Camembertiä ja siideriä (mutta ei Eltsulle)

Voi pettymys! Camembertissä ei haissutkaan juustolle! Maailman kenties kuuluisin kylä koostui itse asiassa kaupungintalosta, kirkosta, juustokaupasta, kahdesta maatalosta ja noin kymmenestä pääkadun varressa laiduntavasta lehmästä. Mainio paikka silti. Sittemmin Harri on väittänyt, että autossamme oleva märän lampaan haju on peräisin autotehtaalta eikä suinkaan takakontissa muhivasta sukkahikijuustosta, joka tarttui mukaan em. kaupungista.

Camembertistä matka kulki pitkin siideritietä (Route de Cidre) yöksi Bayeuxiin, jossa meitä odotti maailman isoin ryijy. Kyllä. Kyseessä on Wilhem Valloittajan saavutuksista kertova kudontatyö, jota nunnat tuhatluvun alussa värkkäsivät iltapuhteenaan kymmenen vuotta. 70 metriä pitkä työ oli kieltämättä kokonsa puolesta vaikuttava ja ansainnut paikkansa Unescon suojelemana aarteena, mutta käsityön jälki oli rehellisesti sen näköistä, että taisivat nunnat olla vasta ala-asteella, kun tätä liinaa värkkäsivät.

Bayeuxista matka on kulkenut pitkin Normandian maihinnousurannikkoa. Aika moinen operaatio on ollut se, täällä paikan päällä sen vasta jotenkin tajuaa. Kaikenmoista bunkkeria ja hiekkatörmää tässä on tullut kierrettyä, mutta kaikista hiljaisimmaksi veti amerikkalaisten sotilaiden hautausmaan lähes kymmenen tuhatta valkoista ristiä ja tähteä. Jokaisessa jonkun nuoren ihmisen nimi. Sodan mielettömyys levittäytyi ihan konkreettisesti silmien eteen. Harri diggaili eteenkin Pointe de Hockia, joka on yhtä kuoppaa ja monttua monen kilometrin alueella. Muutama pommi ja kranaatti oli sinnekin maihinnousun päivinä kylvetty.

* * *

Autoilu noin yleisesti on täällä tosi helppoa ja leppoisaa ja löpö on Suomeen verrattuna erittäin edullista. Opasteetkin ovat tosi selkeitä, toisin kuin esimerkiksi Italiassa, jossa liikenneympyrässä lukee kunkin ulostulon kohdalla mihin siitä olisi päässyt, jos olisi ehtinyt lukea kaikki kymmenen kaupungin nimeä ja saman verran mainoksia vauhdissa. Moottoriteitä olemme vältelleet aktiivisesti, koska niiden varrella ei ole juurikaan nähtävää ja ne ovat sitäpaitsi törkeän kalliita, esimerkiksi 250 kilometrin matka Pariisista Caeniin kustansi noin kymmenen euroa.

Majapaikkojakin tuntuu olevan suht. hyvin tarjolla, kunhan on liikkeellä hyvissä ajoin ennen iltaa. Ja hyvin ollaan pärjätty englannilla, kun Harri näppäränä matkamiehenä on aloittanut joka keskustelun "pardoon, parleesvois ingleees?" missä kohtaa ranskalaiset tajuavat, että tuo jamppa puhuu vielä huonompaa ranskaa kuin minä englantia.

* * *

Nyt mieli ja ruumis lepäävät Sant Vaast la Houguen rantakaupungissa tai kylähän tämä oikeastaan on. Harri syö illalliseksi taas simpukoita, minä taidan taas napsia kalaa.

Lisään omia kuviamme myöhemmin, kun saamme tekniikan siltäkin osalta toimimaan.