Parhaat vinkin Legolandiin

Tämän kesän lomakohteen valinta sujui mahdottoman helposti. Kun perheen eskarilainen käyttää kaiken vapaa-aikansa pienten palikoiden rakentamiseen, oli hyvä aika suunnata Legolandiin.

Voi miten hauskaa meillä oli! Matkasta nauttivat niin lapset kuin aikuisetkin, ja jokaiselle löytyi suosikkinsa matkan varrelta. Isi ja äiti ihastuivat uskomattoman hienoihin pienoismalleihin, taapero rakastui sorsiin ja muihin eläimiin ja eskarilainen huvipuiston laitteisiin.

Kokemuksesta viisastuneena muutama käytännön vinkki Legolandiin suuntaaville:

Me lensimme Kööpenhaminaan, mistä köröttelimme vuokra-autolla Billundiin. Maisemat olivat kauniita ja tiet hyviä, mutta viisaampaa olisi ollut lentää suoraan Billundiin. Lennot olisivat olleet vähän kalliimmat, mutta nyt maksettavaksi tuli parin päivän autovuokra, noin 80 euroa tietulleja sekä bensat. Matkaa kertyi edestakaisin yhteensä noin 600 kilometriä ja ajoaikaa suuntaansa kolmisen tuntia. Lisäksi hotellit ovat Kööpenhaminassa kesäaikaan pöyristyttävän kalliita! Kolmen hengen huone lähellä lentokenttää maksoi 260 euroa ilman aamupalaa.

Legolandiin kannattaa ehdottomasti mennä alkukesästä, kun muut eurooppalaiset ovat vielä töissä ja koulussa. Ja vielä arkipäivänä, jos mahdollista. Me olimme liikenteessä kesäkuun toisen viikon lopussa, torstaina ja perjantaina. Pääsimme kaikkiin kohteisiin jonottamatta eikä tungosta ollut muutenkaan. Perjantaina väkeä oli enemmän kuin torstaina ja lauantaina ainakin tuplasti enemmän kuin perjantaina. Kiireisimpinä päivinä joka paikkaan saattaa olla yli tunnin jono. Puuh. Ei heikkohermoisille.

Me majoituimme Legoland Holiday Villagessa vajaan puolen kilometrin päässä huvipuiston pääportista. Holiday Villagessa on motelli, mökkejä, leiripaikkoja ja tiipiitä. Kyllä, tiipiitä. Suosittelen paikkaa lämpimästi! Eskarilainen ei ollut uskoa silmiään, kun näki merirosvoteemaisen huoneemme, jossa suihkuverho oli kuin purje ja seinille oli ripustettu miekkoja ja papukaija. Lisäksi huoneessa oli laatikollinen legoja ihan vain leikkimistä varten.

Leirintäalueen portilla oli pieni, mutta hyvinvarustettu kauppa. Koko alue oli rakennettu lapsia varten ja lukuisine leikkipaikkoineen, trampoliineineen ja kotieläimineen se oli niin viihtyisä, että ei olisi tehnyt mieli lähteä kotiin laisinkaan.

Legolandissa kannattaa ehdottomasti olla kaksi päivää. Vaikka meidän aikamme ei kulunutkaan jonottamiseen, tekemistä riitti aamusta pitkälle iltapäivään. Taapero viihtyi erityisen hyvin Dublo-leikkipuistossa, merimaailmassa ja pingviinien luona. Eskarilaisen suosikkeja olivat merirosvosoutelu ja suopoliisien laitteet.

Alueella on runsaasti ruokapaikkoja, joista suurin osa on tietenkin mahdottoman ylihintaisia laatuunsa nähden. Kannattaa siis ottaa mukaan ainakin omat juomat. Tänä kesänä avatussa Ninjago-maassa on kiinalainen ruokakoju, jossa myydään riisi-kastike-annoksia kohtuulliseen hintaan. Toinen siedettävän hintainen vaihtoehto on niin ikään täksi kesäksi avattu hampurilaisravintola.

Minne mennä Thaimassa lasten kanssa

Jotenkin kuvittelin, että viiden tunnin aikaeron ansiosta aamuvirkut lapseni jaksaisivat kerrankin valvoa illasta ja nukkuisivat aamulla pidempään, mutta toiveajattelua! Parissa päivässä tyypit olivat tutussa rytmissään: puoli ysiltä nukkumaan ja kuudelta ylös. Puuh. Tästä opin ainakin sen, että lapsiperheen kannattaa ehdottomasti varata vähintään kahden huoneen yöpaikka reissussakin. Silloin koko porukan ei ole pakko nousta ylös yhtä aikaa auringon kanssa.

Reissussa hyödyllisten asioiden listaan lisään matkavakuutuksen, jota käytimme tälläkin kertaa ahkerasti. Pienimmän kuume ei ottanut laskeakseen, joten tuli diagnoosia, uutta diagnoosia, antibioottia, urtikariaa ja kaikenlaista hässäkkää. Ylistän pääkaupunkiseudun terveysneuvontaa, joka antoi etänä neuvoja ja tarkisti thaimaalaisten lääkkeiden annostusta ja sisältöä. Kehotan harkitsemaan tarkkaan, kun thai-lääkäri määrää antibiootteja - kuuri on todennäköisesti paitsi turha, myös tarpeettoman voimakas. 

No mutta minne lasten kanssa kannatta matkustaa? En tunne läheskään koko Thaimaata, mutta voin kertoa niistä paikoista, joissa olemme käyneet. 

Phuketissa riittää tekemistä, kauppoja ja aktiviteetteja. Jos etsit iltaelämää, venäläisiä ja ilotulitusta aisteille, valitse Patong. Itse yritän pysyä siitä mahdollisimman kaukana. Kata ei ole ihan yhtä hirveä, mutta minä suuntaisin Phuketissa esimerkiksi Kamala Beachille, joka on vielä melko rauhallinen. Me teimme ex tempore -pysähdyksen Trip Advisorin suosittelemassa Royal Embassy -hotellissa ja viihdyimme mainiosti. Tilavat huoneet, hyvä ravintola, ranta ja huvitukset (sekä sairaalat) riittävän lähellä. 

Kuva Royal Embassyn nettisivuilta

Alunperin meidän oli tarkoitus viipyä Ko Lantalla yhdeksän yötä, mutta neljä päivää kestäneen sateen takia pitkästyimme alle viikossa. Lantalla on kivoja ravintoloita, mutta sukeltamisen ja uimisen lisäksi tekemistä oli meidän perheelle liian vähän. 

Ao nang Krabilla oli loistava perhekohde! Kävimme lasten kanssa muun muassa saariretkillä, pitkähäntäveneajelulla ja muay thai -ottelussa. Esikoinen oli nyrkkeilyottelusta niin fiiliksissä, että aikoo aloittaa thai-nyrkkeilyn heti kotiin palattuaan. Plussiin lasken myös lukuisat ravintolat kävelyetäisyydellä, edulliset taksit ja monta rantaa, mistä valita. Suosittelen lämpimästi DeevanaPlaza -hotellia: superystävällinen henkilökunta, mukavat altaat, leikkihuone ja ilmainen lapsenvahti, ilmaisia liikuntatunteja ja vaikka mitä.

Kuva Deevana Plazan nettisivuilta

Ao nangista vartin venematkan päässä olevalla Railayn saarella kannattaa ehdottomasti piipahtaa ainakin päiväseltään. Suosittelen menemään aamupäivällä, kun rannalla on vielä rauhallista. Lounaaksi kannattaa napata englantilaisen omistamasta pitaleipäsnägäristä joku kebab tai muu vastaava, on muuten hyvää ja edullista. 

Khao Lakista tykkäsin myös kovasti. Olimme noin kymmenen minuutin automatkan päässä keskustasta, mutta syrjemmässäkin oli kiva ranta, pieniä kauppoja, räätäleitä ja ravintoloita. Ilmasto oli tosi mukava ja meininki sopivan leppoisa.

Ehkä suurin yllätys oli se, miten kallista ja hidasta siirtyminen paikasta toiseen oli. Tuktuk-kyyteihin meni helposti useampi kymppi päivässä, ja esimerkiksi lautta-auto-matka Lantalta Khao Lakiin maksoi reilusti yli sata euroa meidän perheeltämme. Aikaakin tuhraantui tuntikaupalla.

Summa summarum, tässä vinkkini matkaa suunnittelevalle:

* Lasten kanssa voi ja kannattaakin vaihtaa paikkaa noin 5-7 vuorokauden välein, paitsi jos viihtyy rannalla eikä kaipaa muita virikkeitä.

* Siirtymiin menee yllättävän kauan aikaa ja paljon rahaa, joten kannattaa valita riittävän lähellä olevat kohteet (esimerkiksi Kamala beach - Khao Lak). Ko Lanta oli tällä kertaa meiltä huono valinta (vaikka paikka sinänsä onkin mukava eteenkin sukeltajille)

* Pienille lapsille omat pelastusliivit mukaan, jos ja kun aiotte liikkua veneillä. Ja veneillähän kannattaa liikkua, niin pääsee haistelemaan merta ja tutkimaan saaria.

* Vauvalle kaikki ruoat mukaan. Thaimaalaisten käsitys vauvanruuasta on keitettyä riisiä soijakastikkeella. Vaippoja saa melkein jokaisesta minimarketista.

* Pidemmällä reissulla kaikkia hotelleja ei kannata varata etukäteen. Suunnitelmia voi siten muuttaa fiiliksen mukaan. Viime hetken varaushinnat ovat lisäksi edullisempia. 

Vauvan kanssa Thaimaassa

Halpamatkat ollos ilonanne jälleen, tällä kertaa vahvistettuna yhdellä leikki-ikäisellä ja yhdellä vaaperolla. Kiitos vanhempainvapaa, jonka ansiosta perhe viettää kuukauden yhdessä kellon ympäri. Koska marraskuinen Suomi saattaa olla hieman ankea, osoite on Krabin maakunta, Thailand. 

Loma alkoi, kuten lapsiperheessä tapaan kuuluu, molempien kakaroiden flunssalla. Isompaa sattui lentokoneen laskussa korviin, pienempi puolestaan kuumeili ensimmäiset päivät kohteessa. Oh well, sellaista on elämä. 

Lennot sujuivat kakaroilta mainiosti, mistä ei käy kiittäminen Finnairia. Uuden systeemin myötä vauvan nukkumapaikkoja ei varata enää automaattisesti vauvoille, vaan ylläri pylläri niille, jotka niistä erikseen maksavat. Tätä ei tietenkään mainittu vauvan lipun varauksen yhteydessä, joten kaikki koneen vauvat matkustivat vanhempiensa sylissä ilman nukkumapaikkaa. Voitte itse päätellä, lisäsikö se yhtään kenenkään matkustusmukavuutta. Koneen viihdejärjestelmä ei toiminut eikä sumppia ollut tarjolla, mutta asiaa ei oikeastaan edes pahoiteltu - ihmetteleville matkustajille todettiin, että kone on joka tapauksessa menossa piakkoin romutettavaksi. Lipun hinta oli kuitenkin normaali eikä mikään romutushinta, joten tulin siihen tulokseen, että nyt riitti mulle, ensi kerralla lennän Aasiaan Istanbulin kautta suosikkiyhtiölläni Turkish Airlinesilla. Bangkokista jatkoimme joka tapauksessa matkaa Thai Airwaysilla, jonka palvelu olikin ihan toista luokkaa kuin Finskillä. 

Valitus sikseen ja käytännön vinkkeihin Thaimaahan halajaville lapsiperheille. Kun matkassa on kaksi lasta, joista toinen vasta harjoittelee oikean ruoan syömistä, matkatavaraa on väkisinkin paljon. Meillä tarkalleen ottaen 60 kiloa. Vaippoja saa Thaimaasta jokaisesta 7elevenistä, samoin kosteuspyyhkeitä ja maitojauhetta, mutta vauvanruokaa ei. Todisteena tässä kuva koko Krabin suurimman ruokakaupan vauvaosastolta. Pari hassua purkkia mielettömän kalliiseen hintaan. 

Riisi maistuu meidän tyypille hyvin, samoin pasta ja kasvikset, mutta koska ruokaa tarvitaan parin tunnin välein, raahasimme sitä mukanamme pienen matkalaukullisen. Lämmitys onnistuu vedenkeittimessä melkein yhtä nopeasti kuin mikrossa. Päätin jatkaa rintaruokintaa reissun yli, sillä yli 20 korvikelitran pakkaaminen ei tuntunut kovin hyvältä idealta. 

Ruoan lisäksi tärkeitä ovat olleet kotoa tuodut lääkkeet, kynsisakset ja vauvalle soveltuva aurinkovoide. Sen sijaan kenkiä tyyppi ei ole kaivannut eikä juuri lelujakaan. 

5-vuotiaan kanssa eniten iloa on ollut piirustuspaperista sekä Uno-, Pekka- ja muistipelikorteista, joilla on kulutettu aikaa ravintolassa odotellessa ja iltaisin parvekkeella. Koti-ikävää ovat lieventäneet omat lempilegot ja pikkuautot. Myös taskulamppu on ollut kovassa käytössä, sillä sähköt pätkivät täällä melko usein. Taskaria on tarvittu myös iltaisin rapujen bongailuun pimeällä rannalla. Ihanaa, kun kerrankin on aikaa ihmetellä maailmaa kaikessa rauhassa lasten kanssa. 

Syöttötuolit ovat täällä usein mallia korkea jakkara ilman turvakaarta. Olisimme olleet kovasti pulassa ilman Sac' n Seat -systeemiä, jolla tyypin saa köytettyä kiinni jakkaraan. Sanomattakin lienee selvää, että kevyet matkarattaat ja kantoreppu tahi -liina kannattaa myös pakata mukaan. Uimavaippa kannattaa myös tuoda vauvalle kotoa, samoin vauvojen aurinkosuojavoide (lasten voiteita on myynnissä Thaimaassakin). Jos aikomuksena on tehdä veneretkiä tai siirtyä paikasta toiseen meriteitse (suosittelen molempia), ottaisin kotoa vauvalle sopivat pelastusliivit. Isommille lapsille liivejä löytyy yleensä veneestä valmiina. Matkasänkyä emme kaivanneet, pinnis järjestyi kaikkiin hotelleihin etukäteen pyytämällä. 

Hotellivaraukset teimme vain yhdelle lapselle, sillä vauvan lisääminen nettivaraukseen tuplaa hinnan. Varmistin suoraan hotelleista, että yhden lapsen kuskaaminen extrana on ok. Kaikille oli. Kannattaa siis ennen varauksen tekemistä ottaa yhteys hotelliin, sillä aika usein yhden alle 5-vuotiaan saa lisätä huoneeseen maksutta, vaikka bookkaussivustot toisin ilmoittavat. Me varasimme hotellimme tällä kertaa Sawasdeen, Amoman ja Zleeping.comin kautta. Hotellin valinnassa suosittelen lämpimästi tarkistamaan, että tarjolla on leikkihuone. Välillä nimittäin paratiisissakin sataa, ja neljän huoneessa vietetyn päivän jälkeen lapset hyppivät seinille. Kokemusta on. 

Seuraavaksi vinkkejä kohteen valintaan, kunhan äiti saa taas hetken kirjoitusrauhan jälkikasvultaan. 

Dubrovnik, Kroatia

Lentokentän Turvatarkastuksessa:

- Onko teillä vaarallisia esineitä laukussanne?

Ipana, 3 vuotta:

- Mulla on Myyrä-kirja. Siinä on aika terävät kulmat.

3,5-vuotias on kerrassaan mainiota matkaseuraa. Tarpeeksi iso, että on lahjottavissa jäätellöllä noudattamaan vanhempiensa toiveita, ja kuitenkin sen verran pieni, että täydelliseen lomaan vaaditaan lähinnä puhallettava uima-allas (ja niitä jäätelöitä!). 

Näissä tunnelmissa siis kohti Dubrovnikia.  Kroatia valikoitui kesämatkakohteeksi lähinnä siksi, että ipana katseli talvella matkalehti Mondoa, osoitti Kroatiasta otettuja kuvia ja ilmoitti päättäväisesti, että tuonne hän matkustaa kesällä mummun ja papan kanssa. Isovanhempia ei tarvinnut sen suuremmin suostutella, ja yours truly innostui, kun kuuli, että Kroatiassa voi sukeltaa. Kroatia valittiin sopivasti vuoden 2013 perhematkakohteeksi, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin.

Loma-ajankohdaksi sovittiin viikko juhannuksen molemmin puolin. Kesäkuu on otollinen aika matkustaa Kroatiaan, kun ilma ei vielä ole aivan törkeän kuuma, eikä turisteja ole ihan niin paljon kuin heinä-elokuussa.

Kolme tuntia Norwegianin flygarissa ja Halpamatkojen viisihenkinen ryhmä saapui 34 asteiseen Dubrovnikiin.

Monessa paikassa olen matkustanut, mutta näin kaunista ei ole ollut ikinä missään: vuoristo ympäröi matalaan rakennettuja kaupunkeja, ja kaikkialla kimmeltää uskomattoman sininen vesi. 

Majoitukseksi olimme hankkineet Hederan kautta 50-neliöisen omakotitalon Lapadin kaupunginosasta, muutaman kilometrin päässä keskustasta ja vanhasta kaupungista. Lämpimin suosituksin, sekä sijainti että vuokrafirma. Vanhassa kaupungissa oli hauska käydä (taksilla: 5 min/10 e ja bussilla 15 min/1 e), mutta varsinaista lomaa oli paljon mukavampi viettää Lapadin rantabulevardin rauhassa, kaukana väkimassojen tungoksesta. 

Tärkeimmät tietysti ensin eli bikinit päälle ja uimaan! Olen enemmänkin troppisten vesien kuin Suomen järvien ystävä, joten parikymmenasteinen meri tuntui aluksi vilpoisalta. Onneksi ilma oli kuuma ja maisema kerta kaikkisen kaunis. Miinuksesi on sanottava, että suurin osa rannoista on kivipohjaisia ja merisiilien kansoittamaa, joten uimakengät ovat lähes pakolliset. Jotta elämä olisi lomallakin helppoa, tossut voi onneksi ostaa rantakojusta vitosella.

Suureelliset suunnitelmamme auton vuokraamisesta hylkäsimme viikon puolivälissä, kun meihin iski täydellinen loma-ameeba. Tiedättekö: kun yhtäkkiä parasta, mitä keksii, on käyttää kaksi tuntia päivästä lapsen kutittamiseen, syödä sen jälkeen välipalaksi jäätelöä ja lähteä rannalle etsimään aarteita. Arjen velvollisuudet ja aikataulut 0, kiireetön yhdessäolo 10.

Ipana olisi mielellään viettänyt koko loman uuden merirosvolaiva-legonsa kanssa puhallettavassa uima-altaassa, mutta muu porukka kaipasi vähän vaihtelua. Joten hiio-hoi, purjeet ylös ja merille! Suosittelen lämpimästi Kroatiaan matkaavia tutustumaan edes muutamaan maan yli 1200 saaresta. Aurinko paistaa, nahka palaa ja mieli lepää.

Meristä tulikin mieleeni sukellus. Kroatia ei ole se paikka, missä harrastus kannattaa aloittaa, mutta kokeneemmalle sukeltajalle se on mielenkiintoisen erilainen kohde. Vesi on törkeän kylmää tropiikkiin verrattuna, eikä kaloja tai koralleja oikeastaan ole, mutta hylkyjä pötköttää pitkin rannikkoa, näkyvyys on mielettömän hyvä ja varsinkin keväällä melko matalissakin vesissä on isoja erakkorapuja, hummereita ja mustekaloja. Moni mesta on lähellä rantaa, joten yhteen sukellukseen menee kaikkine säätöineen vain pari tuntia. Dyykit sinänsä ovat kylmyyden takia aika lyhyitä, puolisen tuntia. Minä olisin tarennut pidempäänkin, sillä ainoana ryhmästäni älysin pyytää niin paljon varusteita kuin rahalla saa. Aluspuku, 7 mm haalari ja takki, kengät ja huppu eivät olleet yhtään liioittelua.

Ruoka oli ihan hyvää, kasvissyöjänä vetelin enimmäkseen pastaa ja risottoa. Lihan- ja äyriäistensyöjillä vaihtoehtoja oli huomattavasti enemmän. Ravintolassa oli ehkä kolmanneksen Suomen hintoja edullisempaa, ja ruokakaupassa selvisi huomattavasti halvemmalla.

Mihin Kroatiaa oikein vertaisi? Luonto on vähän kuin Kreikassa tai Pohjois-Italiassa, mutta karumpaa. Ihmiset ovat ystävällisiä, kuten Välimeren maissa yleensäkin, mutta pidättyväisempiä. Vanhempien ihmisten olemus muistuttaa, ettei sodasta ole kulunut kuin pieni hetki. Rakennusten vauriot on korjattu, mutta moni on menettänyt lapsensa, läheisensä tai ystävänsä sodassa. Hymy ei ulotu silmiin asti. 

Halpamatkojen tiimi viihtyi Dubrovnikissa erinomaisesti. 3-vuotias tiivisti lomatunnelman postikorttiin: "Olen uinut ja metsästänyt muurahaisia ja rentoillut ja syönyt jäätelöä. Parasta oli olla merirosvolaivassa ja taksissa."

Sultanahmet, Istanbul, Turkey

Onni ja autuus, halpamatkalaiset ovat palanneet Istanbulista hyvävointisina ja levänneinä. Kunnon yöunia hotellin pehmoisissa lakanoissa ja pitkiä päikkäreitä pikkumiehen kuorsatessa mummun ja papan huoneessa - what a feeling!

Kovin suuria totuuksia en uskalla Istanbulista saati Turkista tämän retken perusteella lausua, seurueemme nimittäin keskittyi lomailuun pienimmän matkalaisen, 14 kuukautta, ehdoilla. Päiväunet, lounaat ja leikkihetket rytmittivät päiviämme sen verran tehokkaasti, että emme juuri poistuneet asemapaikastamme Sultanahmedista eli Istanbulin vanhasta kaupungista. Ei se mitään, hyvin kului neljä päivää sielläkin.

Istanbulista sen verran, että kaupunki levittäytyy kahdelle mantereelle ja sitä halkoo Mustaanmereen laskeva Bosporinsalmi. Eurooppa ja Aasia lyövät kättä 16 miljoonan asukkaan suurkaupungissa, jonka näkemiseen kannattaa varata riittävästi aikaa tai useampi reissu. Kaupungin kärjessä sijaitsevassa Kultaisessa sarvessa kaikki on onneksi melko lähellä tai ainakin ratikkamatkan päässä, tosin tupaten täysiin kulkuvälineisiin ei lastenrattaiden kanssa ollut asiaa.

Sultanahmet oli tunnelmaltaan näin sesongin ulkopuolella sangen rauhallinen ja siisti. Olin odottanut Rooman kaltaista vilinää, eloisuutta ja rosoisuutta, mutta katuja reunustivatkin pienet persoonalliset talot, joiden asukkaat suhtautuvat matkalaisiin hillitysti ja ystävällisesti. Pieni mies sai osakseen huomiota, mutta paljon vähemmän kuin taannoisella Aasian matkallamme. Jonojen ohi päästiin täälläkin melko kivasti rattaidemme kanssa, mutta vain kun sitä erikseen osasimme kysyä.

Hotellimme oli viehättävä Daphne, jolle täydet viisi tähteä. Siistit ja kauniit huoneet, pieni ravintola ja henkilökunta, joka piti kunnia-asianaan saada asiakkaat todella viihtymään. Aivan mainio juttu ipanan kanssa matkatessa oli huonekombo, jossa mummolan puolelle pääsi käytävän lisäksi huoneiden välissä olevasta ovesta.

Maha on vieläkin pullollaan reissusssa nautituista herkuista, etunenässä mainiosta kanakebabista. Ipanakin hullaantui kebabiin täysin ja nassutti sitä tyytyväisenä niin lounaalla kuin iltapalaksi. Hyvä että kelpasi, lastenruokia ei nimittäin pienissä kaupoissa näkynyt sen paremmin kuin vaippoja tai muitakaan ipanoiden tarvikkeita. Tämä tiedoksi muille lapsellisille Istanbuliin matkustaville.

Istanbuliin meidät vei ja kotiin toi Turkish Airlines, lämpimät suositukset siitäkin. Finnair tarjoaa lentoja yli tuplahinnalla ja ilman tarjoilua, TA:n minihintaan kuuluu monivalintainen ruokalista (vauvoille, lapsille ja kasvisruokailijoille omat ateriat pyydettäessä) kaikkine juomineen ja lisukkeineen.

Lähdin matkaan suurin toivein uusista kultakoruista ja muusta tilpehööristä, mutta tulin kotiin yhtä kevyen laukun kanssa kuin lähtiessä. Kävi nimittäin niin, että olin osannut varautua turkkilaiseen tinkaamiseen, mutta en siihen, että kauppiaat suhtautuivat meihin aggressiivisesti ja osin jopa vihamielisesti. Liekö syynä sesongin hiljaisuus vai mikä, kun moniin kauppoihin en uskaltanut mennä sisälle ollenkaan, koska tyhjin käsin poistuminen olisi ollut mahdotonta ilman tikaria selässä. Istanbulissa aiemmin vierailleet appivanhempani tiesivät kertoa, että vilkkaampina sesonkeina tällaista käytöstä ei ole esiintynyt.

Ostosten lisäksi odotin kovasti Hagia Sofian näkemistä, se kun on jäänyt tarunhohtoisena mieleeni ala-asteen mantsankirjasta. Hieman kyynisesti ajattelin jo nähneeni melkein kaikki näkemisen arvoiset kirkot, mutta onneksi olin väärässä - Haagia Sofia on upea! Pytinki rakennettiin kristilliseksi kirkoksi jo vuonna 537 ja muutettiin moskeijaksi himppasen vajaa tuhat (!!) vuotta myöhemmin. Vuodesta 1934 alkaen rakennus on toiminut museona.

Toinen aivan fantastinen paikka on niin ikään 500-luvulla rakennettu maanalainen, johon mahtuu 80000 kuutiometriä vettä. Jotakin sen vaikuttavuudesta kertoo koko: pituutta 140 metriä, leveys 70 metriä, marmorisia kannatinpylväitä rivissä 336. Kannattaa käydä ihan omin silmin katsomassa. Tuntia ennen sulkemisaikaa ei ollut ensinkään jonoa ja sisälläkin oli mukavasti tilaa. Maanpinnalla oleva sisäänkäynti tosin näyttää enemmän yleiseltä vessalta kuin museolta, joten siinä saa olla tarkkana, ettei kävele ohi.

Päätän raporttini Istanbulista äitini Facebook päivitykseen: Mitä jäi mieleen Istanbulista paitsi IHANA kaupunki ja ystävälliset ihmiset? Vähän hassua, mutta pimeä kylmä ilta ja KUUMA kanelitee pahvimukista perheen kanssa puistossa, toisella puolella Hagia Sophia toisella Sininen Moskeija. Aah!

Next destination is...

Istanbul!

Nahkatakkeja! Basaareja! Mezejä! Sininen moskeija ja Haagia Sofia! Parhaat vinkkinne otetaan ilolla vastaan.

Kohta mennään, en malttais enää odottaa!

Sua tarvitaan

Vietin pitkän tovin puhelimessa ystäväni Terry Lockhartin kanssa, joka pyörittää suomalaisin lahjoitusvaroin kahta lastenkotia Mindanaolla Filippiineillä.Vuosittainen avustusmäärä on noin 25 000 euroa, jolla saadaan koti, ruoka, koulutus ja terveydenhuolto parille-kolmellekymmenelle lapselle - vähän toista, kun isoilla järjestöillä, sanoisin.


Lastenkodissa on viime viikkoina myllänyt flunssa-aalto, ja moni lapsi on joutunut käymään lääkärissä. Lisäksi oma kummilapseni Dylan, 4, oli jouluviikon tipassa sairaalassa vatsataudin takia - ihan niin kuin meidänkin vekara. Sillä erotuksella, että vekaran sairaalalaskun maksaa vakuutus, Dylanin ja muiden lasten laskuun saadaan toivottavasti rahaa Suomesta. Toistaiseksi laskua varten on otettu lainaa pankista. Miettikääpä sitä.


Lisäksi lastenkotiin on ensi viikolla tulossa kaksi uutta asukasta, 7- ja 9-vuotiaat lapset, joiden 28-vuotias äiti kuoli joulun jälkeen syöpään. Isällä ei ole mahdollisuutta huolehtia lapsista. Uusia kummejakin siis tarvitaan.


En tykkää saarnata, mutta toistan sen, mitä sanoin vekaran ollessa sairaalassa: jos sulla on yhtään ylimääräistä rahaa, nyt sitä tarvittaisiin. Teitä lukijoita on niin paljon, että euron lahjoituskin on merkittävä, kun ne kerätään yhteen.


Voin henkilökohtaisesti taata, että raha menee perille lyhentämättömänä ja kaikkien sääntöjen mukaan. Avustustyötä koordinoi Koti katulapselle ry.