Päivä jona kävin Itävallan äärioikeiston päämajassa...

.. ja muita huomioita matkaltani Wienissä.

Kun saa kutsun Itävallan parlamenttiin äärioikeiston vieraaksi, sitä toivoo oikein kovasti, että vastassa on joku kamala anti-ihminen, jonka kanssa on helppo olla eri mieltä. Mutta ehei, ovella odotti hävyttömän komea ja karismaattinen puolueen nuorisosiiven johtaja, joka käyttäytyi kohteliaasti ja kertoi täysin älyttömiä mielipiteitään hunajaisella äänellä ja flirttailevasti hymyillen. Huh huh, siinä oli toimittajalla ihan skarppaamista, että muisti pysyä tiukkana tilanteessa :D

Olen kovasti ylpeä mukanani olevista kakaroista Inasta ja Robertista, jotka ovat osoittautuneet sinnikkäiksi ja väsymättömiksi jutunmetsästäjiksi. Heidän tuotoksiaan pääsette ihailemaan ensi vuoden alussa ainakin A-Studiosta. Lupaan laittaa tännekin vielä vinkkiä, kun asia on ajankohtainen.

Vaikka oomme tehneet töitä valehtelematta kellon ympäri, olemme ehtineet myös vähän nautiskella matkalla olemisesta.

Jouluun valmistautuva Wien on yksinkertaisesti kaunis. Lunta ei ole, mutta energiaa ja hehkulamppuja säästämättä kaupunki on puettu parhaimpiinsa: on rusettia ja röyhelöä, helminauhoja ja kissankelloja. Joulukuusi tuikkii Tapaninkirkon edustalla ja enkelimiimikko tuo joulun sanomaa söpösti vinksallaan keikkuva sädekehä päässään.

Joulumarkkinoilla piparkakkutaloja muistuttavat kojut ovat täynnä elämän pieniä ihastuksen aiheita: makeisia, kynttilöitä, pakkasessa höyryävää punssiglögiä ja kulta- ja hopeahileellä kuorrutettuja joulukoristeita. Kaupallista, tottahan toki, mutta tunnelma on silti aito, lämmin ja rauhallinen.

Kakaroiden kanssa epäilimme välillä, että wieniläiset eivät syö ollenkaan, kun ruokapaikat tuntuvat välillä olevan (schnizel-kioskeja lukuun ottamatta) melko hakusessa. Puutteen korjaavat kuitenkin suklaapuodit, joita töröttää joka ikisessä kadun kulmassa ja kulmien välissäkin. Wienissä ei koskaa ole kymmentä metriä kauempana käsintehdyn konvehdin kokoisesta palasta taivasta. Mozartinkuulia esiintyy vieläkin tiheämpään, ihan kiusaksi asti jopa.. Ja täytyy sanoa, että italialaisravintolassa tänään syömäni pinaatti-ricotta-tortelliini -setti sai enkelikuoron laulamaan hoosiannaa päässäni, niin hyvää pastaa en oo nimittäin syönyt montaa kertaa edes saapasmaassa paikan päällä.

Esteetikon silmiä Wien hellii toinen toistaan kauniimmilla rakennuksilla (ja varsinkin kirkoilla!), mutta kaupunkilaisten pukeutuminen tökkii kyllä silmään ihan isolla tikulla. Jos suomalaiset on tuulipukukansaa, mitähän itävaltalaiset on? Ulkonäkö ei näytä kiinnostavan heitä laisinkaan, jos ei oteta huomioon toisten vaatteita: joku rouva kävi tänään kysymässä, että ollaankohan mahdollisesti matkalla tansseihin, kun oon niin nätit mekot ja huulipunaa ja korvakorutkin korvissa. Juu ei, ihan arkivaatteissa oltiin liikenteessä.

Astmapiippua on tullut vedeltyä viime päivinä ihan urakaksi asti, kiitoksia vaan Itävallan löyhälle tupakkalaille. Röökiä saa vetää vapaasti lähes kaikkialla, mikä ei laisinkaan ilahduta kaltaistani hengitysrajoitteista henkilöä. Ja sitäpaitsi oli astmaa tai ei, en erityisen mielelläni syö varsinkaan aamupalaa himmeessä tupakansavussa. Eläköön Suomi ja tupakan totaalikieltolaki! Tällasessa paikassa kun on aika vaikea tuntea raikkautta, niinku Ina asian ilmaisi :)

Mutta nyt, suihkuun ja petiin, jalat on aivan soosina 12 tunnin kävelystä. Kuvia luvassa jahka täältä kotiudutaan. Siihen saakka: GrUss gott!