Ostoskeskusmaratooni

Kaytiin tanaan ostarikierroksella.
Ensimmainen kohde oli Midvalley Megamall; kuten nimesta voi paatella, kyseessa on suhteellisen kookas shoppailupaikka. Itseasiassa kaakkois-aasian toiseksi suurin.

Jalkimmainen kohde oli sitten se suurin.

Ostareiden kokoa on mahdoton kuvailla. Niita on oikeastaan mahdoton edes kasittaa.
Yleensa mina vihaan ostareissa ravaamista, mutta taman kokoisissa paikoissa voisin kulkea vaikka viikon - mina aikana nakisi ehka puolet tarjonnasta - vain ihmetellen, mita kaikkea saman katon alle voi mahduttaa.
No miten olisi aasian suurin elokuvateatterikeskus, uimahalli sukelluskursseja varten, kolme-nelja prisman mennen tullen hakkavaa markettia, ehka kakssataa pikkukojua jossa myydaan kimaltelevia juttuja (ei aavistustakaan mihin kaikkeen niita tarvitaan) ja kaikkea, siis ihan kaikkea, silta valilta. Kuten koiranpentukauppa.

Ostoskeskukset on ilmastoituja - hyvin ilmastoituja. Jopa siina maarin, etten kiinnittanyt huomiota yhteen putiikkiin jossa myytiin toppatakkeja. Siis miksei myytaisi?
Ai joo, ulkonahan on 35 astetta lamminta!
Ostarit on melkein kuin keitaita keskella aavikkoa: saa hetken kuivatella SeHi:a (SElkaHIki) ja jatkaa matkaa.
En mina koskaan mitaan osta, mutta mukava niissa on kylla kierrella. Meikalaisella se menee muuten helposti kirjaimellisesti kiertelyksi: muuten loistava suuntavaistoni menee totaallisesti sekaisen isossa ostarissa. Lieko sisainen GPS:n havittaa signaalin sisatiloissa tai jotain.
Mutta Elisa meilla hoitaa suunnistamisen ostareissa.

Niin, kaytan mina muuten Elisan suunnistustaitoja hyvakseni myos muulloin: kun Elisa paattavaisesti osoittaa jotakin suuntaa, niin oikea suunta on tasan painvastainen.
Toimii lahes aina.

Huomenna olis viimeinen tays paiva KL:ssa ja keskiviikkona suuntaamme Kota Kinabaluun, ja kohti matkan paatavoitetta: Mount Kinabalua.