Eipäs ole tännekään tullut kirjoiteltua sitten Bangkokin.
Sen verran on pitänyt (muka) kiirettä.

Elisa tuossa oli laittanut hieman pessimistisiä kuvia meidän Muna-projektista. Ei se nyt enää noin huonolta näytä: kahden päivän ahertamisen jälkeen seinässä ammottava ilmastointireikä on saatu peitettyä. Nyt tarvii enää rakentaa tukikehikko sisäpuolelle ja eristää vaunu ja laittaa sisävuoraus seiniin ja lattiaan ja kattoon, ja sitten vaan rakennetaan sisustus uusiksi. Niin ja tietenkin maalata vaunu sekä sisältä, että ulkoa. Eli ehkä se on valmis siinä vaiheessa kun polttoaineen hinta on romahtanut vaununveto -ystävälliselle tasolle; mikä ei liene ihan huomisen asia.
Polttoaineen hinnasta käydään suomessa(kin) hirvittävää napinaa, ja moni onkin ihmetellyt miten raaskimme kaikilla noilla bensarosvoilla oikein ajaa.
Suoritetaanpa pienoisia laskutoimituksia:

Auton vakuutusmaksut ja verot ovat kesäajalta noin 500 € luokkaa.
Koska kyseessä ovat harrastusautot, menee erilaisiin kunnostus- ja tekniikanpäivitysprojekteihin vuodessa 500-1000€.
Autoilla ajetaan pääasiassa viikonloppuisin ja joskus harvoin viikolla, kokonaisajomäärän jäädessä 1000-1500 km/vuosi.
Polttoainetta isot ekokatastrofit vievät n.20 l / 100 km eli vuodessa 200-300 litraa.
Polttoaineen hinta on vuosien varrella noussut n. 1 €:sta nykyiseen 1,6 €:on eli polttoainekulut vuodessa ovat nykyään 320-480€ entisen 200-300€ sijaan.
Eli kuten voimme huomata, ei näillä ajomäärillä ole mitään käytännön merkitys, maksaako bensa euron vai kaksi litralta.
Paitsi että mitä enemmän se maksaa, sitä lyhyemmät on jonot asemille. Ja sekös sopii minulle...

Seuraavasta matkasta on jo moni kysellyt.
Italian reissu lienee tällä hetkellä ajankohtaisin, vaikkakin olen yrittänyt houkutella pikkuveljeäni trans siperia -matkalle. Katsotaan tuleeko projektista mitään.
Elisaa moinen ei kiinnosta, joten se varmaan lähtee sitten johonkin oikeasti kivaan paikkaan.
Alustavasti olen tutkiskellut reittiä Ulan Batoriin. Mielenkiintoiseksi reissu muuttunee siinä tapauksessa, että pidämme välipysähdyksiä matkan varrella; minkään näköistä poikkeamisoikeuksilla varustettuja lippuja ei nimittäin venäläinen(kään) rautatiesysteemi tunne (kuten ei kotimainenkaan). Joten jos välillä hyppää junasta pois, on ostettava uusi lippu seuraavaan vapaaseen junaan - ja luoja tietää milloin se sattuu tulemaan...
Mihinkään ensimmäisen luokan vaunuunkaan emme todennäköisesti pyri, vaan kansaluokka kelvannee meillekin. Etuna ykkös- ja kakkosluokassa olisi oma joko kahden tai neljän hengen kabiini, mutta kolmannessa luokassa koko vaunu on yhteistä makuuhuonetta. Tuleepahan kanssamatkaajat tutuksi...

Minä yritän lisäksi käydä syksyllä vielä vaeltamassa. Todennäköisesti reissu suuntautuu UKK-puiston eteläosaan. Kevään nuorttijoen reissu oli sen verran mukava, että samoja seutuja täytynee koluta enemmänkin.