Sininen vai punainen?

Mina kun en koskaan ole suostunut taysin unohtamaan sita teini-ikaisen idealismia ja ajatusleikkeja kaiken jarjellisyydesta - miksi minun pitaa kayda toissa? Jotta voin ostaa oman kodin ja kivan auto? Etta voin kayda viela tehokkaammin silla autollani toissa ja ajaa illalla sinne omaan kotiin? Etta -niin, mitapa sitten? Elanko turvallisesti kodissani ja ajan joka aamu autollani toihin ja jatkan tata epailematta onnellisena elamani loppuun asti, vai teenko jotain muuta, jotain mita se nuori lukiolaispoikayli kymmenen vuotta sitten luuli tekevansa isona.

Ollaan Elisan kans usein juteltu, etta mita jos vaan pakataan kamat ja lahdetaan. Ja ollaanhan me niin tehtykin. Mutta se mita mina olen silla tarkoittanut on aina ollut se, etta todellakin -pakataan kamat ja lahdetaan. Ei lopullisesti - ehka - vai eiko, tai miksi ei? Ihan milta tuntuu.
Puhuttu tasta asiasta siis on, ja minakin olin jo alkanut ajatella asiaa kaukaisena haaveena.
Mutta viime aikoina kun olen asian maininnut, niin Elisa on mennyt jotenkin kumman mietteliaaksi. Ja niinhan se asia selvisi: se on oikeasti alkanut lampenemaan ajatukselle siita, etta jatettais kaikki tahan mennessa kasaan haalittu ja turvaksi rakennettu, ja mentais.
Saa nahda miten kay, mutta myontaa taytyy: meikalainen tuntee sen typeran idealistinuorukaisen taas pitkasta aikaa!

Ja lopuksi lainaus "I imagine that right now you're feeling a bit like Alice. Tumbling down the rabbit hole? You take the blue pill and the story ends. You wake in your bed and believe whatever you want to believe.

You take the red pill and you stay in Wonderland and I show you how deep the rabbit-hole goes"