KK, 1700 hours

Tanaan paastiin viimeinkin sukeltamaan. Aikaa olikin jo vierahtanyt, aikalailla kolme ja puoli vuotta, edellisesta dyykista. Ihmeesti sita vaan muistaa kaiken opetetun. Ja parempi onkin: esimerkiksi Sipadanilla upea koralliseina jatkuu pystysuorana melkoisen syvalle - aina kuuteensataan metriin. Eipa se varmaan siella kuudessasadassa enaa mikaan upea ole, mutta taitaa katsojatkin loppua heti sadan metrin jalkeen.
Me hurjasteltiin tanaan aina 25 metriin asti, jossa kaytiin ihmettelemassa kaarmeita(ko? englanniksi eel, ei kuitenkaan mureenoita; moray eel), pilkistelemasta hiekasta.
Lisaksi bongasimme mm. simppuja, velhokalan, kilpparin, noppakaloja, meduusoja, sinipilkkurauskuja ja monia muita.
Ei ehka paras saitti, mutta paaasia (<-onpa jarkevan nakoinen sana ilman aa:n pisteita) oli, etta huomattiin taitojen olevan tallessa ja saatiin treenausta.
Yllattavan sarmaa toimintaa paikalliselta sukellusfirmalta: Divemasterin kuultua, etta meilla on pidempi tauko takana, han laittoi meidat treenaamaan tippuneen regun etsintaa seka maskin tyhjennysta. Harvinaisen asiallista toimintaa.

Joku muuten saisi treenauttaa myos Air Asian huoltomekaanikkoja: eilinen lento oli yli kaksi tuntia aikataulusta jaljessa teknisen vian vuoksi. Siina meinasi sitkeimmaltakin aasialaisjonottajalta loppua usko, ennenkuin melkein kaksi tuntia ilmoitetun lahtoajan jalkeen asiasta kuulutettiin. Kuulutuksen mukaan korjauksen piti kestaa viela viela tunti, mutta puolen tunnin paasta kone kuitenkin oli jo ilmassa. Tokkopa sita vikaa siis edes korjattiin...

Niin, joo: me ollaan nyt siis Kota Kinabalussa.
Nyt ajateltiin kayda KFC:ssa syomassa, kun ei sita kerran suomeen saada jarjestettya.
Huominen paiva varmaan vaan rotvataan ja lauantaina 0600 on lahto hotellilta kohti vuorta.
Hyvaa jussia kaikille sinne - ilmeisen sateiseen - suomeen!

Aiti, ollaan varovaisia - eika viela tarvita edes lisaa rahaa.