Äiti-minä voittaa kuitenkin sukeltaja-minän: ipanan hyvinvointi on kaikkeista tärkeintä. Ipana pääsee huomenna pois sairaalasta, mutta ei oo vielä valmis raskaaseen matkustamiseen. Siispä jäämme Bangkokiin ja jatkamme tästä toivottavasti jouluksi Kuala Lumpuriin.
Olipa muuten kaiken kaikkiaan paska idea lähteä jouluksi reissuun - mulla on vallan kauhea koti-ikävä. Kaipaan kuusta, pimeää, kynttilöitä, kaukana olevia rakkaita ja ennen kaikkea joulun tunnelmaa. Tahtoisin tohista viime hetken valmisteluita, siivota, käydä kaupassa ja hankkia vielä muutaman lahjan. Tahtoisin tavata ystävät, avata viinipullon ja istua alas. Tahtoisin kuulla joulun liikennetiedotukset ja joulurauhan julistamisen. Tahtoisin, että kiire lakkaa, kun kaikki pysähtyvät joulupöydän ääreen.
370 päivää seuraavaan jouluun. Sitä odotellessa päätän valitukseni bangkokilaisesta sairaalasta tähän.
Pieni uimari reilu viikko sitten pikkujoulussa Lohjan mummolassa.
- Posted using BlogPress from my iPhone
1 comment:
Allekirjoitan tämän. Huomasin myös että joulunaika on mulle sellaista ettei silloin sovi olla kaukana kotoa. Meilläkin on teitä iso ikävä, kummipoikanne lähettää teille lentosuukkoja parvekkeen ovelta ja toivoo että tulevat perille!
Post a Comment