rakennettiin kristilliseksi kirkoksi jo vuonna 537 ja muutettiin moskeijaksi himppasen vajaa tuhat (!!) vuotta myöhemmin. Vuodesta 1934 alkaen rakennus on toiminut museona.

Toinen aivan fantastinen paikka on niin ikään 500-luvulla rakennettu maanalainen, johon mahtuu 80000 kuutiometriä vettä. Jotakin sen vaikuttavuudesta kertoo koko: pituutta 140 metriä, leveys 70 metriä, marmorisia kannatinpylväitä rivissä 336. Kannattaa käydä ihan omin silmin katsomassa. Tuntia ennen sulkemisaikaa ei ollut ensinkään jonoa ja sisälläkin oli mukavasti tilaa. Maanpinnalla oleva sisäänkäynti tosin näyttää enemmän yleiseltä vessalta kuin museolta, joten siinä saa olla tarkkana, ettei kävele ohi.

Päätän raporttini Istanbulista äitini Facebook päivitykseen: Mitä jäi mieleen Istanbulista paitsi IHANA kaupunki ja ystävälliset ihmiset? Vähän hassua, mutta pimeä kylmä ilta ja KUUMA kanelitee pahvimukista perheen kanssa puistossa, toisella puolella Hagia Sophia toisella Sininen Moskeija. Aah!