Posts
Ei voi mennä naimisiin, jos opiskelu on kesken. Ei voi ostaa asuntoa, jos ei ole vakituista työtä. Ei voi perustaa perhettä, jos ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ei voi toteuttaa unelmiaan, koska se on liian työlästä, liian rohkeaa, liian mahdotonta.
Ei voi, jos ei ole täydellistä.
Miten niin ei voi?!
Mökillä muistelimme lapsuuden kesälomamatkoja. Minä muistin pienen pientä autoa täynnä mummoja matkalla pitkin poikin Suomea. Harria nauratti ajatus viisihenkisestä perheestä Farmari-Volvossa Norjan vuonoilla; isä ja äiti nukkuivat etupenkeillä, Harri poikittain takana ja pikkukundit peräkontissa. Kimmo oli yöpynyt jossain pusikossa vanhalla natsien leiripaikalla Lapissa. Saara oli syönyt kylmää nötköttiä maantien viereiseen metsään pystytetyssä teltassa.
Little less than perfect. Ja silti parhaita kesämuistojamme.
Kylläpäs voi. Pitää voida. Lähteä matkalle, vaikka auto olisi ihan resu eikä yöpaikkaan ole rahaa. Jahdata unelmia, vaikka se olisi epäsovinnaista, jännittävää tai ihan vähän pelottavaakin. Vaikka ei olisi hajuakaan siitä, mitä tapahtuu ensi kuussa, ensi vuonna, seuraavalla vuosikymmenellä.
Ottaa riski ja rakastua … elämään.
Kiitokset tämän kirjoituksen inspiraatiosta lapsuuden kesille, ei-voi -väitteitä syytäville ihmisille, oranssille Ritmolle, possujunalle, nenäänsä nyrpistävälle kummipojalle, kesämökille, ystäville, jotka pakkasivat monen viikon ruuat matkalaukkuun ja lähtivät Amerikkaan lomalle, vaikka paljon helpompaa olisi ollut jäädä kotiin, mansikoille ja munavaunulle, jossa vietetään vielä monta epätäydellisyydessään unohtumatonta lomaa.
Ei voi toteuttaa unelmiaan, koska se on liian työlästä, liian rohkeaa, liian mahdotonta.
Ei voi, jos ei ole täydellistä.
Miten niin ei voi?!
Mökillä muistelimme lapsuuden kesälomamatkoja. Minä muistin pienen pientä autoa täynnä mummoja matkalla pitkin poikin Suomea. Harria nauratti ajatus viisihenkisestä perheestä Farmari-Volvossa Norjan vuonoilla; isä ja äiti nukkuivat etupenkeillä, Harri poikittain takana ja pikkukundit peräkontissa. Kimmo oli yöpynyt jossain pusikossa vanhalla natsien leiripaikalla Lapissa. Saara oli syönyt kylmää nötköttiä maantien viereiseen metsään pystytetyssä teltassa.
Little less than perfect. Ja silti parhaita kesämuistojamme.
Kylläpäs voi. Pitää voida. Lähteä matkalle, vaikka auto olisi ihan resu eikä yöpaikkaan ole rahaa. Jahdata unelmia, vaikka se olisi epäsovinnaista, jännittävää tai ihan vähän pelottavaakin. Vaikka ei olisi hajuakaan siitä, mitä tapahtuu ensi kuussa, ensi vuonna, seuraavalla vuosikymmenellä.
Ottaa riski ja rakastua … elämään.
Kiitokset tämän kirjoituksen inspiraatiosta lapsuuden kesille, ei-voi -väitteitä syytäville ihmisille, oranssille Ritmolle, possujunalle, nenäänsä nyrpistävälle kummipojalle, kesämökille, ystäville, jotka pakkasivat monen viikon ruuat matkalaukkuun ja lähtivät Amerikkaan lomalle, vaikka paljon helpompaa olisi ollut jäädä kotiin, mansikoille ja munavaunulle, jossa vietetään vielä monta epätäydellisyydessään unohtumatonta lomaa.
Sata popniittiä ja tuubi sikafleksiä eikä oo enää mikään nakkikioski. Tällä viikolla ohjelmassa kattoluukun vaihto.
2 comments:
Te ootte niin ihania.
Suositeltavaa blogilukemista: http://tohtorimyllerrys.blogspot.com
Niin, no juuri nuiden asioiden kanssa mie painin. Enhan mie nyt voi ostaa asuntoa jos oon opiskelija. Mutta en vaan voi. pankki sanoo etten voi ja mun jarki myos sanoo, etten voi.
Perhetta nyt en haluakkaan. Mutten sitakaan haluaisi viela. Ekana ammatti. En nimittain halua luopua siita mita opiskeluelama tuo tullessaan. Eli ihan itsekas oon.
Mutta voin lahtea matkustamaan, hulluttelemaan ja kokeilemaan siipia. Siihen ei voi pankki sanoa ei, ja jos mokaan, mokaan omiin nimiini. :)
Post a Comment