Asiaa saippuasta

No niin. Täällä nyt on hehkuteltu niitä Lushin (ei, ei Lustin, vaikka me miehet niin toivoisimme naistemme sellaisia suosivan...) tuotteita, että on aika avata sanainen arkkuni minunkin osaltani.
Kävin eilen suihkussa - tai ei, kävin eilen oikein kylvyssä. Pitkällisen ja totaalisen rentouttavan toimituksen päätteeksi päätin saippuoida kaikkein vähiten miellyttävälle tuoksuvat vartaloni osat saippualla, ihan perinteisellä palasaippualla. Mutta kylläpä oli yllätys melkoinen, kun saippua ei ottanutkaan liukuakseen pehmeähköllä ihollani (naispuoliset lukijat; nyt on kyse vasta käsistäni), vaan muodosti omituisen nihkeän kalvon kehoni niihin osiin, joihin ehdin tätä omituisesti käyttäytyvää peseytymistuotetta levittää. Hieman hätääntyneenä korjasin tilanteen hotellin omalla, ja universaalisti miehiselle iholle sopivalla ja riittävän huonolla puhdistautumisaineella.
Rituaalin jälkeen uskaltauduin tavaamaan omituisen peseytymistuotteen tuoteselostetta: ensimmäisenä silmääni sattui tietysti jo tutuksi muodostunut tuotemerkki Lush. Jo tässä vaiheessa aavistin, että ko. tuotteen täytyy sisältää jotain ehdottomasti miehiselle vartalolle sopimattomia ominaisuuksia, mutta mitä vielä! Kääreen mukaan tuote korvaa saippuan, shampoon, hoitoaineen, rasvan sekä ilmeisesti monta muuta vähemmän tuttua välttämättömyyttä. Tämänhän täytyisi olla täydellisen miehinen tuote - All in One! Mutta miksi ihmeessä haluaisin pestä rakkaat kainalokarvani rasvaa sisältävällä saippualla, kysyn vaan?
Joten arvon kollegat, kehoitan teitä välttämään naistenne tarjoamia peseytymistuotteita jatkossakin. Itse aion edelleen suosia perinteistä palasaippuaa, Erittäin Huonoa Suomalaista Shampoota sekä Helosania.