Day 2, Bangkok, Thailand, 2100 hours

Toka paiva takana. Aika menee nain aluksi aika nopsaan; aamupaivalla vahan kiertelya, syomaan ja hotskulla parin tunnin tirsat. Sit vahan lisaa kiertelya, aikainen illallinen ja hotellille.

Tanaan kaytiin pakolliset luostarit. Jotain Wat Pot Koteja tai Wat Pot Chengeja ne kaikki oli; vahan niinkuin otatko karjalanpiirakkaa vai karjalanpaistia. Pieni, mutta merkitseva ero. Onhan ne aina aika vaikuttavia paikkoja. Niinkuin joku viiskytmetria pitka makaava budha, oisko ne hoksannut, ettei se pysy pystyssa ja paattaneet laittaa sen makaamaan.
Monikohan valaistui sita tehtaessa? Lehtikultaa ja kaikkea, tosin pohjat on kuulemma tiilta, kanaverkkoa ja laastia, etta siina mielessa ei se paljon poikkea meidan vessan seinasta jonka viime kevaana purin - paitsi meidan seinassa ei ollut lehtikultaa, mutta muovimatto siina kylla oli.

Iltapaivalla oli tarkoitus kayda chinatownissa. Lahdettiin joskus kuuden aikaan vesibussilla - mika muuten on ehdottoman mainio kulkupeli Bangkokissa, Turkulaiset ja muut jokikansat saisivat ehdottomasti ottaa mallia - kaupungin toiselle laidalle halpojen ostosten, hyvan ruuan ja jarjettoman saatamisen toivossa. Hienoinen oli pettymys, kun havaittiin, etta paikka oli kiinni! Siis mita ihmetta, miten chinatown voi menna kiinni ?! Onko paikalliset kiinalaiset muka jotenkin perilla jonkinlaisesta tyoaikalainsaadannosta, vai ovatko vaan niin juoppoja, etta perjantaina laitetaan putiikit kiinni hyvissa ajoin?

Eilen en muuten muistanut kertoa minun matkakumppanistani - ei, ei Elisasta - vaan Tuomaksesta, tamperelaisesta 13 vuotiaasta pojankoltiasesta. Tultiin meinaan samalla konella tanne Bangkokiin ja kylla, ihan vierekkaisilla paikoilla istuttiin. Tuomas oli oikein mukava poika: oli vanhempiensa ja nuoremman velipoikansa kanssa kolmatta vai neljatta kertaa Thaimaassa. Tayteltiin siina porukalla maahantulokaavakkeet ja turistiin niita naita muun muuassa Aku Ankan uusimmista pokkareista.
Tuomaksessa ei ollut kuin yksi pikku vika: tavaton puheripuli. Ei siina, kylla mina olen tassa vuosien varrella oppinut sujuvasti kuuntelemaan tarinan jos toisenkin, mutta kylla Tuomas oli ihan omaa luokkaansa. Varmaan joskus kahden aikaan yolla mina sitten vedin korvalaput korville - kanava 14: kiinalaiset hitit - ja peiton paani yli. Hemmetin kuumahan siella tuli, mutta niin vaimeni pajatuskin.

Eikohan tama paiva ala kohta olla pulkassa: kello on jo yli yhdeksan ja paivaunista on jo nelja tuntia aikaa.