Tarina jatkuu

Kattilaostokset tehtyään urhea kaksikkomme matkasi Mont-sant-Michelin benediktiiniluostariin hakemaan munkeilta siunauksen matkansa huipennukselle. Valitettavasti munkkeja oli mahdoton löytää, onhan luostari gallian yksi suosituimpia nähtävyyksiä; vuodessa entisellä saarella vierailee 35 000 000 vierasta, kun vakituisia asukkaita on 35. Tarkoittaa siis sitä, että keskiverto suomalaisperheessä - jossa lienee noin 3,8 henkeä - vierailisi reilut kolme ja puoli miljoonaa vierasta vuodessa. Ei aivan vähän.

Vierailusta kaksikkomme köyhtyi liki kaksikymmentä hopearahaa, mutta luostarin juurelle syntyneessä kylässä saivat gallian - kautta teutateksen, ellei koko maailman! - parhaat omeletit. Hinta jäänee matkalaisten omaan tietoon, mutta aivan raaka-aineiden hinnalla tätä herkkua ei saanut maistaa.
Munakkaat vatkataan kuparikulhoissa oikean koostumuksen aikaan saamiseksi, ja resepti on äärimmäisen salainen.



Muuten luostarivierailu oli peruskauraa: isoja saleja, portaita, kirkkosaleja ja paljon turisteja.

Seuraavaksi sankarimme matkasivat Alenconin muinaiseen kauppakaupunkiin, jossa viettivät yön paikallisessa majatalossa.

Hyvin nukutun yön jälkeen alkoi matkan viimeinen osio kohti Parisiumia. Roomalaiset hevosrattaat oli tarkoitus palauttaa vaununvuokraaja Hetrzixille paikalliselle lentoasemalle. Asterix olisi halunnut oikaista Parisiumin keskustan läpi, mutta Obelixin mielestä tämä olisi ollut turhan jännittävää.

Rattaiden palautuksen jälkeen urheat matkalaisemme järjestivät majoituksen matkoilla olevan Paris Apartementoxin ( aiheesta lisää seuraavassa tarinassa) asunnosta.

Jatkuu tarinassa Seikkailu Parisiumissa