Romeo ja Julia Suome Turust

Koska Helsingin teattereissa esitetään pääsääntöisesti toinen toistaan ankeampia farssikomedioita, bloggaaja matkusti viikonloppuna Turkuun.

Uusi moottoritie oli täynnä tunneleita. Paljon muuta nähtävää ei matkalle osunutkaan. Ihmeellinen Tiehallinto, kun ei salli tienviittoja ja mainoksia matkalaisten iloksi.

Talvinen Turku oli kaunis. Torilla oli helluntalaisten karaoke. Laulu kuului hyvin hotellihuoneeseen asti.

Kaupunkilomalle oli asetettu kolme tavoitetta:
1) Lepää
2) Syö
3) Nauti

Aloitimme loman nukkumalla kahden ja puolen tunnin päiväunet.

Teatterissa sanojen ammattilainen herkistyi. Katsokaa nyt tätä huumoria:

Julia:
Oi, Romeo, Romeo! Miksi olet Romeo?
Isäsi, nimes kiellä! Tai jos sinä et sitä tahdo, vanno lempes mulle,
Ja Capulet en enään ole minä.

Romeo
Puhunko jo, vai kuuntelenko vielä?

Shakespeare kirjoitti näytelmän 1500-luvun lopussa. Paavo Cajanderin suomennos on vuodelta 1881. Ja mikään ei ole 500 vuodessa muuttunut! Nainen lurittaa rakkauttaan kaunopuheisin kiekuroin ja mies kysyy vieressä, että vieläkö puhut vai saanko välillä suunvuoron minäkin.

Nauran niin, että melkein tipun tuolilta.

Suosittelen lämpimästi. Tekstistä oli tehty helppotajuinen sovitus, näyttelijätyö oli tasaisen hyvää ja lavastus kekseliäs. Ja lippujen hinnat sangen kohtuulliset, niin että bloggaaja suuntaan Turun kaupunginteatteriin vielä ainakin kerran tämän kevään aikana.

Niin ja se ruoka. Kuten kunnon turistien kuuluukin, suuntasimme paikalliseen perinneruokaeksotiikkasyöttölään. Viikinkiravintola Haraldin äyriäiskeitto ei jättänyt sijaa vastalauseille. Pisteet tästäkin Turulle.

Maaliskuun kaupunkilomakohteena Tampere. Ja Murmansk, mutta siitä lisää myöhemmin.

Katso ihmistä

Tyttöpari, teiniäiti, arabitaustainen, lävistetty ja vegaani. Kuusi nuorta sai kertoa, miksi minä olen tällainen.

Nuorten Ääni –toimituksen Roosa Murto, 17, kysyi, kuunteli ja kirjasi. Tuomas Sarparanta katsoi kameran läpi.

Lue ja liikutu, kun ihminen kohtaa ihmisen. Helsingin Sanomien Sunnuntai –sivulla D5.

Onko tullut vähän liikaa otettua?

Nyt nyppii.

Olen alkoholin suhteen melko liberaali. Juon punaviiniä ruuan kanssa ja siideriä saunassa. Lopetan, ennen kuin olen humalassa.

Jos sinä haluat vetää kännit, se on sinun asiasi.

Vaan kun ei ole.

Tänä iltana A-Studio esittää Nuorten Ääni –toimituksen tekemän videojutun Helsingin yöelämästä. Siinä joukko nuoria perustaa Tennaripartion ja lähtee pitämään huolta – aikuisista.

Tennaripartio kysyy – ja ihan oikeutetusti – onko työssäkäynti hyvä syy vetää kännit? Käykö viisas aikuinen Rymy-Eetussa? Päärjäätkö sä?

Nuorten tekemä juttu on vuorotellen hauska, surullinen ja karmea.

Tällä viikolla se on lisäksi ajankohtaisempi kuin aikoihin. Maanantain lehdessä kerrottiin 14-vuotiaasta, joka oli juonut itsensä sairaalakuntoon keskellä koulupäivää. Tiistaina otsikoissa oli hankeen sammunut 16-vuotias, joka pelastettiin viime hetkellä. Tänään nuorisoidoli Pete Parkkonen oli humalassa radiossa. Ja vieressä kannustettiin: ”Tää on helvetin lohdullista katsella tuota nuorta polvea ja todeta, että rokki elää”.

Samaan aikaan minä pidän kädestä hentoista tyttöä, joka pakeni turvataloon alkoholistivanhempaa. Yritän olla vieressä ja uskoa, että kaikki järjestyy vielä parhain päin. Ja toisessa kainalossani itkee lapsi, jonka vanhempi on kuollut viinaan.

Jostain syystä Parkkonen ja muut känniörveltäjät eivät naurata yhtään.


Tennaripartio A-Tuubissa: http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-1001955