Posts
Tiedättkö, mikä on tosi valkoinen ja tosi hiljaa? Se olen minä sen jälkeen, kun Harri on leikkinyt kaksi ja puoli tuntia rallikuskia Pohjois-Italian vuoristoteillä. Oikeasti en kyllä ollut koko aikaa ihan niin hiljaa; aina kun en ollut justiinsa oksentamassa, kirosin Harria ajamaan tasaisempaa vauhtia sen uhalla, että minä en siivoa autoa, jos oksu tulee :P Oli kyllä oma moka, olis pitänyt asettua itse ratin taakse - omassa kyydissä kun kestää kaahata ilman huonoa oloa mielin määrin, tosin kyytiläisistäni en kyllä olis sitten yhtään niin varma.
Matka Milanosta Rapalloon kesti uskomattomat viisi tuntia, koska päätimme valita moottoritien (140 kilometriä) asemesta mutkaisen ja korkeuksiin kohoavan maisemareitin vuoriston halki. Ja olihan melkoinen reitti (Milano-Vohegra-Varzi-Pregola-Genova-Rapallo), voin kyllä suositella lämpimästi kaikille (paitsi karavaanareille, ei kannata edes haaveilla). Tuli semmonen olo, että kun satais vähän vähemmän vettä ja alla olis esimerkiksi jotain kaksipyöräistä, niin sepäs olis mucho bueno, niinkö espanjalaiset sanoo.
Rapallo oli kenties viehättävin kaupunki, missä oon ikinä käynyt. Sieltä matka jatkui pitkin Cinque Terran vuoristoteitä Pisaan ja sieltä edelleen Firenzeen.
Tänään siis ajovuorossa olin minä ja pääsin ihan tosissani testaamaan vuokramersun kaarreominaisuuksia - sanoisinko - vähintäänkin haastavissa olosuhteissa. Vuoristotiet olivat paikoin niin kapeita, että niistä hädin tuskin mahtui ajamaan yhdellä autolla, mutta liikenne kulki kuitenkin molempiin suuntiin. Vettä satoi aika ajoin aivan kaatamalla ja sumun takia näkyvyys oli ihan nolla. Tiet oli yhtä mutkaa oikeaan ja vasempaan ja koko ajan mentiin joko ylös tai alas. Mutta hauskaa oli, tosin matkustajani vaikuttivat aika ajoin pelästyneiltä tai jopa lähes haudan vakavilta XD
Pisan kaltevaan torniin rakastuin ensi silmäykseltä. Se on I-H-A-N-A. Omituisessa olossani tunnen siihen epäilyttävää vetoa ja mietin, onko torni sittenkään kalteva vai koko muu maailman vähän vinksallaan. Joo, viekää hoitoon vaan.
Lopuksi vielä julkista tunnustusta äidilleni. Juttelin hänen kanssa tässä yhtenä iltana ja kysyin, että mitäpä hän aattelisi siitä, jos myisin asunnon, jättäisin työn ja alkaisin kokopäivätoimisesti tekemään jotain kivaa. Vastoin kaikkia äitin varoituskirjan ohjeita hän sanoi, että kuullostaapa hyvältä. Että ei kaikkien tarvi elää samalla tavalla, vaan että voi tehdä niin, kun tuntuu hyvältä. Ihme äiskä. Ihan paras maailmassa <3
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Mun äiskä on yhtä paras! Ihanalta kuulostaa teidän matkailut, paitsi tuo oksutus.
Siksi sinä oot niin rohkea, kun sulla on niin mainio äiskä, Saara :)
Palatakseni varsinaiseen kirjoitukseeni haluaisin vielä hieman avautua vuokra-autostamme (ja koska tämä on mun blogi, myös teen niin). Saatiin siis lopulta Herzistä uudenkarhea Mersu C 220 CDI farmari. Voiko maailmassa enää tylsempää autoa olla? Niin on kaupparatsumallia että ei mitään rajaa. Ja kaiken lisäksi näin naisautoilijan näkökulmasta äärettömän huonosti suunniteltu, esimerkiksi koko nopeusmittari jää ratin taakse piiloon (ei sillä, että minä sitä niin hirveästi olisin vilkuillutkaan :P). Mut joo, kyllä autossa sais vähän luonnetta olla. Aamen.
Meidän täytyy varmaan viinin ja juustojen äärelle jutskata että mistä sulle on tullut sellainen (väärin)käsitys että olisin rohkea! Hämmentävää. Samalla voidaan katsoa se Sinkkuelämää-leffa joka meillä on rästissä.
Post a Comment