Parhaat vinkin Legolandiin

Tämän kesän lomakohteen valinta sujui mahdottoman helposti. Kun perheen eskarilainen käyttää kaiken vapaa-aikansa pienten palikoiden rakentamiseen, oli hyvä aika suunnata Legolandiin.

Voi miten hauskaa meillä oli! Matkasta nauttivat niin lapset kuin aikuisetkin, ja jokaiselle löytyi suosikkinsa matkan varrelta. Isi ja äiti ihastuivat uskomattoman hienoihin pienoismalleihin, taapero rakastui sorsiin ja muihin eläimiin ja eskarilainen huvipuiston laitteisiin.

Kokemuksesta viisastuneena muutama käytännön vinkki Legolandiin suuntaaville:

Me lensimme Kööpenhaminaan, mistä köröttelimme vuokra-autolla Billundiin. Maisemat olivat kauniita ja tiet hyviä, mutta viisaampaa olisi ollut lentää suoraan Billundiin. Lennot olisivat olleet vähän kalliimmat, mutta nyt maksettavaksi tuli parin päivän autovuokra, noin 80 euroa tietulleja sekä bensat. Matkaa kertyi edestakaisin yhteensä noin 600 kilometriä ja ajoaikaa suuntaansa kolmisen tuntia. Lisäksi hotellit ovat Kööpenhaminassa kesäaikaan pöyristyttävän kalliita! Kolmen hengen huone lähellä lentokenttää maksoi 260 euroa ilman aamupalaa.

Legolandiin kannattaa ehdottomasti mennä alkukesästä, kun muut eurooppalaiset ovat vielä töissä ja koulussa. Ja vielä arkipäivänä, jos mahdollista. Me olimme liikenteessä kesäkuun toisen viikon lopussa, torstaina ja perjantaina. Pääsimme kaikkiin kohteisiin jonottamatta eikä tungosta ollut muutenkaan. Perjantaina väkeä oli enemmän kuin torstaina ja lauantaina ainakin tuplasti enemmän kuin perjantaina. Kiireisimpinä päivinä joka paikkaan saattaa olla yli tunnin jono. Puuh. Ei heikkohermoisille.

Me majoituimme Legoland Holiday Villagessa vajaan puolen kilometrin päässä huvipuiston pääportista. Holiday Villagessa on motelli, mökkejä, leiripaikkoja ja tiipiitä. Kyllä, tiipiitä. Suosittelen paikkaa lämpimästi! Eskarilainen ei ollut uskoa silmiään, kun näki merirosvoteemaisen huoneemme, jossa suihkuverho oli kuin purje ja seinille oli ripustettu miekkoja ja papukaija. Lisäksi huoneessa oli laatikollinen legoja ihan vain leikkimistä varten.

Leirintäalueen portilla oli pieni, mutta hyvinvarustettu kauppa. Koko alue oli rakennettu lapsia varten ja lukuisine leikkipaikkoineen, trampoliineineen ja kotieläimineen se oli niin viihtyisä, että ei olisi tehnyt mieli lähteä kotiin laisinkaan.

Legolandissa kannattaa ehdottomasti olla kaksi päivää. Vaikka meidän aikamme ei kulunutkaan jonottamiseen, tekemistä riitti aamusta pitkälle iltapäivään. Taapero viihtyi erityisen hyvin Dublo-leikkipuistossa, merimaailmassa ja pingviinien luona. Eskarilaisen suosikkeja olivat merirosvosoutelu ja suopoliisien laitteet.

Alueella on runsaasti ruokapaikkoja, joista suurin osa on tietenkin mahdottoman ylihintaisia laatuunsa nähden. Kannattaa siis ottaa mukaan ainakin omat juomat. Tänä kesänä avatussa Ninjago-maassa on kiinalainen ruokakoju, jossa myydään riisi-kastike-annoksia kohtuulliseen hintaan. Toinen siedettävän hintainen vaihtoehto on niin ikään täksi kesäksi avattu hampurilaisravintola.

Dubrovnik, Kroatia

Lentokentän Turvatarkastuksessa:

- Onko teillä vaarallisia esineitä laukussanne?

Ipana, 3 vuotta:

- Mulla on Myyrä-kirja. Siinä on aika terävät kulmat.

3,5-vuotias on kerrassaan mainiota matkaseuraa. Tarpeeksi iso, että on lahjottavissa jäätellöllä noudattamaan vanhempiensa toiveita, ja kuitenkin sen verran pieni, että täydelliseen lomaan vaaditaan lähinnä puhallettava uima-allas (ja niitä jäätelöitä!). 

Näissä tunnelmissa siis kohti Dubrovnikia.  Kroatia valikoitui kesämatkakohteeksi lähinnä siksi, että ipana katseli talvella matkalehti Mondoa, osoitti Kroatiasta otettuja kuvia ja ilmoitti päättäväisesti, että tuonne hän matkustaa kesällä mummun ja papan kanssa. Isovanhempia ei tarvinnut sen suuremmin suostutella, ja yours truly innostui, kun kuuli, että Kroatiassa voi sukeltaa. Kroatia valittiin sopivasti vuoden 2013 perhematkakohteeksi, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin.

Loma-ajankohdaksi sovittiin viikko juhannuksen molemmin puolin. Kesäkuu on otollinen aika matkustaa Kroatiaan, kun ilma ei vielä ole aivan törkeän kuuma, eikä turisteja ole ihan niin paljon kuin heinä-elokuussa.

Kolme tuntia Norwegianin flygarissa ja Halpamatkojen viisihenkinen ryhmä saapui 34 asteiseen Dubrovnikiin.

Monessa paikassa olen matkustanut, mutta näin kaunista ei ole ollut ikinä missään: vuoristo ympäröi matalaan rakennettuja kaupunkeja, ja kaikkialla kimmeltää uskomattoman sininen vesi. 

Majoitukseksi olimme hankkineet Hederan kautta 50-neliöisen omakotitalon Lapadin kaupunginosasta, muutaman kilometrin päässä keskustasta ja vanhasta kaupungista. Lämpimin suosituksin, sekä sijainti että vuokrafirma. Vanhassa kaupungissa oli hauska käydä (taksilla: 5 min/10 e ja bussilla 15 min/1 e), mutta varsinaista lomaa oli paljon mukavampi viettää Lapadin rantabulevardin rauhassa, kaukana väkimassojen tungoksesta. 

Tärkeimmät tietysti ensin eli bikinit päälle ja uimaan! Olen enemmänkin troppisten vesien kuin Suomen järvien ystävä, joten parikymmenasteinen meri tuntui aluksi vilpoisalta. Onneksi ilma oli kuuma ja maisema kerta kaikkisen kaunis. Miinuksesi on sanottava, että suurin osa rannoista on kivipohjaisia ja merisiilien kansoittamaa, joten uimakengät ovat lähes pakolliset. Jotta elämä olisi lomallakin helppoa, tossut voi onneksi ostaa rantakojusta vitosella.

Suureelliset suunnitelmamme auton vuokraamisesta hylkäsimme viikon puolivälissä, kun meihin iski täydellinen loma-ameeba. Tiedättekö: kun yhtäkkiä parasta, mitä keksii, on käyttää kaksi tuntia päivästä lapsen kutittamiseen, syödä sen jälkeen välipalaksi jäätelöä ja lähteä rannalle etsimään aarteita. Arjen velvollisuudet ja aikataulut 0, kiireetön yhdessäolo 10.

Ipana olisi mielellään viettänyt koko loman uuden merirosvolaiva-legonsa kanssa puhallettavassa uima-altaassa, mutta muu porukka kaipasi vähän vaihtelua. Joten hiio-hoi, purjeet ylös ja merille! Suosittelen lämpimästi Kroatiaan matkaavia tutustumaan edes muutamaan maan yli 1200 saaresta. Aurinko paistaa, nahka palaa ja mieli lepää.

Meristä tulikin mieleeni sukellus. Kroatia ei ole se paikka, missä harrastus kannattaa aloittaa, mutta kokeneemmalle sukeltajalle se on mielenkiintoisen erilainen kohde. Vesi on törkeän kylmää tropiikkiin verrattuna, eikä kaloja tai koralleja oikeastaan ole, mutta hylkyjä pötköttää pitkin rannikkoa, näkyvyys on mielettömän hyvä ja varsinkin keväällä melko matalissakin vesissä on isoja erakkorapuja, hummereita ja mustekaloja. Moni mesta on lähellä rantaa, joten yhteen sukellukseen menee kaikkine säätöineen vain pari tuntia. Dyykit sinänsä ovat kylmyyden takia aika lyhyitä, puolisen tuntia. Minä olisin tarennut pidempäänkin, sillä ainoana ryhmästäni älysin pyytää niin paljon varusteita kuin rahalla saa. Aluspuku, 7 mm haalari ja takki, kengät ja huppu eivät olleet yhtään liioittelua.

Ruoka oli ihan hyvää, kasvissyöjänä vetelin enimmäkseen pastaa ja risottoa. Lihan- ja äyriäistensyöjillä vaihtoehtoja oli huomattavasti enemmän. Ravintolassa oli ehkä kolmanneksen Suomen hintoja edullisempaa, ja ruokakaupassa selvisi huomattavasti halvemmalla.

Mihin Kroatiaa oikein vertaisi? Luonto on vähän kuin Kreikassa tai Pohjois-Italiassa, mutta karumpaa. Ihmiset ovat ystävällisiä, kuten Välimeren maissa yleensäkin, mutta pidättyväisempiä. Vanhempien ihmisten olemus muistuttaa, ettei sodasta ole kulunut kuin pieni hetki. Rakennusten vauriot on korjattu, mutta moni on menettänyt lapsensa, läheisensä tai ystävänsä sodassa. Hymy ei ulotu silmiin asti. 

Halpamatkojen tiimi viihtyi Dubrovnikissa erinomaisesti. 3-vuotias tiivisti lomatunnelman postikorttiin: "Olen uinut ja metsästänyt muurahaisia ja rentoillut ja syönyt jäätelöä. Parasta oli olla merirosvolaivassa ja taksissa."

Sultanahmet, Istanbul, Turkey

Onni ja autuus, halpamatkalaiset ovat palanneet Istanbulista hyvävointisina ja levänneinä. Kunnon yöunia hotellin pehmoisissa lakanoissa ja pitkiä päikkäreitä pikkumiehen kuorsatessa mummun ja papan huoneessa - what a feeling!

Kovin suuria totuuksia en uskalla Istanbulista saati Turkista tämän retken perusteella lausua, seurueemme nimittäin keskittyi lomailuun pienimmän matkalaisen, 14 kuukautta, ehdoilla. Päiväunet, lounaat ja leikkihetket rytmittivät päiviämme sen verran tehokkaasti, että emme juuri poistuneet asemapaikastamme Sultanahmedista eli Istanbulin vanhasta kaupungista. Ei se mitään, hyvin kului neljä päivää sielläkin.

Istanbulista sen verran, että kaupunki levittäytyy kahdelle mantereelle ja sitä halkoo Mustaanmereen laskeva Bosporinsalmi. Eurooppa ja Aasia lyövät kättä 16 miljoonan asukkaan suurkaupungissa, jonka näkemiseen kannattaa varata riittävästi aikaa tai useampi reissu. Kaupungin kärjessä sijaitsevassa Kultaisessa sarvessa kaikki on onneksi melko lähellä tai ainakin ratikkamatkan päässä, tosin tupaten täysiin kulkuvälineisiin ei lastenrattaiden kanssa ollut asiaa.

Sultanahmet oli tunnelmaltaan näin sesongin ulkopuolella sangen rauhallinen ja siisti. Olin odottanut Rooman kaltaista vilinää, eloisuutta ja rosoisuutta, mutta katuja reunustivatkin pienet persoonalliset talot, joiden asukkaat suhtautuvat matkalaisiin hillitysti ja ystävällisesti. Pieni mies sai osakseen huomiota, mutta paljon vähemmän kuin taannoisella Aasian matkallamme. Jonojen ohi päästiin täälläkin melko kivasti rattaidemme kanssa, mutta vain kun sitä erikseen osasimme kysyä.

Hotellimme oli viehättävä Daphne, jolle täydet viisi tähteä. Siistit ja kauniit huoneet, pieni ravintola ja henkilökunta, joka piti kunnia-asianaan saada asiakkaat todella viihtymään. Aivan mainio juttu ipanan kanssa matkatessa oli huonekombo, jossa mummolan puolelle pääsi käytävän lisäksi huoneiden välissä olevasta ovesta.

Maha on vieläkin pullollaan reissusssa nautituista herkuista, etunenässä mainiosta kanakebabista. Ipanakin hullaantui kebabiin täysin ja nassutti sitä tyytyväisenä niin lounaalla kuin iltapalaksi. Hyvä että kelpasi, lastenruokia ei nimittäin pienissä kaupoissa näkynyt sen paremmin kuin vaippoja tai muitakaan ipanoiden tarvikkeita. Tämä tiedoksi muille lapsellisille Istanbuliin matkustaville.

Istanbuliin meidät vei ja kotiin toi Turkish Airlines, lämpimät suositukset siitäkin. Finnair tarjoaa lentoja yli tuplahinnalla ja ilman tarjoilua, TA:n minihintaan kuuluu monivalintainen ruokalista (vauvoille, lapsille ja kasvisruokailijoille omat ateriat pyydettäessä) kaikkine juomineen ja lisukkeineen.

Lähdin matkaan suurin toivein uusista kultakoruista ja muusta tilpehööristä, mutta tulin kotiin yhtä kevyen laukun kanssa kuin lähtiessä. Kävi nimittäin niin, että olin osannut varautua turkkilaiseen tinkaamiseen, mutta en siihen, että kauppiaat suhtautuivat meihin aggressiivisesti ja osin jopa vihamielisesti. Liekö syynä sesongin hiljaisuus vai mikä, kun moniin kauppoihin en uskaltanut mennä sisälle ollenkaan, koska tyhjin käsin poistuminen olisi ollut mahdotonta ilman tikaria selässä. Istanbulissa aiemmin vierailleet appivanhempani tiesivät kertoa, että vilkkaampina sesonkeina tällaista käytöstä ei ole esiintynyt.

Ostosten lisäksi odotin kovasti Hagia Sofian näkemistä, se kun on jäänyt tarunhohtoisena mieleeni ala-asteen mantsankirjasta. Hieman kyynisesti ajattelin jo nähneeni melkein kaikki näkemisen arvoiset kirkot, mutta onneksi olin väärässä - Haagia Sofia on upea! Pytinki rakennettiin kristilliseksi kirkoksi jo vuonna 537 ja muutettiin moskeijaksi himppasen vajaa tuhat (!!) vuotta myöhemmin. Vuodesta 1934 alkaen rakennus on toiminut museona.

Toinen aivan fantastinen paikka on niin ikään 500-luvulla rakennettu maanalainen, johon mahtuu 80000 kuutiometriä vettä. Jotakin sen vaikuttavuudesta kertoo koko: pituutta 140 metriä, leveys 70 metriä, marmorisia kannatinpylväitä rivissä 336. Kannattaa käydä ihan omin silmin katsomassa. Tuntia ennen sulkemisaikaa ei ollut ensinkään jonoa ja sisälläkin oli mukavasti tilaa. Maanpinnalla oleva sisäänkäynti tosin näyttää enemmän yleiseltä vessalta kuin museolta, joten siinä saa olla tarkkana, ettei kävele ohi.

Päätän raporttini Istanbulista äitini Facebook päivitykseen: Mitä jäi mieleen Istanbulista paitsi IHANA kaupunki ja ystävälliset ihmiset? Vähän hassua, mutta pimeä kylmä ilta ja KUUMA kanelitee pahvimukista perheen kanssa puistossa, toisella puolella Hagia Sophia toisella Sininen Moskeija. Aah!

Next destination is...

Istanbul!

Nahkatakkeja! Basaareja! Mezejä! Sininen moskeija ja Haagia Sofia! Parhaat vinkkinne otetaan ilolla vastaan.

Kohta mennään, en malttais enää odottaa!

Maailmassa monta...

Lastenlaulussa puhutaan maailman ihmeistä, eläimistä ja asioista, jotka kummastuttavat pientä (ja isompaakin) kulkijaa. Halpamatkojen retkueesa on uusi jäsen, jolle maailma on vielä melkoinen mysteeri. Paljon on nähtävää ja koettavaa edessä, mutta pikku hiljaa, yksi ihminen, maku, maa ja elämys kerrallaan pieni mies saa palloa haltuunsa.

Parin viikon kuluttua vuorossa on palanen Kaakkois-Aasiaa. Koossa on Halpamatkojen ydinjoukko, omintakeiset matkaoppaanne Eltsu ja Hartsa sekä neljän hengen lomaseurue, joka ei ilmeisesti vähästä säikähdä, vaan lähtee suurin toivein edullisten elämysten perässä reissuun. Asiakkaitamme lainataksemme, matkaohjelma ei todennäköisesti toteudu miltään osin eikä yllätyksiltä vältytä - varsinkaan nyt, kun mukana matkustaa myös minimies.

Aasian aurinkoa, Bangkokin pölyä ja Balin kaloja odotellessa listasin paikkoja, joihin juuri nyt haaveilen matkustavani.

- Itä-Eurooppa. Latvia, Liettua, Puola ja Tsekki - muun muassa - ovat minulle kiinnostavalla tavalla täysin tuntemattomia. Ja voi häpeän määrää, myös Pietari on kokematta. Ehkäpä keväällä?
- New York. Hartsaa ei kiinnosta, mutta äidin kanssa. Pikkusiskon voisi myös ottaa mukaan.
- Istanbul. Kauniita kaakeleita, Haagia Sofia, mausteet ja minareettien kutsu.
- Pariisi. Ei oma suosikkini, mutta pikkusisko ja mies vaativat.
- Amsterdam. Rakas ystävä muuttaa tulppaanimaahan ensi viikolla, vierailu ajankohtaistuu viimeistään ensi kesänä.
- Rooma, aina ja ikuisesti. Oikeastaan en haluaisi Roomaan enää lomalle, haluaisin sinne töihin ja asumaan.
- Ja vielä viimeisenä: Lappi. Olisko Levi kiva? Pimeää, lunta ja pitkät pulkkamäet. Kuka lähtis mun kaa?

Kreikassakin pitäisi käydä, syömässä ainakin. Ja kun ruuasta tuli puhetta, niin Lontoo WagaMamassa.

Tästä tulis hyvää tosi-tv:tä eli Halpamatkat Portugalissa

Sen siitä saa, kun etukäteen vitsailee Halpamatkojen jännittävästä matkaohjelmasta. Portugalista on siis kotiuduttu, vaikka välillä vaikutti siltä, että ei päästä matkaan ollenkaan.

Ongelmat alkoivat muutama päivä ennen matkaa, kun HomeAwayn kautta varatun huoneiston omistaja ilmoitti, että koko vuokrasumma on maksettava ennen saapumista. Takuusumma oli maksettu jo hyvissä ajoin ja silloin sovittu, että loput maksetaan saapuessa. Vaan ei, kaikki rahat heti tai avaimia ei anneta.

Soitin pankkiin. Kansainväliset pankkisiirrot vievät vähintään kolme päivää, kerrottiin. Lähetin viestin asunnon vuokraajalle. Vuokraaja kehotti tekemään siirron ja lähettämään kuitin maksusta. Tein työtä käskettyä. Kahta päivää ennen lähtöä sain viestin, että verkkopankin kuitti ei kelpaa. Soitin taas pankkiin. Lisämaksusta luvattiin erillinen kuitti kolmessa päivässä. Selitin, että tässä olis vähän kiire, tarvis sen kuitin heti eikä yhtään myöhemmin. Kuitti luvattiin toimittaa lähimpään konttoriin.

Siispä autoon ja kohti konttoria. Kello oli jo melkein kolme lähtöä edeltävänä päivänä, ja kuitin piti olla Portugalissa neljään mennessä. Pukkasi hikeä. Sain kuitin ja laskuni. Vuokranantaja ei edelleenkään hyväksynyt sähköisesti toimitettua kuittia, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kuitin faksaaminen. Faksaaminen! Ei missään ole enää fakseja. Ei virastoissa, ei posteissa, ei missään. Viime minuutilla pelastuksen toi hotelli, joka suostui lähettämään faksini Portugaliin 15 euron korvausta vastaan. Onnistui, mutta erityisen lämpimät suositukset eivät tästä vuokraajasta lähteneet HomeAwaylle.

Lentokentällä päästiin jo semmoseen tosi-tv -tuotantoon, että heikompia katsojia olis saattanut hirvittää. Lähtöselvityksessä otin tehtäväkseni hoitaa koko porukan passit ja istumapaikat muun seurueen lapatessa matkalaukkuja hihnalle. Virkaili huomautti yhtä passia vilkaistessaan, että "kai te tajuatte, että tää on rikki". No ihan varsinaisesti ei oltu tajuttu, mutta totta, kansi oli melkein irti. Virkailija lupasi hyväksyä passin, mutta sillä varoituksella, että jos yksikin sivu irtoaa, passilla ei ole asiaa takaisin Suomeen.

Minä huokasin helpotuksesta, että onneksi päästään kuitenkin koneeseen. Katsaus matkatavaroihimme ja parkaisin kohtuullisen kovaan ääneen: "Hartsa S*ataN*, sinä panit ipanan laukun ruumaan!". Virkailija oli kovasti sitä mieltä, että sinne meni, hihna pyörii eikä sitä voi pysäyttää eikä laukkuja kelata taaksepäin. Järkytykseltäni sain soperrettua, että ipana on allerginen maidolle ja tarvii ehdottomasti omat ruokansa ja juomansa koneeseen tai me ei voida lähteä olleenkaan. Hoitolaukussa oli toki maitoa lennon tarpeisiin, mutta en suostunut ottamaan sitä riskiä, että laukku ei saapuisi määränpäähän yhdessä meidän kanssamme ja ipana olisi ollut reilun viikon ilman ruokaa.

Virkailija aloitti soittorumban, jonka päätteeksi laukkumme poimittiin käsin pois hihnalta matkalta ruumaan. Hartsa pääsi saatettuna tullin ohi saapuvien laukkujemme luokse ja poimi ipanan lentolaukun takaisin käsimatkatavaroihin.

Loppuaika lentoa odotellessa sujui huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä, tosin FinAvialle iso miinus siitä, että pienen lapsen rattaat on luovutettava ruumaan jo lähtöselvityksessä eikä koneen ovella, kuten käytäntönä useilla muilla Euroopan kentillä on. FinAvia kuulemma tarjoaa lainakärryjä, joita ei kuitenkaan edes henkilökunnan avustuksella kentältä löytynyt.

* * *

Vihdoin itse asiaan eli Portugaliin.

Halpamatkojen seurueen tukikohtana toimi kolmisenkymmentä kilometriä Lissabonista rannikolle sijaitseva Cascais. Kylä on ollut turistien suosiossa melkein sata vuotta, mutta on onnistunut säilyttämään vahvan kalastajaidentiteettinsä ja leppoisan luonteensa. Suurin syy lienee uimarannan puute, jos sitä nyt voi miinukseksi laskea.

Loman pääasialliseksi huvitukseksi jäi henkeäsalpaavan upean Europan läntisimmän rannan katselu, lämmöstä nauttiminen ja jäätelön syöminen. Joku olutkin saatettiin matkan aikana juoda.

Ranta, Cascais

Cascais

Manner-Euroopan läntisin paikka. Meri. Tuuli. Suola. Kauneinta ikinä.

Metsistä löytyi tosi kumma linna.

Lissabonista tähdet erityisesti Euroopan suurimmalle akvaariolle, jonka 7 miljoonan litran vesitankki olisi vetänyt sukeltajankin aika hiljaiseksi, ellei olisi pitänyt ääneen huokailla paholaisrauskun kauneutta. Toinen mieleenpainuva paikka oli kantakaupungista melkein kymmenen kilometriä rannikolle sijaitseva Belemin kaupunginosa, josta on aikanaan lähdetty löytöretkille. Muistomerkkien lisäksi ihania puistoja ja tajuttoman hyviä, aitoja ja alkuperäisiä Pasteis de Belem -leivoksia.

Pienin matkalainen. Ocenario, Lissabon.

Pingviinejä! Ocenario, Lissabon.

Lissabonin kaupunki iski heti, eikä ihme, muistuttaa se niin paljon tunnelmaltaan suurta rakkauttani Roomaa. Lissabonissa on myös moderni twisti, vähän kuin mukana olis aimo annos Barcelonan tarmokkuutta. Lämpimät suositukset siis, aion ehdottomasti itsekin palata vielä vähintäänkin pitkäksi viikonlopuksi tutkimaan yksinomaan pääkaupunkia.

Luovaa kaupunkisuunnittelua: kaksi kaupunginosaa on yhdistetty korkeuseronsa vuoksi toisiinsa hissillä! Suunnittelija on Eiffelin oppipoika, kuten tyylistä helposti voi päätellä.

Lyhyt reissu herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia, joten pidempi kiertomatka ympäri Portugalia lisätään haaveiltavien matkasuunnitelmien joukkoon.

Kolme pientä elefanttia auringossa

Uima-allas kimmeltää aamuauringossa ja lämpö hellii talven kuivaa ihoa - ihana olla matkalla taas. Terveisiä siis melkein Toscanan auringon alta, Castellano del Lagon kylästä Umbrian maakunnasta.

Nahkavekkari herätti matkalaiset tänäänkin jo kuudelta, joten yhtä jos toista ehtii päivään vielä mahtua. Pääpaino tällä lomalla on ollut ipanan (ja vanhempien) totuttamisessa perheenä reissaamiseen sekä ystävien kanssa hengailu, meitä kun on reissussa peräti 23!

Pienillä teillä vuokra-automme kiitää italialaisesta ajotavastani huolimatta melko hitaasti, joten tutuksi ovat tulleet vain melko lähellä sijaisevat kaupungit. Vaan eipä mitään, valtavan kaunis paikka on ihan tämä kotikylämmekin, kannattaa ehdottomasti poiketa! Ja mikä huvila meillä onkaan, mamma mia!

Hauskimmat hetket on varmasti vietetty uima-altaalla, jossa on auringon lisäksi otettu kisaa muun muassa uimapatjalla ajossa ja vesipommien hyppimisessä. Lisäksi on syöty ja juotu hyvin, mitenkäs muuten, kun Italiassa kerran ollaan.

Sienna osoittautui melkoiseksi pettymykseksi, maailmassa on mielestäni paljon kauniimpiakin kaupunkeja, joissa on paljon vähemmän turisteja ja mukavampi ilmapiiri. Tulipahan käytyä, mutta en mene toista kertaa. Montalcinossa vierailimme Fattoria dei Barbin viinitilalla, missä maisteltiin sopivassa määrin viinejä ja syötiin ihan liikaa juustoja (huomio: aterian korvaamista pelkillä juustoilla ei suositella erityisen lämpimästi vatsan ylläpitämiseksi).

Montepulcianoa suosittelen varauksetta, kauniissa pienessä kylässä on vielä rauhallista ja maisemat vuorilta ovat henkeä salpaavan upeat. Nautimme lounaan Cafe Politziassa, joka on säilyttänyt 1800-luvun lopun Art Deco -sisustuksensa ja elegantin ilmapiirinsä muuttumatta kuitenkaan ylihintaiseksi tai ruuhkaiseksi turistirysäksi.

Myös Assisissa kannattaa piipahtaa jos niillä kulmilla liikuskelee, Unescon maailmanperintökohteeksi julistettu kaupunki on säilynyt vuosisatojen ajan lähes muuttumattomana.

Ja Rooma, ikuinen rakkauteni Rooma. Kaikki ylistys ja sekään ei riitä. Menkää ja kokeilkaa itse.

Ipanan kanssa matkustamisesta lisää Vekaravaarassa!, lukekoon sieltä ketä aihelma kiinnostaa.

Tour de France, viimeinen etappi

Simpukoiden suolainen maku on huuhdottu Calvadoksen siiderillä ja urhea reissuvaljakko palannut kotiin. Matkan viimeinen pysähdys tehtiin itse oikeutetusti Pariisissa. Kuvat välittäkööt teille heinäkuisen kaupungin tunnelman.


Shakespeare and Co. - ikivanha kirjakauppa Latinalaiskorttelissa. Hemmingwaykin tykkäsi tästä. Niin minäkin. Kuljeskelin pitkään täpötäyden kirjakaupan kapeita käytäviä ja ihailin kattoon asti ulottuvia tarinavuoria.


Louvren sisäänkäynti. Sanovat, että heinäkuussa on paljon turisteja ja Pariisi on yhtä nähtävyydeltä toiselle ulottuvaa jonoa. Minä sanon: kahden jälkeen iltapäivällä Louvre otti taiteen ystävät vastaan avoimin ovin, ilman ruuhkaa.


Niken patsas. Louvre. Niin kaunista.


Sacre Coeurin kirkko. Viikonloppuiltaisin kirkko on yhtä aikaa harras ja eläväinen, hiljainen ja täynnä musiikkia. Suosittelen.


Kotikatu, Montemarte. Kylä keskellä suurkaupunkia.


Kodin julkisivu.


Onko mitään pariisilaisempaa, kuin LaFayetten tavaratalo?


Riemukaari ja iloinen matkamies.


Notre Dame, tukirakenteet.


Notre Dame. Hieno ulkoa, keskinkertaisen kaunis sisältä.




Rakennustyön ihme.

Normandia valokuvina

Saint-Vaast-la-Hague, merelle hukkuneiden kalastajien kirkko


Erittäin hyvä illallinen. Kylä sama kuin edellä, ravintola Les Fuchsias


Beuvron-en-Augen uskomattoman kaunis kylä, Route de Cider, Calvados




Menopeli




Hylätty kirkko Caenissa


Bayexin kirkko


Entisajan seinätaidetta..


.. ja modernimpaa kuvitusta


Amerikkalaisten sotilaiden hautausmaa Omaha Beachilla. Lähes 10 000 ristiä veti aika hiljaiseksi.


Monella haudalla oli tuoreita kukkia tai Yhdysvaltojen lippu. Paikalla oli myös paljon perheitä muistamassa kauan sitten kaatuneita perheenjäseniään.


Point du Hoc kuvaa hyvin maihinnousun vaikeutta






Cap de la Haguen majakka Normandian kärjessä