Vierailevia tähtösiä Wienistä

Oma bloggaukseni Wienistä hakee vielä vähän muotoaan, mutta sitä odotellessa teitä viihdyttää vierailevat tähtöseni, suloinen matkakumppanini Ina Mikkola, 18 ja hassunhauska Robert Sundman, 14. Kirjoittajien luvalla tässä tässä kopiot heidän nettipäiväkirjastaan :)

* * *

Siis vitun rakas päiväkirja mul ois sulle pari juttuu avauduttavana!

Tänään lensiin Wieniin, eli Viennaan :D Lentokoneessa oli pahaa ruokaa, kuten lentokoneissa yleensä paria lukuun ottamatta, vaikka kannessa lukikin Enterteiment gourmet :DD tai jtn sinne päin.

Kun saavuttiin perille, niin mentii eka vähä vääräl junal ja sit toisel oikeel junal, mut vaa väärään suuntaan. Mut lopulta päästiin perille hotelliin. Toivon hotelleltai aina sen, et ois kylpyamme ja minibaari, mut EI KUMPAAKAAAAA. Siis vittu, mutta plussana sairaan makeet siistit isot tyynyt ja respassa hyvät karkit.

Matkallehan lähdettiin tekemään juttua Itävallan uudesta äänioikeuslaista, joka sallii äänioikeuden 16-vuotiaille. Haastateltavia oli sovittu etukäteen, mutta vaikka minkä takia, vielä Itävallassakaan kukaan haastateltavista ei ollut varmistunut. No sitten hotellilla alotettiin soittelurumba näille mahdollisille haastateltaville. Luulis, et tälläne hoituu helposti, mutta EI. Puheluita eri paikkoihin oli rehellisesti useita kymmeniä ja joka paikassa ohjattiin aina toiselle henkilölle joko puhelun sisäisesti tai uuden puhelun kautta. Eli tulis sitten puhuttua ihan helvetin monen kanssa ja toistettua samat asiat. Läpintä ehkä koko jutussa oli se, että lopulta palattiin pariinkin otteeseen lähtöpisteeseen ja se jos jokin on turhauttavaa: soitat yhdelle henkilölle ja sen jälkeen puhut kymmenien henkilöiden kanssa, jonka jälkeen puhut taas sen ensimmäisen kanssa! Siiis vattafak :D No siinä, kun hermo semisti sit alko menee, niin tuli jo sit se parhain asennekin kehiin ja sit onneks lähti hommat rullaa. Iltaan mennessä oli suunnilleen kaikki haastateltava sovittu, vaikka tänään tosin ei mtn konkreettista saatu aikaankaan, mutta next day then.

Oon puhunu vähän jopa saksaa jea ja kysyny vaa rändömeeilt ihmisilt sikan kaikkee, jos en oo jtn tajunnu, ku niin oikeesti selvii nopeiten :P Sit käytii loppuillast vähä ostoksilla, kun muutakaan ei oikeen voinu tehdä ja jotenki tietyt tavarat vaan huusi mua niitten luokse ja ne halus mun mukaan, jynou. Sit aivan illal käytii viel syömäs ihan helveton hyvää ruokaa namnamnam ja tarjoilijal oli hauska asu :D

Mut nyt vois mennä kohta puoliin nukkuu ja testaa sitä siidee tyynyy :P
Huomenna luvassa niin rankka ja kiireinen päivä, että unta ei voi kylliksi arvostaa. Luvassa FPÖ, SPÖ ja nuoret.

PS. Täällä katukuvassa ei näy pahemmin nuoria ihmisiä! Ihan sairaaaaaan outoa. Ihan ku tääl asuis vaa keski-ikäsii :DDD Ja tääl ei oo yhää ostoskeskusta, mist niit vois löytää siiiiiis häääh?

* * *


IHAN OK päiväkirja,

toinen päivä Itävallan pääkaupungissa Wienissä on päättymäisillään. Vaikka nyt loppujenlopuksi fiilis onkin IHAN OK, päivät ovat sisältäneet jos jonkinmoista spöötä.

Ensinnäkin en tahdo suuresti kiittää lentoyhtiötämme Austrian Arrowsia. Heidän tarjoamansa “gourmet entertainment” oli kyllä so very entertaining, mutta gourmetista se ei ollut ikinä kuullutkaan. Lentokoneemme oli pieni Fokker-peltipurkki joka oli hidas ja huojui tuulessa. Jänsää.

Lentokentällä alkoi puhelurumba, joka alkoi herra Gudenuksesta ja päättyi herra Biedermanniin. Tuloksiako? Ehei. Lentokentältä päätimme lähteä Schnelbahnilla hotellillemme, Matzeleinsdorfer Platziin. Aluksi jonkun kivan paikallisen mummon ohjeesta nousimme pois oikeasta junasta ja lähdimme OIKEALLA junalla uudestaan, mutta VÄÄRÄÄN suuntaan. Matkustettuamme ensin viisi pysäkkiä väärään suuntaan tajusimme tämän ja käännyimme. “Rangaistukseksi” soitin puhelun FPÖ:n Johann Gudenukselle, ja puhelu kääntyikin voitokkaaksi hänen vastatessaan; ensimmäinen haastattelu sovittiin.

Tultuamme hotellille ja purettuamme kassit… ja opittuamme kassiksen käytön otimme läppärit ja menimme aulaan dataamaan. Puhelurumba jatkui, mutta tuloksetta. Kunnes lopulta meitä tärppäsi. Politiikan tutkijoiden haastattelu saatiin sovittua ja myös SPÖ-haastattelut lopulta. Koska tälle päivälle ei ollut mitään, lähdimme tutkimaan Wieniä. Kävimme Rathausin joulumarkkinoilla ja ostoskaduilla. Erilaiset korut ja asusteet huutelivat naispuolisille matkalaisille hyvin pahasti ja kävin jos jonkinlaisissa kaupoissa. Ei se minua tietenkään haitannut, se oli oikeistaan ihan mukavaa. Kaupungissa söimme pizzaa ja myöhemmin hotellillemme tultua kävimme paikallisessa ravintolassa. Tajun hyvät salaatit.

Seuraava päivä sai alkaa.

Aamupalla kohtasimme fylling-pariskunnan. Oli siinä herralla ja rouvalla fyllinkiä ihan kaikkialla, joka lähtöön. Eipä tainut olla mitään pumppaamatonta tai kiristämätöntä kohtaa, tai ainakaan sellaista ei näkynyt. Tee oli hyvää.

Pian lähdimme kaupungille kuvaamaan. Asemilla, junissa ja metrossa tehtiin spiikkejä. Saavuimme nopeasti parlamenttitalolle, jossa myös tehtiin osa Inan spiikeistä. FPÖ:n Johann Gudenus oli meitä vastassa ovella kolme ja pääsimme tekemään haastatteluita hänen kanssaan. Hän kyllä osasi esiintyä eduksensa ja puhua hyvin. Hän oli hyvä haastateltavakin, mutta kaikkeen on kuitenkin suhtauduttava kritiikillä. Mitä tarkoittaa, että kyllä EC mutta ei EU? Mitä takoittaa, että voi olla eurooppalainen ilman EU:ta? Mitä tarkoittaa, että maahanmuttajat maksavat liikaa? MITÄ TARKOITTAA, ETTÄ LAKIA VASTAAN OLLAAN KUN PELÄTÄÄN ETTÄ EI SAADA ÄÄNIÄ, MUTTA KUN ÄÄNIÄ TULEE, NIIN NUORET ON TOSI JEES JA IHAN OK?

Kävimme sitten siinä syömässä todella hyviä tortellineja italialaisessa ravintolassa, joka oli TOSI IHAN OK. Mutta miespuolinen tarjoilija EI ollut IHAN OK. Kun sille puhui englantia, se puhui italiaa ja jos sille puhui italiaa se puhui saksaa. Ja jos sille puhui saksaa se puhui italiaa. Kiva.

Matka jatkui SPÖ:n toimistolle ja he eivät esiintyneet eduksensa. Jäätymistä, tilastoja, epämääräisiä vastauksia. Valitettavasti FPÖ kyllä voitti tässä edukseen esiintymisestä. Mutta sain kyllä kuulla mahtavaa kritiikkiä FPÖ:stä ja vastalauseita FPÖ:n vastauksille. Se oli hienoa. Inalla ei vaan käynyt säkä. Täytyi vain todeta kannustavasti, että “noniin ranskalainen”.

Matka jatkui kaupunkiin. Kaikki korut vaan huusi Inalle ja Inan lompakko huusi takaisin. Elisa löysi kauan etsimänsä punaisen polka dot -huivin. Mahtavaa. Käytiin siinä vielä hakemassa jotkut patongintapaiset ja hyvät juomat. Patongeissa folio osoittautui ongelmaksi, se söi puolet täytteistä. Muuten IHAN OK.

Kun päsimme S-bahn -asemalle junia tuli ja meni, mutta yksikään ei ollut meidän. Kului monia viisiminuuttisia ja monia ACHTUNG -huomautuksia, mutta ei. Otimme taksin ja se oli halpa.

Nyt on mukavaa fäsäröidä. Vois tietenkin viellä oikeetakin työtä tehä. IHAN OK fiilis siis kaiken kaikkiaan.

- Robert.