Posts
Nyt en odota väritystäkään erityisen innokkaasti. Ja kuitenkin odotan. Mahtavaa saada projekti loppuun ja päästä suunnittelemaan jo seuraavia. Mutta ai hemmetti kun kylkeen sattuu! Luihin kun hakkaa eikä herkkä iho turru sitten millään, niin parin tunnin jälkeen sitä taas miettii, että pakkoko näitäkin on ottaa… Ja pakkohan niitä on.
Niin, nyt on siis tietysti kyse tatuoinneista.
Otin ensimmäisen kuvani keväällä -07 ja sen jälkeen niitä onkin tullut tasaista tahtia: kompassiruusukkeen jälkeen tuli käsivarren kokoinen sukeltaja, sitten pääskyset rintoihin ja nyt viimeisimpänä tämä helvetin kylkilaiva.
Tatuointikoneiden tasainen surina, kaikki ne desinfiointiaineiden ja vaseliinien hajut ja kiireetön tunnelma studiossa. Kaikenlaisia ihmisiä virtaa sisään ja ulos; kaikki juttelevat kuin vanhat tuttavat, koska heitä yhdistää ikivanha tarve koristella itseään. Tähän on niin helppo jäädä koukkuun.
Aina kun tulee puhe tatuoinneista, ensimmäisenä kysytään tietysti kuvan merkitystä ottajalleen. Kyllähän sitä yleensä on keksinyt jonkun hienon tarinan kuvalle, mutta kyllä minulle oikeasti ensisijaista on se, että leima näyttää hyvältä. Ensin tulee idea, sitten tehdään vähän taustatyötä erilaisista tyyleistä ja tavoista esittää aihe: old schoolia, new schoolia, photorealismia, värillinen, black and gray… Ja sitten viimeisenä, ehkä vasta sen jälkeen kun kuva on jo nahassa, sille keksii jonkun merkityksen.
Toki ne perinteet sen kuvan takana on merkityksellisiä: merimiehet on ottaneet pääskysen kuvia, koska ne palaavat aina kotiin. Toisaalta taas samaiset heput ansaitsivat pääskysensä seilaamalla tuhat merimailia, mitä en itse voi kehua tehneeni. Klassinen tarina pääskysistä rinnoilla kertoo, että toinen toivottaa turvallista matkaa ja toinen turvallista kotimatkaa: tämän merkityksen minä olen pääskyilleni antanut.
Sukeltajalle minulla ei ole mitään syvällistä merkitystä. Olen pikkupojasta asti sukeltanut ja suurin idolini on Jacques Cousteau, eiköhän se riitä perusteluksi?
Entäs laiva? Sellaisen sai ottaa sailori, joka oli kiertänyt Cape Hornin. Arvata vaan saattaa olenko minä…
Minun laivallani on rikkinäiset purjeet. Vaati rohkeutta -jopa uhkarohkeutta- seilata maailman merillä kun purjeet on riekaleina ja kylkilankut halki. Mutta niinhän se on oikeassa elämässäkin: jos ei uskalla hypätä seikkailuun kun tietää, ettei sieltä välttämättä ole paluuta, niin kotiinhan sitä on jäätävä. Mutta sitten on turha itkeä ettei ikinä tapahdu mitään jännää.
Välttämättömät tavarat ja muutama hopearaha patjan alta mukaan ja merirosvolaivan kyytiin; kotiin palatessa visalaskut on rästissä ja tili pakkasella, mutta mieli muistoja täynnä. Ei siihen valtameriristelijää tarvita, elämäähän se vain on.
2 comments:
Ei saa kirjoittaa tuommoisia. Nyt nousi taas normaalia kovempi kuume! Pakko se on kai raahautua sinne Punavuoreen ja varata aika...
Toi laiva on kyllä niin siisti! Voin kuvitella sen kivun, mutta en voi tietää sitä :D rispektit
Toi on kyl jännä toi merkitys juttu. Aina tosiaan kysytään, vaikka väliäkö sillä, jos kuvasta pitää. Ihmiset kai ajattelee, että tatuointi on niiiin vakava asia, että ei sitä voi olla niin hepposilla syillä kuin, että "tykkään vaan täst kuvast"
Onhan se toki hienoa, jos on joku merkitys, mutta ei sen nyt mikään itseisarvo pitäis olla.
Ite oon sanonu mun nilkkaruseteista vaan kaikille, et must ne on nätit ja tykkään ruseteista ja jos se selitys ei riitä, niin ei ole mun ongelma :D
Toisaalta taas sydänlukolla on suurikin merkitys minulle ja tatuoinneilla, jotka meinaan ottaa.
Sairaan hyvä myös toi sun ajatus, että merkitykset tulee sitten sen tatuoinnin myötä. Niinhän se vähän on, koska helposti niitä alkaa itse tajuamaan ja luomaan ja mikäs siinä sitten. Ja eihän tosiaan mikään kuva ole yksiselitteinen. Vaikka sä et ehkä ookaan maailmaa seilannu, niin voi se laiva nyt muutakin meinata tosiaan :)
Mut ehkäpä siistein "merkitystatuointi" on yhellä mun kaverilla. Se on koko ikänsä asunu sellasella hiukan pahamaineisella alueella, jonka väripilkkuna on ollut yksi leikkipuisto. Se leikki lapsena paljon siellä puistossa ja etenkin sellasessa pupuliukumäessä, jonka koki rakkaaksi. Liukumäki symboloi siis kotipaikkaa ja lapsuutta. Ja jäbällä on jalassa tatuoituna tää pupuliukumäki. On kyllä niin siisti sekä pelkästään kuvana, mutta myös merkitykseltään ja varmasti myös tatuoinnin merkitys kasvaa entisestään iän myötä.
Hahahaah sori nyt, ku näin paljon kirjottelin, mut innostuin tosta sun tekstistä :P
Kannattais ehkä perustaa oma blogi :D
Post a Comment