KL, 2nd home

Tultiin eilen AirAsian avustamana Kuala Lumpuriin. Kentalle mentaessa huomattiin, etta kaikki siella jo odottelelivatkin; eivat tosin meita, vaan odotusaulaan paasya. Josta riittavan ajan odotettuaan paasee odottamaan lentokoneeseen paasya. Ja kohta jo paaseekin odottamaan lentokoneesta pois paasya. Koskaan ei ole ollut niin vahingoniloinen olo, kuin eilen KLIA:n kentan passijonoon paastaessa: ulkomaalaisille oli oma, ihan tyhja jono, ja me royhkeat tietysti kaytimme tilaisuuden hyvaksi. Laukkuhihnan jonotuskaytannosta en jaksa edes mainita, se kun on universaalisti aarimmaisen hankala sisaistaa.

Valittiin ehdottomasti paras reitti KLIA:n (Kuala Lumpur International Airport) LCC (Low Cost Carrier) -terminaalista TTDI:iin (Taman Tun Doctor Ismail -asuinalue). LCC:lta otimme bussin MTB:lle (Main Terminal B), josta KLIA Expressilla matkasimme KL Sentraliin - kylla, S:lla - josta nappasimme taxin TTDI:iin. Suosittelen kaikille, jotka haluavat lyhyen matkan aikana tutustua mahdollisimman moneen kulkuneuvoon.
Tylsat tyypi olisivat varmaan ottaneet taksin ja saastaneet ehka tunnin ajassa.

Huomattavaa on muuten paikallisten kiintymys lyhenteisiin. Ensi kertaa Malesiaan matkaavalla voi olla vaikeuksia paasta esimerkiksi keskustaan, jos eivat alya ottaa bussia KLCC:iin (Kuala Lumpur City Central). Lyhenteiden kaytto kylla varmasti saastaa monelta vaarinymmarrykselta, kun esimerkiksi taksikuskin broken englishista - chinglisista, ei saa mitaan tolkkua.

Niin, itse asiaan.
Kuala Lumpur on meille ehdottomasti toinen koti: viime aasianreissulla asuimme taalla kolme kuukautta ja sydan jai kylla tanne. Jotenkin tanne vain on niin helppo sopeutua. Epailematta brittien kolonianismilla on asiaan suuri vaikutus, asuuhan KL:ssa paljon lankkareita ja lahes jokainen vanhuskin puhuu auttavaa englantia. Ulkopuoliseksi oloaan on hyvin vaikea tuntea.
Paikalliset eivat missaan nimessa ole ystavallisia tai palveluhenkisia - siinakin yksi sopeutumaan auttava tekija.

Mitas me sitten taalla tehdaan?
No Taman Tunin sunnuntaimarkkinoilla pitaa ainakin ensimmaisena kayda.
Sen jalkeen voi laatia tarkempaa suunnitelmaa. Mutta varmaan kaymme tapaamassa entisia tyokavereita, chinatownissa (eivat muuten taalla laita kuudelta kiinni) pitaa kayda ja tietenkin Unclen Chicken Rice Shopissa Puchongissa. Niin, ja Pizza Dominossa. Eli aika ruokapainotteinen taitaa tastakin visiitista tulla. Mutta niinhan se meilla aina...

Hei, jattakaa oikeasti kommentteja lukiessanne vaatimatonta blogiamme, jotta tiedamme etta lukeeko tata kukaan (Hanna lukee, se jo tiedetaankin, mutta voit silti kommentoida lisaa )