Unelmaelämiä

Kesälomalla on hyvää aikaa pohtia, millainen olisi oma unelmaelämä. Minulla se liittyy - yllätys, yllätys - maailman kiertämiseen.

Haluaisin vielä työskennellä ulkomailla. Haluaisin myös olla työskentelemättä.

On kaksi isoa haavetta: tehdä mielekästä työtä jossakinpäin Etelä-Eurooppaa ja olla tekemättä mitään (=sukeltaa) Balilla. Ehkä joku päivä kasassa on niin monta logattua sukellusta, että voin kouluttautua Dive Masteriksi ja elättää itseni sillä. Tätä vauhtia siihen ei mene enää kuin 25 vuotta :P

Siunaus on kuitenkin se, että jaan nämä unelmat mieheni kanssa. Sepäs olis ankeeta, jos haaveiltais ihan eri asioista.

*

Vastaan jatkuvasti kysymykseen siitä, kuinka meillä on varaa matkustaa paljon (Paljon? Me matkustetaan ihan liian vähän!). No en minä vaan tiedä. Ei se ainakaan kaupungin palkoista johdu, mua-ha-ha-ha.

Ehkä rahaa riittää siihen, mitä pitää itselleen tärkeimpänä? Me asutaan aika ahtaasti eikä meidän autokaan ole mitenkään erityisen uusi (todellakaan..) ja telkkarikin on mallia möhkö. Me tehdään paljon itse, Harri laittaa autot ja minä korjaan vanhat verhot/huonekalut/matot niin ei tarvi ostaa uutta. Me ei käydä just ikinä baarissa ja nykyisin vähemmän myös ulkona syömässä, koska Harri tekee joka tapauksessa paljon parempaa ruokaa kotona. (Pannacottaa, anyone? Vaniljatangoistaan villiintynyt eräs tekee sitä joka ilta..)

Aasian-turnee tuli maksamaan kaikkiaan noin 3500 euroa. Se on kai samanverran, kuin uudesta autosta joutuu vuodessa maksamaan lainaa. Tai mitä omakotitalo syö ylläpitoon. Tai jotain muuta, mihin ihmisillä nyt yleensä menee rahaa.

*

Peruutan vielä ajassa taaksepäin lauantaihin.

Kun nainen lähtee häihin, hän:
* herää aamulla hyvissa ajoin ja menee suihkuun, missä hän: pesee tukan, kuorii kasvot ja vartalon (eri aineella tietysti!), laittaa hoitavan naamion ja ajelee sääret.
* rasvaa suihkun jälkeen kasvot ja vartalon (siis todellakin eri rasvalla!), hoitaa ja lakkaa kynnet (kaksi viilaa, kynsinauhavoide, kynnen vahvistaja, aluslakka, värilakka, kynsikorut, päälylakka - eri väriä varpaisiin ja sormiin, tottakai), laittaa dödöä ja hajuvettä ja viimeistelee vartalon kiiltosuihkeella (Harri on tässä kohtaa, että millä??)
* tämän jälkeen hän siirtyy laittamaan hiuksia: silottaja, tyvivaahto, kampausneste, hiuslakka. Hiustenkuivain, kiharrin, suoristusrauta.
*Sitten ei ole enää kuin vaatteiden, kenkien, käsilaukun, korujen ja hiuskoristeen valinta.
* Voiláa, valmista tuli!

Kun mies lähtee häihin, hän:
* herää aamulla miettien, että pitikös tänään tehdä jotain erityistä?
* vaimon kimpoilusta päätellen vastaus on myönteinen, joten mies nousee ylös, katsoo peiliin ja miettii, onko suihkussa käyminen pakollista
* käy suihkussa
* havahtuu suihkun jälkeen siihen, että ei omista yhtään hyviä mustia sukkia
* ajaa tuhatta ja sataa Prismaan, löytää sukat. Havainnoi paluumatkalla, että autoa ei ole siivottu pitkään aikaan.
* aloittaa auton suursiivouksen. Miten niin ei ehdi, lähtöön on vielä yli puoli tuntia aikaa?
* saa auton siivottua kolme minuuttia ennen lähtöä, vaihtaa puvun päälle ja ..
* Voiláa, valmista tuli!

Eipäs ole tännekään tullut kirjoiteltua sitten Bangkokin.
Sen verran on pitänyt (muka) kiirettä.

Elisa tuossa oli laittanut hieman pessimistisiä kuvia meidän Muna-projektista. Ei se nyt enää noin huonolta näytä: kahden päivän ahertamisen jälkeen seinässä ammottava ilmastointireikä on saatu peitettyä. Nyt tarvii enää rakentaa tukikehikko sisäpuolelle ja eristää vaunu ja laittaa sisävuoraus seiniin ja lattiaan ja kattoon, ja sitten vaan rakennetaan sisustus uusiksi. Niin ja tietenkin maalata vaunu sekä sisältä, että ulkoa. Eli ehkä se on valmis siinä vaiheessa kun polttoaineen hinta on romahtanut vaununveto -ystävälliselle tasolle; mikä ei liene ihan huomisen asia.
Polttoaineen hinnasta käydään suomessa(kin) hirvittävää napinaa, ja moni onkin ihmetellyt miten raaskimme kaikilla noilla bensarosvoilla oikein ajaa.
Suoritetaanpa pienoisia laskutoimituksia:

Auton vakuutusmaksut ja verot ovat kesäajalta noin 500 € luokkaa.
Koska kyseessä ovat harrastusautot, menee erilaisiin kunnostus- ja tekniikanpäivitysprojekteihin vuodessa 500-1000€.
Autoilla ajetaan pääasiassa viikonloppuisin ja joskus harvoin viikolla, kokonaisajomäärän jäädessä 1000-1500 km/vuosi.
Polttoainetta isot ekokatastrofit vievät n.20 l / 100 km eli vuodessa 200-300 litraa.
Polttoaineen hinta on vuosien varrella noussut n. 1 €:sta nykyiseen 1,6 €:on eli polttoainekulut vuodessa ovat nykyään 320-480€ entisen 200-300€ sijaan.
Eli kuten voimme huomata, ei näillä ajomäärillä ole mitään käytännön merkitys, maksaako bensa euron vai kaksi litralta.
Paitsi että mitä enemmän se maksaa, sitä lyhyemmät on jonot asemille. Ja sekös sopii minulle...

Seuraavasta matkasta on jo moni kysellyt.
Italian reissu lienee tällä hetkellä ajankohtaisin, vaikkakin olen yrittänyt houkutella pikkuveljeäni trans siperia -matkalle. Katsotaan tuleeko projektista mitään.
Elisaa moinen ei kiinnosta, joten se varmaan lähtee sitten johonkin oikeasti kivaan paikkaan.
Alustavasti olen tutkiskellut reittiä Ulan Batoriin. Mielenkiintoiseksi reissu muuttunee siinä tapauksessa, että pidämme välipysähdyksiä matkan varrella; minkään näköistä poikkeamisoikeuksilla varustettuja lippuja ei nimittäin venäläinen(kään) rautatiesysteemi tunne (kuten ei kotimainenkaan). Joten jos välillä hyppää junasta pois, on ostettava uusi lippu seuraavaan vapaaseen junaan - ja luoja tietää milloin se sattuu tulemaan...
Mihinkään ensimmäisen luokan vaunuunkaan emme todennäköisesti pyri, vaan kansaluokka kelvannee meillekin. Etuna ykkös- ja kakkosluokassa olisi oma joko kahden tai neljän hengen kabiini, mutta kolmannessa luokassa koko vaunu on yhteistä makuuhuonetta. Tuleepahan kanssamatkaajat tutuksi...

Minä yritän lisäksi käydä syksyllä vielä vaeltamassa. Todennäköisesti reissu suuntautuu UKK-puiston eteläosaan. Kevään nuorttijoen reissu oli sen verran mukava, että samoja seutuja täytynee koluta enemmänkin.

Autolla ajetaan .. laukussa leipää ja piimää vaan ..

Meille on muodostunut sellainen kiva tapa, että kun joku vanhemmista täyttää 50 vuotta, me lähdetään porukalla reissuun. Päivänsankari saa päättää, että mihin mennään.


Harrin iskän synttäreillä keväällä 2007 oltiin Bucarestissa ja Brasovissa Romaniassa. En todellakaan olis valinnut tätä kohdetta itse, mutta onneksi on mua viisaampiakin olemassa (ei siis vois uskoa, mutta on se mahdollista!). Meitä oli tosi hauska 11 hengen porukka ja synttäritkin oli vallan mainiot (todisteena kuva kisasta, jossa yritimme toivottaa hyvää syntymäpäivää mahdollisimman monta vaahtokarkkia suussa). Brasov oli superkiva vuoristokylä ja Bucarest taas - no, kokemisen arvoinen. Ikinä en unohda, miten sielua kylmäs People´s Housessa..


Rapen synttäreillä oltiin Roomassa, aika himpuran kylmässä asunnossa marraskuussa 2007. Sillä reissulla taidettiin syödä aika hulluna. En muista mitä muuta me tehtiin, mutta aivan varmasti kuitenkin syötiin :D

Seuraavaksi vuorossa on äiskä tänä syksynä. Ollaanhan tässä jo kotona oltukin, että ihan hyvä kun on uus reissu tiedossa :D Pohdittiin vaikka mitä: että mennään Islantiin, joo, se olis mahtavaa, tai miten olis joku Pohjois-Afrikan maa tai entäs vaiks joku Portugali. Kunnes Rape totesi, että eikö me vaan voitais mennä Italiaan. Kukaan ei vastustanut, kaikki nyökytteli, että voishan sitä taas mennä vaikka sinne syömään.

Italia it is. Tällä hetkellä ajatuksena on lentää Milanoon, hypätä siellä autoon ja kierrellä länsirannan ja Toscanan poikki Firenzeen. Pidän blogin ajantasalla, kun suunnitelmat konkretisoituvat.

Loppukevennyksenä vielä muutama kuva näin kotimaan matkailusesongin kunniaksi. Veikkauksia otetaan vastaan: Koska tää on siinä kunnossa, että me lähdetään tällä reissuun..?

Lähe menee!

Tiedättekö, mikä on karvainen, hyväntuoksuinen ja seuraa perässä tiukasti kuin varjo? Se on vähän onnellinen mäyräkoira, joka on saanut omistajansa takaisin kuukauden eron jälkeen :)

Ollaan siis kotona.

Lämpimät kiitokseni kaikille blogin lukijoille ja ennen kaikkea kaikille viestin jättäneille, täällä ja muissa yhteyksissä. Monta kertaa matkan varrella stopattiin milloin minkäkin kommandoren ääreen tarkistamaan, onko meillä käynyt "vieraita".

Milloin, mihin ja mitä kohti suuntaamme seuraavaksi, jää nähtäväksi. Aina pitää kuitenkin jotain viritystä olla meneillään, vähintäänkin, että saadaan pidettyä äidit hereillä X) Joten blogi jäänee elämään, näin uskoisin.

Heräsin aamulla puoli viideltä, kun oon aikaerosta vielä ihan sekaisin. Siinä ehdin miettiä hyvin reissun kohokohtia. Joten:

PARASTA REISSUSSA TOP jotain

Ruoka: Lotus Cafen punainen curry, Ubud, Bali.
Saisimpa vielä joskus maistaa näin täydellistä chilin, kookosmaidon ja yrttien yhdistelmää yhtä upeassa paikassa, niin kauniina iltana, niin hyvässä seurassa.


Sukellus: U.S.A.T Libertyn hylky, Tulamben, Bali.
Majesteetillinen näky! Entinen sotalaiva on saanut haaksirikkonsa jälkeen kunniakkaan tehtävän toimia tuhansien merieläinten ja korallien kotina. Niin kaunista, että henki salpautuu. Oikeasti.

Paikka: Amed, Bali.
Ei tätä voi perustella. Sielun koti, aina.

Ostos: Vaniljatangot, Ubud, Bali.
Harri tinkasi torimummolta muutamalla eurolla niin valtavan nipun vaniljatankoja, että me voidaan huoletta syödä creme bruleetä vaikka joka päivä seuraavat viisi vuotta :D

Majapaikka: Jalan Athinahapan, Kuala Lumpur, Malesia
Erinomaisen suuret kiitokset Petrille ja Rubylle! Teillä on aina niin kiva käydä, kun otatte avosylin vastaan ja pidätte vieraista hyvää huolta.

Kokemus: Mount Kinabalu, Kota Kinabalu, Borneo.
Todistin itselleni, että pystyn ihan mihin tahansa, kun niin päätän. Ja myös sen, että minä kontrolloin astmaani eikä toisinpäin.
Kilpikonna sukelluksella, Amed, Indonesia.
Näin isoa ja vanhaa kilpikonnaan ei monta kertaa elämässään pääse koskettamaan, vaikka sukeltaisi joka päivä tästä ikuisuuteen.

Päätös: Lähteä menemään.
Lähtekää tekin.

Se kuka ei koskaan matkusta, elää vain yhden elämän.

Lisaa kuvia

Lisaa kuvia saapi kayda katsomassa täältä