Posts
No niin. Täällä nyt on hehkuteltu niitä Lushin (ei, ei Lustin, vaikka me miehet niin toivoisimme naistemme sellaisia suosivan...) tuotteita, että on aika avata sanainen arkkuni minunkin osaltani.
Kävin eilen suihkussa - tai ei, kävin eilen oikein kylvyssä. Pitkällisen ja totaalisen rentouttavan toimituksen päätteeksi päätin saippuoida kaikkein vähiten miellyttävälle tuoksuvat vartaloni osat saippualla, ihan perinteisellä palasaippualla. Mutta kylläpä oli yllätys melkoinen, kun saippua ei ottanutkaan liukuakseen pehmeähköllä ihollani (naispuoliset lukijat; nyt on kyse vasta käsistäni), vaan muodosti omituisen nihkeän kalvon kehoni niihin osiin, joihin ehdin tätä omituisesti käyttäytyvää peseytymistuotetta levittää. Hieman hätääntyneenä korjasin tilanteen hotellin omalla, ja universaalisti miehiselle iholle sopivalla ja riittävän huonolla puhdistautumisaineella.
Rituaalin jälkeen uskaltauduin tavaamaan omituisen peseytymistuotteen tuoteselostetta: ensimmäisenä silmääni sattui tietysti jo tutuksi muodostunut tuotemerkki Lush. Jo tässä vaiheessa aavistin, että ko. tuotteen täytyy sisältää jotain ehdottomasti miehiselle vartalolle sopimattomia ominaisuuksia, mutta mitä vielä! Kääreen mukaan tuote korvaa saippuan, shampoon, hoitoaineen, rasvan sekä ilmeisesti monta muuta vähemmän tuttua välttämättömyyttä. Tämänhän täytyisi olla täydellisen miehinen tuote - All in One! Mutta miksi ihmeessä haluaisin pestä rakkaat kainalokarvani rasvaa sisältävällä saippualla, kysyn vaan?
Joten arvon kollegat, kehoitan teitä välttämään naistenne tarjoamia peseytymistuotteita jatkossakin. Itse aion edelleen suosia perinteistä palasaippuaa, Erittäin Huonoa Suomalaista Shampoota sekä Helosania.
Wednesday, October 29, 2008
Mutkaisella matkalla
Tiedättkö, mikä on tosi valkoinen ja tosi hiljaa? Se olen minä sen jälkeen, kun Harri on leikkinyt kaksi ja puoli tuntia rallikuskia Pohjois-Italian vuoristoteillä. Oikeasti en kyllä ollut koko aikaa ihan niin hiljaa; aina kun en ollut justiinsa oksentamassa, kirosin Harria ajamaan tasaisempaa vauhtia sen uhalla, että minä en siivoa autoa, jos oksu tulee :P Oli kyllä oma moka, olis pitänyt asettua itse ratin taakse - omassa kyydissä kun kestää kaahata ilman huonoa oloa mielin määrin, tosin kyytiläisistäni en kyllä olis sitten yhtään niin varma.
Matka Milanosta Rapalloon kesti uskomattomat viisi tuntia, koska päätimme valita moottoritien (140 kilometriä) asemesta mutkaisen ja korkeuksiin kohoavan maisemareitin vuoriston halki. Ja olihan melkoinen reitti (Milano-Vohegra-Varzi-Pregola-Genova-Rapallo), voin kyllä suositella lämpimästi kaikille (paitsi karavaanareille, ei kannata edes haaveilla). Tuli semmonen olo, että kun satais vähän vähemmän vettä ja alla olis esimerkiksi jotain kaksipyöräistä, niin sepäs olis mucho bueno, niinkö espanjalaiset sanoo.
Rapallo oli kenties viehättävin kaupunki, missä oon ikinä käynyt. Sieltä matka jatkui pitkin Cinque Terran vuoristoteitä Pisaan ja sieltä edelleen Firenzeen.
Tänään siis ajovuorossa olin minä ja pääsin ihan tosissani testaamaan vuokramersun kaarreominaisuuksia - sanoisinko - vähintäänkin haastavissa olosuhteissa. Vuoristotiet olivat paikoin niin kapeita, että niistä hädin tuskin mahtui ajamaan yhdellä autolla, mutta liikenne kulki kuitenkin molempiin suuntiin. Vettä satoi aika ajoin aivan kaatamalla ja sumun takia näkyvyys oli ihan nolla. Tiet oli yhtä mutkaa oikeaan ja vasempaan ja koko ajan mentiin joko ylös tai alas. Mutta hauskaa oli, tosin matkustajani vaikuttivat aika ajoin pelästyneiltä tai jopa lähes haudan vakavilta XD
Pisan kaltevaan torniin rakastuin ensi silmäykseltä. Se on I-H-A-N-A. Omituisessa olossani tunnen siihen epäilyttävää vetoa ja mietin, onko torni sittenkään kalteva vai koko muu maailman vähän vinksallaan. Joo, viekää hoitoon vaan.
Lopuksi vielä julkista tunnustusta äidilleni. Juttelin hänen kanssa tässä yhtenä iltana ja kysyin, että mitäpä hän aattelisi siitä, jos myisin asunnon, jättäisin työn ja alkaisin kokopäivätoimisesti tekemään jotain kivaa. Vastoin kaikkia äitin varoituskirjan ohjeita hän sanoi, että kuullostaapa hyvältä. Että ei kaikkien tarvi elää samalla tavalla, vaan että voi tehdä niin, kun tuntuu hyvältä. Ihme äiskä. Ihan paras maailmassa <3
Matka Milanosta Rapalloon kesti uskomattomat viisi tuntia, koska päätimme valita moottoritien (140 kilometriä) asemesta mutkaisen ja korkeuksiin kohoavan maisemareitin vuoriston halki. Ja olihan melkoinen reitti (Milano-Vohegra-Varzi-Pregola-Genova-Rapallo), voin kyllä suositella lämpimästi kaikille (paitsi karavaanareille, ei kannata edes haaveilla). Tuli semmonen olo, että kun satais vähän vähemmän vettä ja alla olis esimerkiksi jotain kaksipyöräistä, niin sepäs olis mucho bueno, niinkö espanjalaiset sanoo.
Rapallo oli kenties viehättävin kaupunki, missä oon ikinä käynyt. Sieltä matka jatkui pitkin Cinque Terran vuoristoteitä Pisaan ja sieltä edelleen Firenzeen.
Tänään siis ajovuorossa olin minä ja pääsin ihan tosissani testaamaan vuokramersun kaarreominaisuuksia - sanoisinko - vähintäänkin haastavissa olosuhteissa. Vuoristotiet olivat paikoin niin kapeita, että niistä hädin tuskin mahtui ajamaan yhdellä autolla, mutta liikenne kulki kuitenkin molempiin suuntiin. Vettä satoi aika ajoin aivan kaatamalla ja sumun takia näkyvyys oli ihan nolla. Tiet oli yhtä mutkaa oikeaan ja vasempaan ja koko ajan mentiin joko ylös tai alas. Mutta hauskaa oli, tosin matkustajani vaikuttivat aika ajoin pelästyneiltä tai jopa lähes haudan vakavilta XD
Pisan kaltevaan torniin rakastuin ensi silmäykseltä. Se on I-H-A-N-A. Omituisessa olossani tunnen siihen epäilyttävää vetoa ja mietin, onko torni sittenkään kalteva vai koko muu maailman vähän vinksallaan. Joo, viekää hoitoon vaan.
Lopuksi vielä julkista tunnustusta äidilleni. Juttelin hänen kanssa tässä yhtenä iltana ja kysyin, että mitäpä hän aattelisi siitä, jos myisin asunnon, jättäisin työn ja alkaisin kokopäivätoimisesti tekemään jotain kivaa. Vastoin kaikkia äitin varoituskirjan ohjeita hän sanoi, että kuullostaapa hyvältä. Että ei kaikkien tarvi elää samalla tavalla, vaan että voi tehdä niin, kun tuntuu hyvältä. Ihme äiskä. Ihan paras maailmassa <3
Tuesday, October 28, 2008
Sanoja kuvina
Tuskaisen hitaasti onnistunen lataamaan muutaman kuvan Milanosta..
Uskollinen ystäväni matkasika :D
Lähtiessä väsytti ihan tajuttomasti, mutta aamuskumppa auttaa aina..
Mihinkähän suuntaan tästä pitäis mennä?
Ajettuamme metrolla väärään suuntaan vain kerran päädyimme tuomiokirkolle.
Kirkko oli erityisen hieno myös sisältä.
Sitten päädyimme ostoskadulle. Tietysti.
Pässin kiveksillä pyöriminen tuo onnea. Selvähän se.
Tässä olis sit se toinen bloggaaja.
.. ja tässä tämmönen ihan perus välipala.
Metrotunnelissa haisi pahalle, mutta näytti hienolle. En siis minä, vaan se tunneli.
Viimeinen ilta Milanossa päätyi runollisesti pussikaljalle :P
Uskollinen ystäväni matkasika :D
Lähtiessä väsytti ihan tajuttomasti, mutta aamuskumppa auttaa aina..
Mihinkähän suuntaan tästä pitäis mennä?
Ajettuamme metrolla väärään suuntaan vain kerran päädyimme tuomiokirkolle.
Kirkko oli erityisen hieno myös sisältä.
Sitten päädyimme ostoskadulle. Tietysti.
Pässin kiveksillä pyöriminen tuo onnea. Selvähän se.
Tässä olis sit se toinen bloggaaja.
.. ja tässä tämmönen ihan perus välipala.
Metrotunnelissa haisi pahalle, mutta näytti hienolle. En siis minä, vaan se tunneli.
Viimeinen ilta Milanossa päätyi runollisesti pussikaljalle :P
Monday, October 27, 2008
Poikien kanssa matkalla
Eilen lentokoneessa juteltiin kaikista matkoistamme. Mina ehka tarpeettoman kaihoisasti kertoilin reissuista joita CityCab porukan kanssa tehtiin messujen perassa Pariisissa 2006 ja Frankfurtissa 2007. Elisa siina sitten ymmartavaisen oloisena koitti pitaa napit irti kasilaukustaa ja olla lyomatta minua silla.
Aikani itseani pussiin puhuessa onnistuin kuitenkin selittamaan poikien kanssa reissaamisen idean: ei matkakohteen tarvitse olla romanttinen keskieurooppalainen kaupunki tai ihana rantakohde - riittaa kun on hyva porukka ja ennenkaikkea, ei naisia lahellakaan.
Poikien kanssa matkustaminen on mielentila,
sen voi suorittaa vaikka lahimmalle leirintaalueella. Paaasia on, etta ollaan vaimojen tai tyttoystavien (hankalimmassa tapauksessa molempien) tavoittamattomissa. Ei siella valttamatta ryypata itseaan ankyrakanniin (useimmiten kyllakin) tai naurateta vieraita naisia.
Siella jutellaan ja nauretaan, grillataan ja lauletaan. Olenpa saattanut kayda elamani syvallisimmat keskustelut juuri "poikien" kanssa reissatessa.
Poikaporukalla kun ollaan, niin ollaan ihan siella lapsuusaikojen leikkikentilla, akaisen naapurin tadin marjapuskassa, tekemassa ja juttelemassa niita juttuja joita miehen ei sallita julkisesti tekevan tai sanovan. Ja aina, ihan aina, kaikki mita sanotaan jaa kuulijan ja kertojan tietoon. Ei mitaan mahdollisuuttakaan, etta poikien porukasta joku asia leviaisi ulkomaailmaan.
Ehka juuri siksi valilla pitaa menna; vaimot ja tyttoystavat, toivon etta ymmarratte.
Aikani itseani pussiin puhuessa onnistuin kuitenkin selittamaan poikien kanssa reissaamisen idean: ei matkakohteen tarvitse olla romanttinen keskieurooppalainen kaupunki tai ihana rantakohde - riittaa kun on hyva porukka ja ennenkaikkea, ei naisia lahellakaan.
Poikien kanssa matkustaminen on mielentila,
sen voi suorittaa vaikka lahimmalle leirintaalueella. Paaasia on, etta ollaan vaimojen tai tyttoystavien (hankalimmassa tapauksessa molempien) tavoittamattomissa. Ei siella valttamatta ryypata itseaan ankyrakanniin (useimmiten kyllakin) tai naurateta vieraita naisia.
Siella jutellaan ja nauretaan, grillataan ja lauletaan. Olenpa saattanut kayda elamani syvallisimmat keskustelut juuri "poikien" kanssa reissatessa.
Poikaporukalla kun ollaan, niin ollaan ihan siella lapsuusaikojen leikkikentilla, akaisen naapurin tadin marjapuskassa, tekemassa ja juttelemassa niita juttuja joita miehen ei sallita julkisesti tekevan tai sanovan. Ja aina, ihan aina, kaikki mita sanotaan jaa kuulijan ja kertojan tietoon. Ei mitaan mahdollisuuttakaan, etta poikien porukasta joku asia leviaisi ulkomaailmaan.
Ehka juuri siksi valilla pitaa menna; vaimot ja tyttoystavat, toivon etta ymmarratte.
Saippuakuplakaupunki
Via Danten kohdalla nenàni alkoi vàpàttàà. Tiukka suuntima vasempaan ja kolmesataa metrià myòhemmin huomasin, ettà oikeaan osui. Lush. Pieni pala taivasta maan pààllà. Sisààn ja saippuaostoksille, siità ei pàivà paljon parane. (Ne joilla ei ole aavistustakaan mistà nyt puhutaan, voivat tutustua maailman ihanimpaan saippuakauppaan osoitteessa www.lush.com. Tàtà liikettà ei vielàkààn ole Helsingissà, vaikka kovasti oomme tàtien eli Saaran ja Minnan kanssa asian puolesta kampanjoineet..)
Milanossa on juuri nyt melko harmaata, vàhàn kun olis koko ajan kylmàssà hòyrysaunassa. Akkiseltààn en làhtisi tàtà ainakaan kovin dynaamiseksi kaupungiksi kutsumaan, ennemminkin pitàà hidastaa askel vàhintààn puolinopeuteen ja sitten on ees jotakuinkin samassa rytmissà muiden kanssa.
Toistaistaiseksi olen kovin viehàttynyt ainakin seuraavista asioista:
* Vanhat marmorilattiat. Ne ovat paitsi kauniita, myòs aivan mielettòmàn ihanan tuntoisia jalkojen alla. Pehmeità ja làmpimià, ja yhtà aikaa sopivan kovia ja viileità. Luulen, ettà mun jalat on tehty just vanhoja marmorilattioita varten :)
* La Bella Figura. Mitens sen sanois suomeksi.. Kaunis oleminen. Estetiikantajun tàytyy olla italialaisilla geeneissà. Vai miten muuten voi selittàà, ettà nàmà onnistuvat jopa puhelimeen huutaessaan nàyttàmààn eleganteilta?
* Ratikat. Ikivanhat ratikat kolistavat pitkin ikivanhoja katuja, puuovet ràmisten ja kiskot paukkuen. Hypnoottista.
* Ihmiset. Kaupungin puolesta turistien opastamiseen ei ole juurikaan panostettu, mutta mitàpà sità suotta, kun jokainen milanolainen on synnynnàinen turistiopas. Ei tarvi kun hetki nàyttàà hòlmistyneeltà ja saman tien on joku neuvomassa, mistà mikàkin kirkko lòytyy ja miten metron lippuautomaattia kàytetààn. Ikivanha pappa tarttuu kàdestà ja kysyy, ettà mitàs kieltà puhutaan, saisko olla opastusta italiaksi, englanniksi, ranskaksi vai saksaksi ja sanoo, ettà ei tàssà nyt niin kiire, minà vien teidàt perille. Uskomatonta.
Huomenna kohti lànsirannikkoa. Todennàkoisesti seuraava pysàhdys tehdààn Genevessà. Kuvia ei oo luvassa ainakaan vielà, koska ilmeisesti joku kriittinen kaapeli jài kotiin. Tietysti.
Milanossa on juuri nyt melko harmaata, vàhàn kun olis koko ajan kylmàssà hòyrysaunassa. Akkiseltààn en làhtisi tàtà ainakaan kovin dynaamiseksi kaupungiksi kutsumaan, ennemminkin pitàà hidastaa askel vàhintààn puolinopeuteen ja sitten on ees jotakuinkin samassa rytmissà muiden kanssa.
Toistaistaiseksi olen kovin viehàttynyt ainakin seuraavista asioista:
* Vanhat marmorilattiat. Ne ovat paitsi kauniita, myòs aivan mielettòmàn ihanan tuntoisia jalkojen alla. Pehmeità ja làmpimià, ja yhtà aikaa sopivan kovia ja viileità. Luulen, ettà mun jalat on tehty just vanhoja marmorilattioita varten :)
* La Bella Figura. Mitens sen sanois suomeksi.. Kaunis oleminen. Estetiikantajun tàytyy olla italialaisilla geeneissà. Vai miten muuten voi selittàà, ettà nàmà onnistuvat jopa puhelimeen huutaessaan nàyttàmààn eleganteilta?
* Ratikat. Ikivanhat ratikat kolistavat pitkin ikivanhoja katuja, puuovet ràmisten ja kiskot paukkuen. Hypnoottista.
* Ihmiset. Kaupungin puolesta turistien opastamiseen ei ole juurikaan panostettu, mutta mitàpà sità suotta, kun jokainen milanolainen on synnynnàinen turistiopas. Ei tarvi kun hetki nàyttàà hòlmistyneeltà ja saman tien on joku neuvomassa, mistà mikàkin kirkko lòytyy ja miten metron lippuautomaattia kàytetààn. Ikivanha pappa tarttuu kàdestà ja kysyy, ettà mitàs kieltà puhutaan, saisko olla opastusta italiaksi, englanniksi, ranskaksi vai saksaksi ja sanoo, ettà ei tàssà nyt niin kiire, minà vien teidàt perille. Uskomatonta.
Huomenna kohti lànsirannikkoa. Todennàkoisesti seuraava pysàhdys tehdààn Genevessà. Kuvia ei oo luvassa ainakaan vielà, koska ilmeisesti joku kriittinen kaapeli jài kotiin. Tietysti.
Sunday, October 26, 2008
Sininen vai punainen?
Mina kun en koskaan ole suostunut taysin unohtamaan sita teini-ikaisen idealismia ja ajatusleikkeja kaiken jarjellisyydesta - miksi minun pitaa kayda toissa? Jotta voin ostaa oman kodin ja kivan auto? Etta voin kayda viela tehokkaammin silla autollani toissa ja ajaa illalla sinne omaan kotiin? Etta -niin, mitapa sitten? Elanko turvallisesti kodissani ja ajan joka aamu autollani toihin ja jatkan tata epailematta onnellisena elamani loppuun asti, vai teenko jotain muuta, jotain mita se nuori lukiolaispoikayli kymmenen vuotta sitten luuli tekevansa isona.
Ollaan Elisan kans usein juteltu, etta mita jos vaan pakataan kamat ja lahdetaan. Ja ollaanhan me niin tehtykin. Mutta se mita mina olen silla tarkoittanut on aina ollut se, etta todellakin -pakataan kamat ja lahdetaan. Ei lopullisesti - ehka - vai eiko, tai miksi ei? Ihan milta tuntuu.
Puhuttu tasta asiasta siis on, ja minakin olin jo alkanut ajatella asiaa kaukaisena haaveena.
Mutta viime aikoina kun olen asian maininnut, niin Elisa on mennyt jotenkin kumman mietteliaaksi. Ja niinhan se asia selvisi: se on oikeasti alkanut lampenemaan ajatukselle siita, etta jatettais kaikki tahan mennessa kasaan haalittu ja turvaksi rakennettu, ja mentais.
Saa nahda miten kay, mutta myontaa taytyy: meikalainen tuntee sen typeran idealistinuorukaisen taas pitkasta aikaa!
Ja lopuksi lainaus "I imagine that right now you're feeling a bit like Alice. Tumbling down the rabbit hole? You take the blue pill and the story ends. You wake in your bed and believe whatever you want to believe.
You take the red pill and you stay in Wonderland and I show you how deep the rabbit-hole goes"
Ollaan Elisan kans usein juteltu, etta mita jos vaan pakataan kamat ja lahdetaan. Ja ollaanhan me niin tehtykin. Mutta se mita mina olen silla tarkoittanut on aina ollut se, etta todellakin -pakataan kamat ja lahdetaan. Ei lopullisesti - ehka - vai eiko, tai miksi ei? Ihan milta tuntuu.
Puhuttu tasta asiasta siis on, ja minakin olin jo alkanut ajatella asiaa kaukaisena haaveena.
Mutta viime aikoina kun olen asian maininnut, niin Elisa on mennyt jotenkin kumman mietteliaaksi. Ja niinhan se asia selvisi: se on oikeasti alkanut lampenemaan ajatukselle siita, etta jatettais kaikki tahan mennessa kasaan haalittu ja turvaksi rakennettu, ja mentais.
Saa nahda miten kay, mutta myontaa taytyy: meikalainen tuntee sen typeran idealistinuorukaisen taas pitkasta aikaa!
Ja lopuksi lainaus "I imagine that right now you're feeling a bit like Alice. Tumbling down the rabbit hole? You take the blue pill and the story ends. You wake in your bed and believe whatever you want to believe.
You take the red pill and you stay in Wonderland and I show you how deep the rabbit-hole goes"
Liian pieni rinkka vai tosi iso elàmà?
Ciao bella Milanosta! Ensiksi tàytyy varoittaa, ettà ihan heikkohermoisten ei kannata tàtà postausta lukea. Erityisvaroitus àiteille ja isille, vaikka te ette taida enàà mistààn meidàn tekemisistà niin kauheasti yllàttyàkààn :P
Uskollinen ystàvàni matkasika (kuvia seuraa myòhemmin, kunhan saan oman koneeni jostain verkkoon) a.k.a vaaleanpunainen matkalaukkuni on taas pakattu ja edessà on viikko Italiassa, tarkemmin ottaen Toscanan maakunnassa. Nyt siis asemapaikkana Milano (mistà lisàà myòhemmin, kunhan ehdin muodostaa mielipiteeni tàstà kaupungistà).
Mutta juuri nyt (tai oikeastaan jo hetken aikaa) mielessà pyòrii Madventuresista tuttu lause: "Lakkaa selittàmàstà ja làhe meneen". Ja tiedàttekò, juuri niin saattaa tosiaan kàydà.
Ajatus syntyy ja kypsyy pikku hiljaa. Voisiko niin tosiaan tehdà? Ettà luopuisi tavaroista, myisi sohvan ja sàhkòvatkaimen ja kaiken sen, mikà ei mahdu yhteen rinkkaan. Ettà kokeilisi kantaako elàmà, onko olemassa vaihtoehtoa sille, ettà tulee elàvàltà syòdyksi siinà, mità meillà on tapana kutsua arjeksi. Voisiko niin tosiaan tehdà?
Harrin kanssa mietimme, ettà mikà oikeastaan on koti. Syntyykò se seinistà ja tavaroista, elàmàstà, jonka on pientà yksityiskohtaa myòten rakkaudella turvakseen rakentanut? Vai voisiko koti olla kuitenkin mielentila, ihan missà tahansa siellà, missà on hyvà olla.
Helppoahan se ei oli. Riuhtaista itseààn irti. On vàhàn semmonen olo kuin Matrixissa Neolla, ettà ottaako sen pillerin vai ei (jos leffa on jàànyt katsomatta, kannattaa korjata erhe viimeistààn nyt!). Jos jàttàis sen ottamatta, voisi elàà niin kuin ennenkin, turvallisesti lòllòtellen pàivàstà toiseen. Jos taas pààttàà sen ottaa, mità tahansa voi tapahtua. Mikààn ei oo varmaa. Mutta ihan varmasti tietàà olevansa elossa.
Ismolta kuulin sen ensimmàisen kerran: Rohkeutta on se, ettà tarttuu toimeen, vaikka pelkàà. Ehkà se tosiaan on niin.
Aidosti kiinnostaa kuulla, mità te lukijani ja ystàvàni tàstà kaikesta ajattelette. Joten antaa tulla sità palautetta nyt :)
Nàistà ajatuksista kiitàn kolmea uskomattoman rohkeaa ihmistà, Saaraa, Samia ja Harria, joille mikààn ei oo elàmàssà mahdotonta. Olette rakkaita.
Uskollinen ystàvàni matkasika (kuvia seuraa myòhemmin, kunhan saan oman koneeni jostain verkkoon) a.k.a vaaleanpunainen matkalaukkuni on taas pakattu ja edessà on viikko Italiassa, tarkemmin ottaen Toscanan maakunnassa. Nyt siis asemapaikkana Milano (mistà lisàà myòhemmin, kunhan ehdin muodostaa mielipiteeni tàstà kaupungistà).
Mutta juuri nyt (tai oikeastaan jo hetken aikaa) mielessà pyòrii Madventuresista tuttu lause: "Lakkaa selittàmàstà ja làhe meneen". Ja tiedàttekò, juuri niin saattaa tosiaan kàydà.
Ajatus syntyy ja kypsyy pikku hiljaa. Voisiko niin tosiaan tehdà? Ettà luopuisi tavaroista, myisi sohvan ja sàhkòvatkaimen ja kaiken sen, mikà ei mahdu yhteen rinkkaan. Ettà kokeilisi kantaako elàmà, onko olemassa vaihtoehtoa sille, ettà tulee elàvàltà syòdyksi siinà, mità meillà on tapana kutsua arjeksi. Voisiko niin tosiaan tehdà?
Harrin kanssa mietimme, ettà mikà oikeastaan on koti. Syntyykò se seinistà ja tavaroista, elàmàstà, jonka on pientà yksityiskohtaa myòten rakkaudella turvakseen rakentanut? Vai voisiko koti olla kuitenkin mielentila, ihan missà tahansa siellà, missà on hyvà olla.
Helppoahan se ei oli. Riuhtaista itseààn irti. On vàhàn semmonen olo kuin Matrixissa Neolla, ettà ottaako sen pillerin vai ei (jos leffa on jàànyt katsomatta, kannattaa korjata erhe viimeistààn nyt!). Jos jàttàis sen ottamatta, voisi elàà niin kuin ennenkin, turvallisesti lòllòtellen pàivàstà toiseen. Jos taas pààttàà sen ottaa, mità tahansa voi tapahtua. Mikààn ei oo varmaa. Mutta ihan varmasti tietàà olevansa elossa.
Ismolta kuulin sen ensimmàisen kerran: Rohkeutta on se, ettà tarttuu toimeen, vaikka pelkàà. Ehkà se tosiaan on niin.
Aidosti kiinnostaa kuulla, mità te lukijani ja ystàvàni tàstà kaikesta ajattelette. Joten antaa tulla sità palautetta nyt :)
Nàistà ajatuksista kiitàn kolmea uskomattoman rohkeaa ihmistà, Saaraa, Samia ja Harria, joille mikààn ei oo elàmàssà mahdotonta. Olette rakkaita.
Saturday, October 25, 2008
buon viaggio!
Italia; ruokaa, viiniä, historiaa, ruokaa - ja viiniä.
Sinne sitä sitten mennään, toscanaan autoilemaan.
Kysyin viime viikolla anopilta auto varatessani, että otetaanko tällainen Fiat Marea 225 € /5 pv: vuokraamon mukaan sinne mahtuu neljän aikuisen lisäksi kolme pientä ja yksi isompi matkalaukku. Vai miten tällainen Ford Focus farmari 275 €: neljä aikuista ja neljä isoa matkalaukkua.
Vastauksen varmaan arvaakin?
Mietin vaan, että kun minulla on tuollainen pikku nyssäkkä mihin mahtuu viikon alushousut ja varafarkut -eikä Rapen paketti ole paljon isompi- että kuinkahan paljon siellä farmarin takakontissa tulee tavaraa paluukuormassa? Ja kuka ne kantaa koneeseen? Vähän jännittää.
Hauska matka on varmasti tulossa, sitä en epäile hetkeäkään. Ja syötyä tulee - ihan liikaa. Enkä kyllä usko että vierailumme tekee huonoa myöskään paikallisten viinitilojen isännille.
Seuraa blogia; minäkin yritän saada ääneni kuuluville.
Ja kommentoi, kiitos.
Sinne sitä sitten mennään, toscanaan autoilemaan.
Kysyin viime viikolla anopilta auto varatessani, että otetaanko tällainen Fiat Marea 225 € /5 pv: vuokraamon mukaan sinne mahtuu neljän aikuisen lisäksi kolme pientä ja yksi isompi matkalaukku. Vai miten tällainen Ford Focus farmari 275 €: neljä aikuista ja neljä isoa matkalaukkua.
Vastauksen varmaan arvaakin?
Mietin vaan, että kun minulla on tuollainen pikku nyssäkkä mihin mahtuu viikon alushousut ja varafarkut -eikä Rapen paketti ole paljon isompi- että kuinkahan paljon siellä farmarin takakontissa tulee tavaraa paluukuormassa? Ja kuka ne kantaa koneeseen? Vähän jännittää.
Hauska matka on varmasti tulossa, sitä en epäile hetkeäkään. Ja syötyä tulee - ihan liikaa. Enkä kyllä usko että vierailumme tekee huonoa myöskään paikallisten viinitilojen isännille.
Seuraa blogia; minäkin yritän saada ääneni kuuluville.
Ja kommentoi, kiitos.
Tuesday, October 14, 2008
Mainoskatko
Koko syksy on tehty hulluna töitä tätä varten:
Kuntavaalit K-18
Voiko poliitikolta saada suoria vastauksia? Onko politiikassa ikärajaa? Onko äänestäminen yhtä tyhmää kuin parempi kouluruoka, nopeat bussit ja jonoton hoito?
Kuntavaalit K-18 –ohjelmassa TV1:llä keskiviikkona 15.10. klo 19.30 – 20.25 Nuorten Ääni –toimituksen nuoret kuulustelevat kuntavaaliehdokkaita mielenterveydestä, joukkoliikenteestä ja kouluruuasta. Luvassa tiukkaa asiaa ja kiinnostavaa keskustelua. Vastaukset selvällä suomen kielellä.
Ohjelma katsottavissa myös Yle Areenasta, vinkkinä vaan teille kaikille ulkosuomalaisille.
Ennakkoa radiossa: YleX Tänään keskiviikkona kello 12.15
Ja ensi viikolla:
IRC-Gallerian vaalikeskustelut tiistaina 21.10. ja keskiviikkona 22.10. kello 18-19. Puhetta kuntavaaliehdokkaiden kanssa monikulttuurisuudesta ja suvaitsevaisuudesta sekä katukuvasta ja kaupunkitilasta. Hankkikaa galtsutunnukset ja seuratkaa keskustelua, kysykää ja kommentoikaa. Asialistalla muun muassa: Pitääkö ihmisiä kohdella eri tavalla taustasta riippuen? Onko kaupungissa tilaa ihmisille? Pitäisikö kaupunkien keskustojen olla autottomia?
Jotain muutakin ollaan saatu aikaiseksi. Galtsun vaalikone osoitteessa www.irc-galleria.net/vaalikone
Ja tämäkin tänään: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Kysely+Viidennes+nuorista+ei+puhu+ongelmistaan+kenellek%C3%A4%C3%A4n/1135240231880
Huh. Väsy. Onnellisuus. Ylpeys.
Kuntavaalit K-18
Voiko poliitikolta saada suoria vastauksia? Onko politiikassa ikärajaa? Onko äänestäminen yhtä tyhmää kuin parempi kouluruoka, nopeat bussit ja jonoton hoito?
Kuntavaalit K-18 –ohjelmassa TV1:llä keskiviikkona 15.10. klo 19.30 – 20.25 Nuorten Ääni –toimituksen nuoret kuulustelevat kuntavaaliehdokkaita mielenterveydestä, joukkoliikenteestä ja kouluruuasta. Luvassa tiukkaa asiaa ja kiinnostavaa keskustelua. Vastaukset selvällä suomen kielellä.
Ohjelma katsottavissa myös Yle Areenasta, vinkkinä vaan teille kaikille ulkosuomalaisille.
Ennakkoa radiossa: YleX Tänään keskiviikkona kello 12.15
Ja ensi viikolla:
IRC-Gallerian vaalikeskustelut tiistaina 21.10. ja keskiviikkona 22.10. kello 18-19. Puhetta kuntavaaliehdokkaiden kanssa monikulttuurisuudesta ja suvaitsevaisuudesta sekä katukuvasta ja kaupunkitilasta. Hankkikaa galtsutunnukset ja seuratkaa keskustelua, kysykää ja kommentoikaa. Asialistalla muun muassa: Pitääkö ihmisiä kohdella eri tavalla taustasta riippuen? Onko kaupungissa tilaa ihmisille? Pitäisikö kaupunkien keskustojen olla autottomia?
Jotain muutakin ollaan saatu aikaiseksi. Galtsun vaalikone osoitteessa www.irc-galleria.net/vaalikone
Ja tämäkin tänään: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Kysely+Viidennes+nuorista+ei+puhu+ongelmistaan+kenellek%C3%A4%C3%A4n/1135240231880
Huh. Väsy. Onnellisuus. Ylpeys.
Subscribe to:
Posts (Atom)