From Deep Down To High Up

HuomennaHuomennaHuomenna kiivetaan vuorelle :D Kota Kinabalua riepottelee juuri nyt kova tuuli ja pian sataa, mutta toivottavasti huomenna on kuivaa.

Sanoinko jo, etta huomenna kiivetaan vuorelle? Reppu on jo pakattu kalsareilla, pipolla, energiapatukoilla, rakkolaastareilla, otsalampulla, aurinkorasvalla, sadetakeilla ja kaikella mahdollisella. Ja kameralla tietysti.

Asiaan vihkiytymattomille tiedoksi: aiomme valloittaa Kaakkois-Aasian korkeimman vuoren, yli neljaan kilometriin kohoavan Mount Kinabalun huipun. Kiipeamiseen on varattu kaksi paivaa, huomenna edetaan reiluun kolmeen tonniin base camp:iin, jossa levataan ja totutellaan korkeaan ilmaan 12 tuntia. Sunnuntaina aamulla kello kaksi paikallista aikaa aloitetaan nousu huipulle, jossa ihailemme saan salliessa auringon nousua (epatodennakoista, koska on sadekausi). Ja sitten tullaan alas ja ollaan ihan pokkelojalkoja.

Kiipeaminen tapahtuu ihan semmoisia sademetsapolkuja pitkin eli mitaan hakkuja ja koysia ei tarvita eika kyseessa siis ole mitenkaan vaarallinen keikka (aidit huomio!). Matkaa kertyy kaikkiaan noin 11 kilometria eli kohtuullista nousua on koko matka.

Ootan innolla, etta miten hyvin kiipeaminen meilta sujuu. Etta paljonko on ollut hyotya kaikista niista kilometreista, mita ollaan rantasateessa juostu pitkin metsia. Ja kaikista niista aamuista, kun oomme nousseet kuudelta uimaan. Viimeiset nelja kuukautta, joka ikinen paiva.

Normaalikuntoinen kiipeilija paasee base campiin noin kuudessa tunnissa. Hyvakuntoiset tekee matkan alle neljaan tuntiin. Ja sitten on viela ammattikiipeilijat: joka vuosi jarjestetaan nopeuskisa Mont Kinabalulle kiipeamisessa, ja viime vuonna voittaja juoksi huipulle ja alas kahteen ja puoleen tuntiin :O

Joten alkaa olko huolissanne! Voima-ajatuksia saa kylla lahettaa, kiitos vaan :)