Kymmenen kiloa emmentaalia, kiitos

Menneellä viikolla erehdyimme halpaa pulkkaa - kyllä, ihan sellaista mäelaskuun tarkoitettua - metsästäessämme viikin Prismaan, koska siellähän voisi sitten samalla tehdä viikonlopun ruokaostokset. Oli muuten pahimman luokan virhe!

Prismat onnistuvat kerta toisensa jälkeen hämäämään valtavalla koollaan: tuolla täytyy olla mahtavat valikoimat mitä erilaisimpia ylellisyystuotteita, koska Stokkan herkun kokoiseenkin paikkaan niitä mahtuu pilvin pimein. Mutta ehei, Prismahan onkin kuluttajamyyntiin erikoistunut tukkukauppa.

Otetaanpa pari esimerkkiä:
Olimme menossa ystävillemme iltaa viettämään ja meidän järjestettäväksi sovittiin juustot. Mitä nyt juustolautaselle kuuluu: paria-kolmea pehmeää juustoa kuten brietä, camembertiä ja homejuustoa sekä paria laatua kovempaa tavaraa, goudaa, pecorinoa - onhan noita vaihtoehtoja.
Sormet syyhyten ja vesi kielellä sitten Prisman piiiitkän juustohyllyn eteen valitsemaan. Mutta mitä ihmettä! Koko kymmenmetriselle hyllylle ei ollut eksynyt yhden yhtä herkkusuulle suunnattua juustolaatua. Emmentaalista ja edamista oli kyllä vaihtoehtoja: otetaanko tuo kilon vai kymmenen kilon paketti? Ja kumpaakos saisi olla Valiota vai Arlaa?
Hyllyn päässä kuitenkin pilkotti lupaavasti muovikelmulla ja foliolla verhoiltuja yksilöitä; sinne siis - Valion pikkusiskoa ja Mustapekkaa, sekä tietysti Aurajuustoa. Siinä kaikki, koko puoliperävaunullinen suurperhejuustoja eikä mitään neljän hengen juustolautaselle - pöyristyttävää.

Toinen case oli sitten viime viikkoinen.
Ostoslista oli hyvin pelkistetty pitäen sisällään vihanneksia, hedelmiä, maitotuotteita (ei juustoja!) sekä maustekaapin täydennykseksi pinjansiemeniä, pieni paketti rusinoita ja jotain muuta joka unohtui tuohtumuksen vuoksi. Syynä tuohtumukseeni oli aiemmin kuvaavani mittainen hylly mausteita, kuivaelintarvikkeita ja muuta sälää: koko alahylly oli varattu pähkinän kaltaisille tuotteille - ilmiselvästi siis pinjansiemenet löytyvät täältä, ajattelin. Katseeni lakaisi hyllyä; manteleita, mantelilastuja, mantelirouhette hienompana ja karkeampana, mantelijauhetta ja kuorittuja manteleita - mutta ei pinjansiemeniä! Siis mitä v***ua (anteeksi...), ei pinjansiemeniä! Kuka tarvitsee tuollaiset määrät mantelihuttua, mutta ei pinjansiemeniä? Kysynpähän vaan. Onko se nyt sellainen ylellisyystuote, että sitä pitää lähteä metsästämään jostain herkkupuodista? Ei ole, meidän Alepassakin on pinjansiemeniä ja siellä sentään koko 50 neliön kaupasta 25 neliötä on varattu kaljahyllyille.

Entäs ne rusinat sitten. Kaksi ihmistä ei kuluta muulloin kuin joulun aikaan glögissään yli 20 grammaa rusinoita puolessa vuodessa. Miten tähän valtaisaan kysyntään vastaa Prisma? Pakkaamalla rusinansa 50 kilon säkkeihin! Muistatteko ne pieneen, karkkirasian kokoiseen pakettiin pakatut rusinat? Sellaista minä olin hakemassa, ja pitkällisen etsinnän tuloksena löysinkin - pakattuna jumalauta (anteeksi taas…) 12 rasian pakkaukseen!

Tiedättekö muuten miksi kutsutaan ostoskärryjä Prisman ovella? OstosVAUNUIKSI! Miettikääpä sitä…

Kaikkein parasta on se, että tukkumyyntimäisestä esillepanosta ja valikoimasta huolimatta hinnat eivät ole kilpailukykyisiä edes paljon parjattujen lähikauppojen kanssa.
Mutta toisaalta: lähikaupan parkkiin ei mahdukaan tila-autolla tai citymaasturilla, että onpahan sitten jotain millä elvistellä; meillä kaurapuuro hankitaan naapuruston isoimmalla autolla kaupungin kalleimmasta kaupasta.
Mistäs teidän perhe ostaa emmentaalinne?