Summa summarum

Kotimatkan alla on hyvä summata matkan kokemuksia. Listailen tässä vinkkejä, kohokohtia ja muita havaintoja:

Matkavinkit:

-Eksy
Aja tienristeyksestä pienimmälle tielle, kävele vanhojen kaupunkien pikkukujilla ja yritä eksyttää itsesi, unohda kartta, puhelin ja kello, talleta näkemäsi ja kokemasi mielesi parhaille paikoille.
Harrastat sitten kuvaamista, shoppailua, tsiigailua tai vaan hengailua, löytyy parhaat spotit turistirysien ulkopuolelta.
Meillä matka Milanosta Geneveen kesti noin 6-7 tuntia, kun moottoritietä olisi päässyt tunnissa. Matkaa kertyi melkein tuplasti. Reitti kulki Apenniinien-vuoriston läpi uskomattoman pieniä vuoristoteitä. Kovaa ei tarvitse ajaa, koska maisemat pehmittävät kiivaimmankin ratinpyörittäjän sydämen. Jos koskaan on mahdollista, palaan Cinque Terran näköalareitille pienellä, kaksipaikkaisella kulkineella. Siellä ymmärsin vihdoinkin pienen akselivälin ja manuaalivaihteiston viehätyksen. F**k the familywagon, tämä mies haluaa roadsterin!

-Syö
Äitihän sen on kaikille parhaiten sanonut: kaikkea pitää maistaa. Italiassa pizza ja pasta ovat varmoja valintoja, mutta parhaat makuelämykset voivat löytyä sieltä pienestä trattoriasta, joissa itse isäntä viihdyttää asiakkaita eikä kukaan puhu englantia -koskaan ei kuitenkaan ole jäänyt ilman ruokaa.
Niin, Italiassa ravintoloita on tietääkseni ainakin kolmea mallia: ristorante, trattoria ja sitten joku kolmas. Ristorante on fiinimpi, kalliimpi ja usein turistien kansoittama. Trattoria taas on liikuttavan usein mummon ja vaarin pitämä pieni, vähän nuhruinen, ehkä 60-luvun suomalaisen baarin oloinen gastronominen taivas. Paikkaan voi joutua jonottamaan, ja varsinkin viikonloppuisin paikalliset perheet valloittavat pöydät. Äänekästä, ehkä vähän kaoottista, mutta ystävällistä ja tietysti uskomattoman hyvää ruokaa.

-Ota omaa aikaa
Parhaankin matkakumppanin seuraan voi kyllästyä, tai muuten vaan kiinostuksen kohteet eivät käy yksiin. Silloin on paras hajaantua; ei ole kenenkään etu, että joku roikkuu nuristen muiden perässä. Me ollaan Elisan kanssa reissattu kimpassa yli kymmenen vuotta ja tiedetään aika tarkkaan milloin on parasta mennä omia reittejään. Minä lähden usein kuljeksimaan kamera alibinani; montaa kuvaa ei useinkaan tule otettua, mutta mieleen tallentuneet kuvat, hajut ja äänet ovat lyömättömiä. Elisa taitaa usein suunnata shoppailemaan -kertokoon itse sen viehätyksestä.

Parhaat palat:

-Cinque Terra
Rapallon viehättävästä kylästä La Spezian kaupunkiin vievä pikkutie kulkee noin 60 kilometrin matkan ikivanhaa vuoristotietä Cinque Terran, viiden maan, kautta. Maasto vaihtelee jyrkkien rinteiden viiniviljelyksistä jylhiksi havumetsiksi muuttuen seuraavassa mutkassa keskieurooppalaiseksi lehdoksi. Aikaa kannattaa varata reilusti; välillä tie kulkee yksikaistaisena pystysuoran kalliojyrkänteen reunaa, levennyspaikkojen roikkuessa tyhjän päällä. James Bond ajaa aina ihastuttavissa maisemissa Italian ja Ranskan rannikoita, mutta Cinque Terra hakkaa ne mennen tullen -jopa ilman Aston Martinia.

-Ravintola matkalla Pisaan
Yllättävässä paikassa maantien varrella monen ravintolan joukosta satuimme juuri tähän hassuun paikkaan. Sisustus oli täydellinen kaaos: merirosvolaivoja, pikkuautoja, pokaaleja, tauluja skottimiehistä ja kauniista naisista. Naapuripöydässä miehillä oli omat pullot mukanaan, mitä kenelläkin: viiniä, konjakkia, amarettoa...
Korsikalaiselta (Asterix Korsikassa) tai merirosvolta näyttävä kokki, tarjoilija, kassa ja kaikki muutkin tehtävät hoitava paikan omistaja siemaili olutta toimiensa lomassa.
Ruoka oli tyrmäävän hyvää ja kohtuu edullista, mutta pisteet ehdottomasti tunnelmasta ja iloisesta palvelusta.

-Italialaiset naiset
Tietysti.


Muuta:

-Nahkarotsi
Paras reissuvaruste! Ehdottomasti. Sopii keliin kuin keliin, pitää sateen, tuulen, käy piknik-alustasta, tyynystä, peitosta ja vaikka sammutuspeitteestä, vetoketjutaskussa arvotavarat ovat tallessa ja ennenkaikkea, on erittäin katu-uskottava -universaalisti.